Alaskasta Argentiinaan, pyöräily päihteettömän elämäntavan puolesta.

Kuvassa muistoja viime kesältä, lähtöhetkeltä matkalleni Alanyasta Suomeen ja Syötteelle. Ajellessani keväällä 2010 Ranskan riivieralla Italiaa kohti, päähäni pälkähti ajatus matkasta Amerikan mantereen päästä päähän, ts pohjoisesta Alaskasta etelään, eteläamerikan eteläkärkeen, Tulimaaksikin sitä taidetaan kutsua. Eihän ajatuksessa paljon mitään järkeä ollut, niinkuin ei monissa muissakaan ajatuksissani. Siinä vain on taas käynyt niin, että ajatus on iskostunut päähän eikä se ole sieltä lähtenyt, vaikka tervejärkisyyttä olenkin rukoillut. Annoin kesällä edelliseltä reissulta palatessani itselleni akiaa vuoden vaihteeseen asti harkita asiaa. Ei se siitä ole miksikään muuttunut. Tätä harkinta-aikaani olen käyttänyt kevyeen liikuntaan ja raskaaseen kuntosaliharjoitteluun. Valmentajani Juha Rankinen on säälimätön tyyppi. Kun olen valittanut, että oksettaa, hän sanoo vain, että pure hampaat yhteen, säilyy sattumat sisällä. Kuulema kovassa harjoittelussa pahoinvointi kuuluisi alkaa jo edellisenä päivänä. Joka tapauksessa, olen päättänyt lähteä matkalleni Alaskasta, luullakseni Anchouragesta, elokuussa. Matkan päämäärä on Argentiina, ehkä Ushuaia:aan. Matkaa on arviolta 25000 – 30000 km. Aikaa tuohon matkaan menee, kuka tietää. Edellisillä kahdella reissullani olen ajanut 3000 km/kk vauhtia, se antaa ehkä jotakin suuntaviittoja. Yksi reittikartta on ohessa; http://www.go-panamerican.com/pan-american-highway-map.php. Todennäköisesti ajelen lähempänä rannikkoa pohjoisameriikassa. Pyörä on vielä hankkimatta, sen suhteen alkaa olla jo pieni paniikki. Koitan päätyä jonkinlaiseen ratkaisuun viimeistään tämän tammikuun aikana. Koska edellinen pitkäaikainen teknine asiantuntijani ja tukihenkilöni, Lasse Ikonen, muutti Raumalle pitämään Intersporttia sinne, minun piti saada uusi avustaja pyöräni kanssa. http://www.pyorakorjaamolaihiainen.com/ lupasi avustaa asiassa, kiitos siitä jo etukäteen. Tiedän, että minulla alkaa olla jo kaikkia kummallisia toivomuksia. olen tässä käynyt sähköpostinvaihtoa mm Saksaan ja voi olla, että saan tämän viikon aikana tilattua rungon, jota alamme muokkaamaan matkakuntoon. Edellistä 9800 km:n matkaani Turkin Alanya:sta Syötteelle sponsoroi kaksi hyväntekeväisyyssponsoria, Vera&John ja Jääskeläisen kukka- ja hautaustoimisto. Sponsoroinnin koko tuotto meni www.selvary.fi, päihteettöntä elämäntapaa tukevaan toimintaan. Olen kysynyt luvan ja saanut myös sellaisen, Selvä Ry:ltä, tehdä tämä matka samalla teemalla ja käyttää mahdolliset sponsorointutulot Selvä Ry:n toiminnan tukemiseen. Nyt olen kuitenkin hieman itsekkäämpi kuin edellisellä kerralla. Otan vapauden pyytää Selvä Ry:ltä takaisin kulutositteita vastaan maksimissaan 40% Selvä Ry:n sponsorointituotoista. Ennakko-odotukseni on kuitenkin, että mahdollinen kulukorvaus on vain murto-osa matkani kokonaiskuluista. Käytän siis tästä lähtien matkastani nimeä; ”Alaskasta Argentiinaan polkupyörällä päihteettömän elämäntavan puolesta.”

6.11.2012 SYÖTE, PUDASJÄRVI

6.11.2012 SYÖTE, PUDASJÄRVI

Aikaa heinäkuun loppupuolella päättyneestä matkastani on kulunut nyt yli kolme kuukautta. Kesä on vaihtunut syksyksi tai oikeastaan alkutalveksi. Itseasiassa koen että kaamosaika on alkanut, vaikka Syötteellä on jo lumi maassa. Kello tätä kirjoittaessani on 15:40 (lopetin jutun 20:37) ja hämärä on alkanut laskeutua alunalkaenkin pimeän päivän jälkeen. Lämpötila ulkona on tällä hetkellä 0 ºC:n paikkeilla, säätiedoitus lupaa seuraavalle viidelle päivälle lämpötiloja 0 ºC:n ja 7 ºC:n välille. Kävin eilenkin yhden 22 km:n pyörälenkin ja sen päälle ensimmäisen kerran suksilla, totuttelukieros hyväkuntoisella Syötteen ensilumen ladulla. Tänään aamulenkki pyörällä on takana ja nyt illalla on jatkoin hiihtoon totuttelua. Minulla kipeytyy herkästi aloittaessani hiihtoa nivuset ja siksi koitan hitaalla totuttelulla välttää tätä asiaa. Matkanjälkeinen aika on kulunut nopeasti. Muutama viikko alkuun oli sopeutumista täysin toisenlaiseen elämään, mitä olin viettänyt yli 3 kuukautta. Sopeutumista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Fyysisellä puolella minun oli sopeuduttava rajuun liikuntamäärän pudotukseen. Viikottainen, keskimääräine n. 25000 kcal:n liikunnanaikainen energiankulutus on pudonnut n. 6000 kcal:n viikottaiseen liikunnanaikaiseen energiankulutukseen. Henkisellä puolella minä olin selvästi masentunut muutaman ensimmäisen viikon. Olin toki siihen tottunut aikaisemmilta reissuiltani, ehkä se nyt kesti hieman pidempään kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa se menio ohi, onhan aika tehdä tilaa jo kaamosmasennukselle! Haroituspuolella tein päätöksen yrittää selvitä tämän talven alhaisemmalla liikunnan tasolla kuin viime talvena, kuitenkin pyrkien säilyttämään pyöräilykuntoni. Olen saanut ajatukselleni tukea valmentajaltani Juha Rankiselta. Olen pyöräillyt viikoittain ja käynyt tapaani ehdottoman säännöllisesti kuntosalilla Juhan ”rääkättäävänä”. Kuntosaliharjoittelu on tähän asti ollut lyhyen totuttelujakson jälkeen toistaiseksi voimaharjoittelua ja onkin vielä tämän kuun loppuun. Arvioni mukaan menetin lihaksia jaloista Venäjän ja Ukrainan aukeille ja se on vaatinut työtä saada niitä takaisin. Ainakin suoritustason mukaan jotakin on tapahtunut, entiset maksimipainot nousevat taasen, ehkä hieman enemmänkin. Nyt tosiaan pääsen hiljalleen aloitelemaan hiihtokauden. Uutta pyörää olen katsellut hiljalleen, jospa se muuttuisi todeksi tässä ainakin ennen maaliskuuta. Seuraavasta matkastani lupasin tehdä päätöksen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Toimin kuitenkin niin, kuin lähtisin matkalle, jotta se mahdollisuus minulle säilyisi. Tällä tarkoitan kunnon ylläpitoa, varusteiden hankintaa ja ehkä reittisuunnitteluakin. Palaan tähän asiaan tammikuun puolella ja katsotaan, millainen tuo päätös sitten on. Siihen asti kaikille jotka tätä lukevat, hyvää loppuvuotta. Kuva tässä on tämäniltaiselta lenkiltäni Syötteen ensilumen ladulta, joka oli erinomaisessa kunnossa.

Kiitokset sponsoreille !

.... Pyöräillen kerätyt varat käytetään päihteetöntä elämäntapaa edistävään luennointitoimintaan. Selvä-yhdistyksen puheenjohtaja Marika Kamps ottaa vastaan lahjoituksen Ahti Aunolta. .... .... On aika kiittää sponsoreita. Aikaa matkani päättymisestä on kulunut jo lähes kolme kuukautta. Kerron tunnelmistani ja suunnitelmistani lähiaikoina uudessa jutussa, nyt kiitän sponsoreita. Ensimmäistä kertaa näillä matkoillani oli rahallinen sponsori. Ensiksi Vera&John ja sitten vielä Jääskeläisen kukka- ja hautaustoimisto edellisen innoittamana. Pyäräreissun tukijat maksoivat kymmenen senttiä jokaiselta poljetulta kilometriltä ja keertyneet rahat eli yhteensä 2000 euroa, lahjoitin sponsoreiden puolesta päihteettömän elämäntavan puolesta toimivalle oululaiselle Selvä ry -yhdistykselle. Yhdistys käyttää lahjoitusvarat päihdehaittoja käsittelevään luentotoimintaan. Osa yhdistyksen luennoista on maksuttomia yleisöluentoja. Luentotilaisuuksista yhdistys ilmoittelee mm. nettisivuillaan, www.selvary.fi. Sponsoreiden nettisivut ovat; http://matkalla.verajohn.com/turkin-alanyasta-aina-takaisin-ouluun-pyoralla/ ....ja;..... https://www.facebook.com/pages/Hautaus-ja-Kukka-Jääskeläiset/

Suomussalmi-Syöte 22-23.2012

22.7.2012 Suomussalmi Lyhyt 108 km:n matka kylmässä ja epävakaisessa säässä kauniissa Kainuun maisemissa. Vaihdoin taakse molemmat kumit ja ajattelin, että eiköhän se loppumatka mene ilman varapäälykumia. 23.7.2012 Goal, Pudasjärvi, Syöte, Viimeinen matkapäivä Suomussalmelta rauhallisia pikkuteitä kauniissa kaunuun / koilimaan maisemissa. Matkaa oli noin 140 km, päivä oli melkein selkeä, aika raitis (minä en ole aika raitis, minä olen raitis) ja mukava ajella. Maisemat olivat hyvin kotoisia. Kun katsoin suolampea, sen vierestä lähtevää suota joka muuttui hiljalleen näreiköksi ja sitten metsäksi, kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Olin tulossa kotiin! Pysähdyin Metsäkylän kyläkaupassa kahville ja ostin jotakin syötävää. Ystävällinen kauppias keitti minulle tuoreet kahvit, jotka join parin moottoripyöräilijän seurassa. Taivalkoskelle saavuin iltapäivällä. Huoltamolla taasen join kahvit ja ostin koneliikkeestä uuden sisärenkaan. Minulla ei ollut yhtään ehjää laukussa. Saavuin Syötteen juurelle, Syöte Shoppiin puoli kuuden maissa ja tapasin paikallislehden (Pudasjärvi-lehti) toimittajan, joka hänkin kauppiaan lisäksi sattui olemaan tuttu. Hän oli aikanaan kaivinkoneen vivuissa, kun mökkini perusta tehtiin. Pienen juttutuokion jälkeen jatkoin muutamat kilometrit ja saavuin mökilleni, kotiin, niin kuin ajattelen. Sauna lämpiämään ja lepo pitkästä aikaa omassa sängyssä. Kirjoitan tässä lähiaikoina jonkinlaisen yhteenvedon tästä matkasta. Nyt nukkumaan.

Kitee-Juuka-Kajaani, 18-20.7.2012

18.7.2012 Kitee Minulla oli etukäteen sellainen ajatus, että tämä Suomen läpi ajaminen on sellainen keveä loppujäähdyttely. Olin taasen väärässä. Nyt on satanut 4 päivää, tänäänkin lähes tauotta. Mittariin taisi kertyä 137 km ja niistä ehkä 20 km:n aikana ei juuri tullut vettä. Olin majapaikkaan tullessani npitkästä aikaa kunnolla väsynyt. Minulla oli aamulla jokin ihme vatsakouristus ja kävin syömässä välillä ja vatsa oli taasen oudon kipeä. Tuli sitten mieleen, että join eilen ensi kertaa maitoa yli kolmeen kuukauteen ja samoin tänään lounaalla. Nyt iltaruoalta sen jätin pois, pitää katsoa, alkaako tilanne helpottamaan. Muuten matkasta ei ole paljon kerrottavaa, enempi se on sellaista henkiinjäämiskamppailua tuon vesisateen kanssa. Kyse on oikeastaan epämukavuuden sietokyvyn kasvattamisesta. Tänään ajattelin, että se sade, mikä on aikaisemmin tänään satanut, on historiaa, ei siitä kannata välittää, nyt on tämä hetki ja kyllä minä tämän kestän ja tulevista hetkistä taas en tiedä, katsotaan sitten kun ne ovat läsnä. Sillä tavalla se päivä kului. 19.7.2012 Juuka Edellistä rauhallisempi matkapäivä. Ainoastaan kolme kertaa sadeasu päälle ja pääosa päivää poutaa. Päivässä sinänsä ei ollut paljon kertomista, rauhallista ajoa maantiellä, jossa oli hieman mäkiä. Ajatuksena oli mennä Juukan keskustaan hotelliin yöksi, mutta soitin sinne matkalta ja se oli täyteen bookattu. Niinpä menin mökkikylään hieman ennen Juukaa. 40E mäkistä, jossa oli kaksi laverisänkyä, keittolevy ja yksi lamppu. Vesi löytyi vessasta 100 m:n päätä. Yö kuitenkin meni makuupui ihan hyvin ja olin aamulla taas aikaisin liikkeellä, 20. 7.2012 Kajaani Ensimmäinen matkapäivä pitkään aikaan, jolloin ei satanut ollenkaan. Vastaavasti tuuli oli kääntynyt vastaiseksi, joten reippaan 150 km:n matkaan taisi kyllä kulua aika tavalla kaloreita. Minä en tosin ole toviin aikaan viitsinyt littaa sykevyötä päälle, joten kalorit ovat jääneet laskematta. Nurmeksen jälkeen jonkin matkaa takarengas tyhjeni ja sitä vaihtaessani huomasin päälykumin revenneen. Tein ille nippuide-teippi-huollon ja ostin uuden päälyrenkaan Valtimosta. Ajoin kuitenkin värkätyllä renkaalla Kajaaniin asti, tosin pari viimeistä kilometriä vähän väliä pumpaten. Jonkinmoinen lievä flunssa on vaivannut viime päivien aikana, niin tänäänkin. Pärnusta lähdettyäni on matka-aikaa kertynyt 6 päivää ja kilometrejä noin 900, joten päätin pitää vielä yhden lepopäivän ennen matkan loppumista. Tähän vaikutti toinenkin asia. Yritän pehmentää matkan lopetusta, että kova rasitus ei loppuisi aivan seinään.

Kouvola, Imarta, 16-17.7.2012

16.7.2012 Kouvola, Suomi

Rauhaton yö autolautalla. Minulla oli hytti aamukuuteen, mutta jonkin sekaannuksen takia henkilökunta ei sitä tiennyt vaan kävi herättelemässä minua moneen kertaan. Kaivoin viimein kirjallisen varauspaperin ja sen jälkeen ne antoivat minun koittaa nukkua rauhassa. Rantaan pääsin aamukuuden jälkeen ja soitin rannasta Vesalle, Alanialaiselle Cafe Maen:n omistajalle, joka tarjosi minulle kolme kuukautta sitten läksiäiskahvit Alaniassa. Vesa ajoi kauppatorille ja joimme kahviteltassa tuliaiskahvit Suomessa. On siinä hyvä ystävä, saattoi minut matkaan Alaniassa ja oli Suomessa vastassa heti lautasta maihin päästyäni. Hän oli tullut viikko sitten Alaniasta, lämpöä oli ollut kuulemma 42C ja täällä satoi koko ajan, kun joimme kahveja. Vesa lähti töihinsä ja minä laitoin Kouvolan navigaattoriin ja lähdin polkemaan sateeseen. Sade jatkuikin pari tuntia, sitten seuraavan kerran oli todella raju kuuro Porvoossa, sen ajan olin suojassa huoltoaseman katoksen alla. Väliin oli sitten sellainen onni, että kuuropilvet eivät sattuneet kohdalle, kunnes Kouvolaa lähestyttäessä taas ajoin ukkoskuurossa lopun matkaa. Takakumi tuli alkumatkasta käyttöikänsä päähän ja olin tosi tyytyväinen, että olin ostanut uuden renkaan varalle Riikasta. Nyt se oli tarpeen. Tämä oli kolmas päälykumi, jonka vaihdoin taakse tällä matkalla. Tätä kirjoittelen kymmenen aikaan illalla ja koko illan on satanut. Nähtäväksi jää, millaiseen säähän huomenna saan lähteä jatkamaan matkaa. 17.7.2012 Imatra Tänään satoi enemmän tai vähemmän koko päivän. Kouvolasta oli helppo päästä ulos ja tie oli hyvä ajettava lähelle Lappeenrantaa. Siellä päätie muuttui moottoritieksi ja sitten alkoi vaihtoehtoisten reittien haeskelu ja sitä jatkuikin tänne Imatralle asti. En oikeastaan ole aivan Imatralla. Tiepuolessa oli ”Gashause reissupoika”, jonka ohi ajoin aluksi. Kävin katsastamassa järven rannassa Rantasipiä, huonehinta oli 150, palasin takaisin ja maksoin aika vaatimattomasta huoneesta 40. Sain ruuaksi pottumuusia ja sianlihapuhvin, huneessa ei ole suihkua, mutta sauna on lämpiämässä, joten kyllä tässä matkapölyt saa pestyä pois. Kävin Lappeenrannassa syömässä Turkkilaisen pitämässä ruokapaikassa. Kysyin, mistä hän on kotoisin, sanoi olevansa Turkista johon jatkoin, että mistä sieltä. Oli Adanasta jolloin kerroin ajaneeni tällä matkalla sen Adanan ohi. Meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Nyt on satanut joka päivä Pärnusta lähdön jälkeen, kurkku on tänän ollut kipeä, taisin vähän vilustua sinne Tallinnaan tullessani. Voisihan sitä toivoa, että olisi hieman kuivemmat kelit, mutta menee se näinkin.

15.7.2012 Tallinna, Viro

Aloin ymmärtää, että lähestyttiin Suomea. Lepopäivänä satoi ja sateisena valkeni tämäkin päivä. Tosin sade taukosi juuri silloin kun lähdin liikkeelle, mutta alkoi uudelleen ajettuani vajaat 30 km. Välillä oli lyhyt aika satamatta, mutta sitten sade alkoi uudelleen ja jatkui lähes autolautan lähtöön asti. Matka Pärnusta Tallinnaan sujui muutoin aika nopeasti sivymyötäisen tuulen ansiosta. Matkaa oli kaikkiaan noin 140 km hotellilta lauttarantaan ja olin perillä noin kolmen maissa. Tallinnaa lähestyessä takaratas alkoi taas jumputtaa pahaenteisesti ja niinhän siinä oli käynyt, että kudos oli taas revennyt. Ajelin pitkät matkat pyörätietä Tallinnaan tultaessa ja siinä on liittymien kohdalla kivetyksiä, tosin madallettuja mutta kuitenkin. Epäilen, että ne koituivat ainakin tällä kertaa renkaan kohtaloksi. Annoin tekohengitystä laittamalla nippusiteitä pullistuman kohdalle. Lautta lähti klo 22:30 joten jouduin odottelemaan aika kauan. Söin ja lueskelin ja kun paikka meni kiinni, ajoin sateessa terminaaliin sisälle odottelemaan lopuksi aikaa. Sade onneksi taukosi siksi aikaa, kun laivaan pääsi, koska siinä joutui odottelemaan jonkin aikaa ulkosalla.