tiistai 16. marraskuuta 2010

Pyörä vaihtui tilapäisesti suksiin !



Tänä aamuna oli Syötteellä 17 C pakkasta. Päivä on ollut ajankohtaan nähden todella kaunis. Minulla on täällä tällä kertaa kolmekkin pyörää, kas kun toin uuden pyöräni varustelua varten tänne. Minä en kuitenkaan viitsinyt näillä ilmoilla lähteä pyörälenkille, varpaat jäätyvät varsinkin, kun kengän pohjanlämmittimet ovat vielä maahantuojalla. Akut eivät pitäneet lataustaan ja maahantuoja halusi tarkistaa, saisiko ne vaihdettua takuuseen. Minulle ne ovat kyllä olleet erinomaiset apuvälineet, niiden avulla voin liikkua paljon pidempiä aikoja ulkona kuin ilman niitä.

Syötteellä valmistui ensilumen latu viime viikon puolella ja kävin varovasti lenkillä lauantaina ja sunnuntaina. Eilen nivukset ja lähentäjät olivat hellinä, kuten lähest aina ensi lenkkien jälkeen. Kävin aamulla taasen 10 km:n lenkin ja tarkoitus on käydä vielä illalla toinen samanlainen. Jospa tässä pikkuhiljaa tottuisi lajin vaihtoon. Minusta hiihto sopii erinomaisesti aeroobiseen harjoitteluun ja siten sen puolen kunnon pitämiseen. Viime keväältä on mielessä, että lajin vaihto pyöräilyyn sujui suhteellisen nopesti. Akaisemmin tuntui, että se vei aikaa pari kolme viikkoa mutta ehkä tähän on alkanut tottua. Hiihdossa hengittäminen tuntuu jo heti alkuun helpoleta, eikä jalatkaan väsy.

Minun tuli tehtyä heräteostos käydessäni Joutsensillan Intersportilla, siellä ystääväni Lasse esitteli aina-valmiita (vaan olikohan ne pitosukset tai jotain sellaista) suksia, joita ei tarvitse voidella. Olen nyt tehnyt neljänä päivänä lenkkiä ja tuntuu kohtalaisen mukavalta. Lopullinen mielipide saa jäädä kevääseen.

Syötteellä on noin 10 cm lunta. Lisääkin saisi tulla, minusta olisi mukavaa päästä hiihtämään suoraan mökin pihalta. Se on kuitenkin ollut yleensä mahdollista vasta tuossa vuodenvaihteen tienoilla, joten epäilen joutuvani vielä käyttämään autoa hiihtolenkeille lähtiessäni. Uskoisin, että latuja tulee sitä ennen muitakin, kuin tuo ensilumenlatu.

Olen tuossa katsellut "korkean paikan" leirä kevääksi. Olen tutkinut karttaa ja kuulin, että Mallorca voisi olla sellainen kohde. Minusta on kyllä mukavaa vaihtaa maisemaa ja Mallorca näyttää koovin pieneltä saarelta, siksi olen katsellut Sierra Nevadan seutua manner-espanjassa. Ehkä siinä olisi mukava alue parin kolmen viikon reissulle ? Onhan tässä aikaa pohtia, talvi vain tuntuu pitkältä näin etukäteen ajatellen. Pitää yrittää pitää kuntoa yllä ja pieni toive olisi jos sitä vielä saisi vähän kasvetettua. Ainakin tämänhetkiset kuntosaliharjoitukset tapahtuvat kohtalaisen kovalla intensiteetillä (tai niin kovalla kuin pystyn). Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, eiköhän niistä jotakin positiivista seuraa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Räntäsateessa Syötteellä !



Ajoin maanantai-iltana Syötteelle toiveena vielä hieman ajella pyörällä. Eilen olikin hyvä ilma, vaikka jälkimmäisen lenkin loppuosa sujuikin jo aivan pimeässä. Päivä alkaa myöhään ja vastaavasti loppuukin aikaisin. Tänään sää oli kokonaan toisenlainen. On satanut aamusta asti vetistä räntää. Lähdin kuitenkin aamukahvin jälkeen lenkileni pikkusyötteen vieritse, lenkki jolla on pituutta 22,7 km ja nousua kokonaisuudessaan n. 200m. Meinasin kääntyä jo alkumatkasta takaisin, tuntui että pyörä ei pysy pystyssä sohjossa. Jatkoin kuitenkin ja jupusin auton rattaiden jälkissä. Nastoista tällä kelillä ei ollut mitään apua. Kyllä se matka siitä pikkuhiljaa edistyi ja lenkki tuli lopulta tehtyä. Matkan rasittavuudesta kertoo se, että kesäkelillä minulta kuluu lenkkiin keskimäärin 600 kcal, nyt meni yli 1000 kcal. Olin lisäksi jokseenkin märkä mökille palattuani, aasiaa vernmensi vielä taitava Volvon kuski, joka sai annettua minulle tosi perusteellisen loskaryöpyn ohittaessaan minua. Meinasi hetken pieni kaunan poikanen nostaa päätään, sitten hoksasin suhtautus häneen kuten sairaaseen lähimmäiseen, säälillä ja ymmärryksellä.

Laitoin tuohon kaksi kuvaa liitteeksi, ensimmäinen on 28.6.2010 Rooman lentkentän läheltä, kuvattuna hotellini ikkunasta, toisen otin äsken mökin ikkunasta Syötteeltä. Täytyy sanoa, että minulle, joka koen joka talvi jonkinasteista kaamosmasennusta, ensimmäisen otoksen säätila olisi paljon houkuttelevampi. Olen kuitenkin saanut tänäkin vuonna nauttia myös hyvistä ilmoista, itse asiassa aika monessa maassa pyöräillen. Vietnam, Espanja, Andorra, Ranska, Monaco, Italia, Turkki, niin ja tietenkin on täällä Suomessakin ollut kesällä hyviäkin ilmoja. Nyt kärvistellään vähän ja tehdään kuntosalilla jotakin kunnon eteen ja hieman palvelutehtäviä. Jospa sitä taasen ensi vuoden puolella olisi tilaisuus lähteä johonkin.

Lasse Joutsensillan Intersportista on varustellut minulle uutta matkapyörää. Hakenen sen loppuviikosta ja katsotaan, läytyykö sitä vielä sellaista keliä, jolla sitä voisi alkaa testata. Palannen pyöräni varusteluun jatkossa. Yksi läheiseni alkoi tupakanlopetusoperaation viikko sitten ja varsinaisesti jätti tupakin pois eilen aamusta alkaen. Toivotan hankkeelle menestystä, uskon että se onnistuu. Minullahan pyöräilyharrastus alkoi siitä kun lopetin tupakinpolton hieman vajaa 7 vuotta sitten, n. 8 kk sen jälkeen kun olin päässyt viinasta eroon. Ts. vaihdoin viinan elämisen opetteluun ja tupakin liikuntaan. En ole katunut näitä vaihtoja kertaakaan.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Pyöräilykö päätöntä !


Olin viikonloppuna Syötteellä levähtämässä ja ajelin siellä myös vähän vanhalla pyörälläni. Minun vakiolenkki pikkusyötteen kautta on 22,7 kn, nousua 200 m. Kävin Rytkyn kyläkaupalla, nousua muistaakseni 300 m (kokonaisnousu). Mutka Posion tielle, matka noin 40 km, nousua 525 m. Edestakaisin kuusamontielle, matka noin 36 km, nousua 440 m. Minä olen havainnut, että minulla on mökin vieressä hyvät ja monipuoliset pyöräilymahdollisuudet. Sunnuntaiaamuna kävin lenkin ja keitin sen jälkeen puuron, jonka söin tapani mukaan mustikoiden ja hillojen kanssa. Lämpötila lenkilläni oli noin +4C, kun lähdin paluumatkalle Ouluun, lämpötila oli pudonnut 0C:een ja ajoittain tuli sakeasti lunta. Mietin, että taitaa Syötteen puöräilyt tältä vuodelta olla ohi, menee ehkä puoli vuotta, ennenkuin taas voi ajella. Kyllä tämä kaamosaika on viheliäinen, minä en tykkää siitä ollenkaan.

Jossakin vaiheessa voi tietysti vaihtaa suksiin, vielä sitä mahdollisuutta ei ole. Koilissanomissa oli tosin juttu, että Kuusamossa on ensilumen latu (1,5 km) avattuviime viikonloppuna. Täytyy katsoa, miten tämän pimeimmän ajan kestää, onhan se aina sellainen mahdollisuus että lähtee johonkin valoisampaan paikkaan, jos käy liian masentavaksi. Toisaalta, minulla on kyllä sellaisia palvelustehtäviä, joihin olen sitoutunut, että kyllä kai se on ainakin alkuvuoden puolelle kestettävä ja tammikuun puolen välin jälkeenhän se alkaa päivä taas hieman valkenemaan.

Minun viikottainen liikuntataso on ollut kyllä aika korkealla, viime viikollakin n. 10.000 kcal / reilut 350 km pyöräilyä ja kuntosalit päälle. Saa nähdä, miten sen pyöräilyn kompensoi.

Niin siitä päättämyydestä, päissä kyllä löytyy, ainakin mökkinaapurin portaanpielessä, josta paparatsimaisesti otin kuvan. Käytessäni Rytinkisalmen kaupalla mutkan, vielä komeampisarvinen hirvi oli ylittämässä tietä erikä huomannut hiljaa tulevaa pyörääni ennenkuin ehkä 15 m:n päässä. Minua jo hieman hirvitti tämä hirvi joka oli hirveän suuri niin läheltä nähtynä ja kun olen kuullut, että ne saattavat tähän aikaan olla agressiivisia (kiima-aika). Hirvi kuitenkin poistui paikalta kevyttä ravia heti minut havaittuaan. Porot ovat myös laumottuneet ja matkalla oli useampikin lauma, yhdessä varmaan 200 poroa. Minua vastaan tuli tietä tosi komeasarvinen uros haareminsa kanssa eikä aikonutklaan väistää, ennenkuin haaremi kaikkoso tien sivuun, jolloin tämäkin seurasi perässä.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Pyörä ehyenä Ouluun


Alanian matka on takana. Saavuimme sunnuntaina ennen puolta päivää Ouluun ja pyörä ilmaantui myös perille. Koska matka tapahtui yöllä ja nukkuminen jäi siten jokseenkin olemattomiin, otin parin tunnin torkut ennen laukkujen purkamista. Kasasin pyörän, nyt myös lokasuojat. Pyörä oli kutakuinkin ehyt. Takavaihtajan kiinnityskorvake oli vääntynyt, mutta onnistuin vääntämään sen kutakuinkin takaisin ja loput siitä oikeni kun kiinnitin pyörän paikalleen. Opin tästä, että seuraavalle matkalle (jos sellainen tulee) on syytä ottaa varaosaksi kyseinen korvake. Ehdin tehdä jko illalla pienen lenkin terveyttäni hoitamassa käydessäni. Ilma tuntui aika kylmältä, Turkin reilusta kolmestakymmenestä Oulun alle kummeneen asteeseen. Nut tätä kirjoittaessani lenkkejä on kertynyt jo useampia, ilma tuntuu edelleen kylmältä.

Kävin hakemassa hovihankkijaltani Joutsensillan Intersportista kypärälakin ja samalla tulin tilanneeksi Lasselta uuden pyörän. Tällä kertaa pyörä on Tunturi. Kritreereinä ennenkaikkea kestävyys ja luotin tässä asiassa Lassen valintaan. Ajatus oli, etä ehtisin koeajaa ja varustella pyörän ennen mahdollista seuraavaa matkaa. Nyt olisi vain kyettävä pitämään kuntoa yllä eikä haittaisi, vaikka se hieman kohoaisikin. Viikottainen pyöräilytavoite on tällä hetkellä 300 km ja kuntosalikäynnit sinä päälle. Katsotaan, mihin se riittää ja ennenkaikkea, kuinka kauan näissä ilmoissa pystyy pyöräilemään.

Turkin matkasta jäi hyvä mieli, siitä muistona laitan vielä yhden kuvan, jossa olen Juhanin kanssa tutkimassa karttaa, josta näytin hänelle päivän ajoreittiä. Kiitoksia matkakumppaneille. Koittakaa ihmiset selvitä lähestyvästä kaamoksesta, niin minäkin.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kotiin Turkista


Kaksi viikkoa Alaniassa vierähti nopeasti. Toimin joka toinwen päivä kunnon turistin tavoin, rannalla, mopoillen ja avoautolla retkeillen. joka toinen päivä pyöräilin, kilometrejä kertyi noin 30C:n helteessä rapiat 650. Tiet alanian eteläpiolella ja vuoristossa ovat aika epätasaisia. Tie Antaliaan päin on hyvä ja sitä on hyvä ajaa. Kävin kaksi reissua sisämaahan päi, toisella kerta 1080 m:n korkeudessa, kokonaisnousua lähes 1,5 km ja toisella kerralla 1300 m:n kokonaisnousulla. Lämpötila tekee asiaan oman lisänsä ja varsinkin ensimmäisellä reissulla tuntui, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisin kuollut mäkeen. Onneksi en käytä. Ihmiset ovat ystävällisiä täälläkin, lapset ja toisinaan aikuisetin huutelevat helouta ja huiskuttavat iloisesti. Kokonaisvaikutelma reissusta oli hyvin positiivinen, sanoisin jopa, että tänne voisi tulla mieluummin pyöräilemään kuin Espanjan Fuengirolaan. Nyt pyörä on pakattu ja odottaa matkaa kotisuomeen. Lähtö olisi hotelilta yöllä, puoli kahden aikaan. Saa nähdä, kuinka vanhus jaksaa.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Turkissa ei turkkia tarvitse



Saavuimme Alaniaan sunnuntai-iltana. Pyörä tuli ensi kertaa pussissa mukana ja kasasin sen kuntoon maanantaina. Matka oli sujunut muutoin hyvin, kovia kärsinyt peili oli rikkoontunut ja lentoaseman turvatarkastaja oli pöllinyt kerjuöljysprein. Normaali öljy ehkä olisi selvinnyt tarkastuksesta. Kävin maanantaina parinkymmenen kilometrin testilenkin ja tiistaina ajoin vajaan 60 km. Tänään lähdin sisämaahan päin tosi huonolla kartalla. Puolen päivän lenkki venyi kokopäivän lenkiksi. Olin korkeimmalla kohdalla yli kolometrissä ka kokonaisnousua kertyi 1480 m. Arvelen lämpöä olleen yli 30C, joten hiki virtasi ja nestettä kului. Huomenna meinaan lepäillä kunnon turistin tapaan, tosin ilman kaljaa.

Laitan tuohon yhden kuvan vuoristosta paluunatkalla, kaksi pientä koululaista kotitalonsa katolla tekemässä läksyjä.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Pyörämatka Alaniaan !




Viimeisestä blogistani on jo aikaa. Lensin Roomasta kotiin Ouluun 29.6.20§0 ja otin pyörän mukaani. Itseasiassa pyörän kuljetus koneella oli helpompaa kuin olin kuvitellut. Lentoyhtiön ohjeissa pyydettiin varaamaan pyöräkuljetus etukäteen ja maksua meni 38 euroa. Pakkautin puörän lenatoaseman aulassa muoviin, se maksoi 28 euroa eikä kyllä ollut kovin erikoisesti pakattu.

Kesän olen pyöräillyt hiljakseen muiden toimieni ohessa noin 1000 km:n kuukausivauhtia ja käynyt kuntosalilla tavoitteena saada reisiin hieman lisää voimaa. Huollatin Pyöräni, tähän uudempaan on kertynyt kilometrejä noin 22.000 km ja se oli kyllä huollon tarpeessa. Ostin myös itselleni pyöränkuljetuspussin ja nut olwen tänään survonut pyörän pussiin. Aluksi epäilin, että se ei onnistu, mutta kunhan tarpeeksi purin, niin onnistuihan se. Piti renkaiden lisäksi irroittaa ohjaustanko, polkimet etulaukkuteline, tavarateline ja molemmat lokasuojat.

Huomenna meillä on lento Oulunsalosta Alaniaan kahdeksi viikoksi. saa nähdä, millaiset pyöräilyolosuhteet siellä on. Tulipahan ainakin harjoiteltua pyörän pakkausta.

Noista kuvista Ylin on viimeisen majapaikkani ikkunasta läheltä Rooman kenttää, seuraava puolukkaretkeltä Syötteen maastosta ja alin tältä päivältä, pusiin pakattu pyörä.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Mukulakiviä Napolissa



Policastrosta lähdettyäni yritin löytää "Punaiselle" tielle, joka ei karttamerkkien mukaan ole moottoritietä.. Katselin viittoja moneen kertaan, palasin takaisinkin katsomaan ja siitä huolimatta ajoin ohi rantatielle. Laitoin sieltä navigaattorin punaiselle tielle ja sinnehän se minut ohjasi kunnon nousun jälkeen. Tiellä vain oli kyltit, että polkupyörällä ajo lielletty. Ajoin jonkun matkaa kuitenkin, mutta kun matkaa olisi ollut jotain 80 km, hermot petti. Koitin löytää samansuuntaisen tien ja ajelin sitä jonkin matkaa. Kun tulin pikkutielle, katsoin valtavaa vuorten reunustamaa laaksoa, jonja eri puolilla oli aina korkealla kyliä. Minusta tuntuu, että lopulta kolusin ne kaikki. Laitoin navigaattorin rannikolle takaisin ja pääsin sinne lopulta kolmen paikkeilla, olin edennut alkuperäisestä lähtöpaikasta ehkä 25 km.

ajelin lopulta Acciaroli:iin leirintäalueen mökkiin, nousuja kertyi 1600 m, ja matkaa pyörän mittariin vain 85 km. Siinä meni suunnittelemani lepopäivä.

25.6, olisikohan juhannusaatto, jatkoin rannikolla matkaa Salernoon ja sieltä tosi upeita vuorilaaksoja Pompei:hin, taikka yöpaikka taisi olla Torre Annunziala. Tälle päivälle taasen matkaa kertyi 125 km. Katoavien hotellien ilmiö on sellainen, että kun et niitä tarvitse, niitä on vaikka kuinka paljon. Sitten kun tarvitset, ne häviää. Seutaavana aamuna taas havaitset, että jos olisit ajanut kilometrin pidempään, tosi suuri joukko niitä taas olisi ilmaantunut. Täällä haeskelin ja viimein kun ilta alkoi olla jo aika pitkällä, otin Park-hotellista kalliihkon huoneen. Kun sitten näin huoneen, pidinkin sitä halpana. Lisäksi totesin, että Perk-nimi ei ainakaan ollut liioittelua. Huoneeni ikkunasta avautui tosi upea puisto suihkulähteineen ja patsaineen ja taustalla näkymää kruunasi vielä Vesuviuksen huippu.

Vietin luhyen juhannusiltani syönnin jälkeen tekemällä puistoon pienen kävelyretken.

matka jatkui seuraavana aamuna Napoliin ja siitä Gaeta-nimiseen rannikkokaupunkiin. Napolin läpi ajelun sellaista mukulakivikköä tuntikausia, että tyräkin roikkui loppumatkasta jo polvissa. No, tottapuhuakseni olin vähän huolissani, kuinka pyörä kestää sitä ryttyytystä. Eksyinkin hieman Napolissa, en kovin paljoa. Suuret kaupungit eivät ole minun lemppareita pyörällä ajaessa, vaikka hermoilenkin nykyään tosi paljon vähemmän kuin alkumatkasta.

Kirjoittelen tätä luullakseni Lavinio Lido di Enea:nimisessä rannikkokaupungissa. Tulin tänne jo kolmen aikaa, ajettuani 110 km ja kaloreitä kului niukin naukin 2000. Maasto oli aika tasaista. Välillä oli kymmen kilometrejä hiekkadyyniä meren rannalla ja koko matka uimarantaa. Dyynien mantereen puolella oli sellaisia sisälahtia. Tienvarret oli aivan täynnä autoja. Niin, ajoin tänään luultavasti pisimmän tunnelini, 2500 m. Niitäkin aluksi pelkäsin.

Huomiselle päivälle minulla ei ole enään kovin pitkä matka Fiumicino:oon, jonka kentältä lentoni Suomeen olisi määrä lähteä onko se nyt tiistaina. Tämänkertainen pyöräreissuni alkaa lähestyä loppuaan. Tulen mielelläni Suomeen, ne normaalitoimet siellä ovat alkaneet tutua hyvin houkuttelevilta.

Ei voi mitään, kyllä Italiasta nousee aika vahvasti mieleen tienvarsien jäteröykkiöt ja niiden hajut tai lemut paremminkin. Tietenkin se on Italialaisten oma asia, ajattelen vain, että ne asiat toimii Suomessa enemmän minua miellyttävällä tavalla.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Eteläitaliaa sateessa ja paisteessa



Olen ajellut pari päivää suhteellisen reippaita päivämatkoja, eilen 130 km ja tänäänkin 115 km. Kun tuossa rannikolla on nousuja, niin että niitä on kertynyt päivässä n. 900 m, matka tuntuu vähän reisissä. Olikin tarkoitus, että pitäisin huomenna lepopäivän, mutta Tämä Policastro:n kylä ei oikein houkuta, niin koitan jaksaa vielä yhden päivän. Tie kyllä kääntyy sisämaahan reilun 100 km:n matkalta, ja saattaa tulla raskas päivä.

Eilen oli aamupäivästä sateista ja tänäänkin on ollut enimmäkseen pilvistä. Mikään rantailma ei oikein ole ollut kumpanakaan päivänä.

Hotellien hintataso on laskenut selvästi ja paikat näyttää aika hiljaisilta. Tuossa välillä oli kyllä vähän sellaista loma-alueen tuntua, mutta väkeä on ollut vähän.

Laitan tuohon oheen pari kuvaa. Toinen on oliivipuusta. Täällä on ollut mielestäni poikkeuksellisen suuria oliivipuita verrattuna aikaisemmin näkemiini.

Toinen kuva on etelämaalaisesta ilmiöstä. Tämä ilmiö on ollut Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa ja nyt Italiassa. Tien reunat ovat toisinaan jatkuvasti betoniroiskeitten peitossa. Siinä on pirullista ajaa polkupyörällä. En osaa selittää ilmiötä muuten kuin että betoniautut putsaavat säiliötään paluumatkalla laskemalla loppuroiskeet tienreunaan ! Tätä on Suomalaisen vaikea käsittää. Olenkin usein kuullut moitittavan, että Suomi on turhaan EU:n mallioppilas, eikä "suurpiirteisempi" kuten välimerenmaat ! Minusta tuntuu, että tuo "suurpiirteisyys" tarkoittaa heikompaa moraalia, joka tuo mukanaan monia ilmiöitä, joita me Suomalaiset emme ehkä haluaisi kotimaahamme. Tienvarret ovat väliin kuin ajaisi kaatopaikalla, haju mukaan lukien, veronkierto on yllättävän yleinen harrastus .....

Niinkuin sanoin, emme ehkä haluaisi kuitenkaan sitä suurpiirteisyyttä kaikkine lieveilmiöineen Suomeen.

Minulla tuli koti-ikävä, Taimi varasi lentolipun Suomeen 29 päiväksi. Jospa saisin pyörän mukaan, se olisi kunnon huollon tarpeessa.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Rosarno


Pienestä harhaanajosta huolimatta ehdin lautalle puoleen päivään mennessä ja siirryin Italian mantereen puolelle. Rauhallinen ajopäivä. Mielenkiintoista oli, kun ajaessani aivan rantaa, katsoin etäämpänä näkyvää "penkkaa". Ajattelin, että kiivetäänköhän sitä tuon penkan päälle, vai mennäänkö rataa. Kiivettiin penkan päälle, oli yli 400 m korkea "penkka". Hintataso halpeni.

Laitan tuohon vanhemman kuvan, kun en tänään ottanut yhtään. Italialaiset merkitsevät esimerkillisesti tiessä olevat patit.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Rosvoja Gagliarissa !



Edellisen kirjoituksen jälkeen ajelin mutkittelevaa rannikkotietä Gagliaariin. hotellilta lähtuessä tien vieressä oli kyltti, 60 km Gagliari, onnistuin saamaan mittariin 99,8 km. Lisäksi nousua kertui n. 800 m, vaikka olin olettanut tien aika tasaiseksi. Maisemat rannikolla olivat varsinkin alkumatkasta upeita. Päädyin kaupunkiin 5:n maissa ja tiisela kyselemällä löysin yhden tähden hotellin ihan ydinkeskustasta.

17.6 oli normaali lepopäivä, kävin jopa kävelemässä kuten turisti ainakin vanhassa kaupungissa.

18.6 kävin kaupungilla aamupalalla ja pienen kävelylenkin jälkeen pakkasin laukkuni ja lähdin hotelista. Ajelin rannikkoa taaksepäin ja löysin läheisen niemen nokasta rauhallisen hiekkarannanpätkän, jossa oli lähinnä lapsiperheitä rantapuuhissa. Kötöstin pyörän verkkoaitaan kiinni ja laskeuduin penkan taakse rannalle noin 30 m:n päähän pyörästä, joka ei aivan näkynyt penkan takaa. Lueskelin pari tuntia ja päätin sitten lähteä katselemaan ruokapaikkaa. Hämmästyksekseni huomasin, että etulaukut pyörästä olivat hävinneet. Toinen oli revitty niin väkisten irti, että laukunpidin oli edelleen telineessä kiinni. Toinen oli sitten lähtenyt helpommin.

Vähän aikaa siinä äimistelin, luin tyyneysrukouksen ja lähdin syömään. Ostin uudet urheilujuomat menetettyjen tilalle, kävin pyöräliikkeessä ja ostin välttämättömimmät varaosat ja turistinfossa kyselemässä, suittaisiko asiasta ilmoittaa poliisille. Keskustelun perusteella ei ilmeisesti. Kun tein kaikki kommervenkit, minulle olisi jäänyt noin tunti aikaa ennen lautan lähtöä. Kävin kyllä molemmilla löytämilläni poliisilaitoksilla, karabinieri ja local polizi, mutta en edes keksinyt, miten niihin taloihin pääsee sisään.

Lautta lähti aikataulussa. Siellä oli yksi Suomalainen pariskunta vuokra-autolla kiertämässä Italiaa. saavuin eilen Palermoon. Ostin eteen 25 Euron pikkulaukut, saan pitää niissä vesipulloja, ei pyörä keuli niin pahasti. Jos onnistuu, laitan kuvan Palermolaisista ratsupolliiseista. Menohaluja oli, ja vaikka pääsin liikkeelle Palermosta vasta 10:n jälkeen, ajelin n. 115 km. Yövyin B&B-paikassa, ihan hyvä ja tällä kertaa edullinenkin. Tänään mietin aamulla, lähtisinkö loppumatkasta oikaisemaan saaren poikki, pääsisin lähemmäksi Etnaa. Jossain puolessa matkassa oli sellainen kiertotie, että vei mehut kyllä niin perusteellisesti, että päätin unohtaa Etnan katselun. Se jää rannikonsuuntaisen vuorijonon taakse enkä ole nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla ei ole Messiinaan tästä paikasta (olisikohan Torregrotta) kuin n. 20 km. Luulen, että siitä menee lauttoja aika tiheään ja siirtynen huomenna Italian mantereen puolelle. Pitää käydä katsomassa sitä Etnaa sitten myöhemmin, jos silloinkaan. Tämä helle vähän vaikuttaa tähän matkatahtiin. Tilastollisesti ilmeisesti ollaan menossa lämpimämpään suuntaan ja kun tämäkin riittäisi.

Kyllä Sisilia on muuten kaunis saari, sen vähän perusteella, mitä olen nähnyt, mutta kaupunkeja ja kyliä leimaa jätevuoret ja mätänevien jätteiden haju!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Pyörähuoltoa !


Aamu oli pilvinen, yöllä oli satanut. Olin unohtanut pyöräilyhousut parvkkeelle ja ne olivat lokomärät. Onneksi oli varahousut. Lähdin etsimään respalta saamaani pyörähuoltoa. Aikani kyseltyä läysin autovaraosaliikkeen, jossa oli muutama pyötä, ei huoltoa ja yksi avulias neekeriasiakas. Tämä neuvoi seuraavaan kylään noin 5 km:n päähän. Ajelin sinne ja katselin liikettä, mutta ensin tuli pankkiautomaatti vastaan. Tässäkään ei Visa Elektron toimnut, kuten ei aika monessa muussakaan automaatissa. Nostin Visalla ja olin juuri lähdössä jatkamaan etsiskelyjä, kun avulia neekeri pysähtyi autolla kohdalle ! Kun kuuli, että etsintä ei ollut tuottanut tulosta, puusi seuraamaan ja ajoin reilut 2 km rautakaupan pihalle ja vei melkein kädestä pitäen pyöräosastolle ja tulkkasi ongelmani pyörämyyjälle.

Sain uude jarrupalat ja kun olun nostamassa pyörää telineestän kokeilin huonosto toiminutta takavaihtajaa, vaijeri katkesi. Myyjä korjasi tämänkin, se olikin hieman työläs, vaijerin pää oli jumissa vaihtajassa. Osaan nyt vaihtaa kummatkin, seurasin tarkkaan operaatiota. Kaiken lisäksi myyjä ei veloittanut kuin jarrupalojen hinnan. Italialaista ystävällisyyttä !

Jatkoin tyytyväisenä matkaa, alkaneesta vesisateesta huolimatta. Matkalla tapasin pari saarelaista pyöräilijää, jotka olivat kiertämässä lomareissunaan saarta. Muutoin päivä sujui levollisissa merkeissä-ja majoituin noin 80 km:n päähän Galleriasta. En viitsi liikkua tästä mihinkään katsomaan paikan nimeä, yhteys katkeaa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Lisää lehmiä



Kirjoitampa taasen, kun tässä hotellissa on hyvä langaton. Valitsin tämän rantareitin, kun ajattelin että ei tarvitse mennä-vuoriston yli. Jonkinlainen vuoristo matkalle kuitenkin sattui, noustiin noin kilometriin ja kokonaisnousut meni yli 1200 m:n. Onneksi tuolla ylempänä on viileämpää ja jaksoin itseasiassa oikein hyvin tänään. Hiki kyllä virasi ja siinä on se ongelma, että aurinkorasvat ei pysy naamassa ja tahoo turpavärkki olla punainen illalla.

Tosi kaunis vuoristo, ylhäällä vaelteli vapaana lukuisia eläinlaumoja. Niin, oli siellä enimmäkseen lammaslaumoja, mutta oli sellaisiakin, että oli lampaita, aaseja, hevosia ja lehmiä sekaisin. Oli se aika jännää, kun tamma jooksee vapaana varsa perässään tien poikki.

T:n kommennttiin vastauksena, metka Sisiliaan alkaa klo 19:00 ja perillä seuraavana aamuna, muistaakseni 7:30 ja Sisiliasta on taas lautta mantereelle.

Huomasin, että pyörästä meni jarrupalat, jommasta kummasta päästä. Sen kuulee äänestä, pitää lopettaa jarruttamasta sillä jarrulla, menee muuten jarrulevykin. Koitan aamulla läytaa tuosta lähikylästä huoltoa, pitäisi kuulema olla.

Niin, olen nyt sellaisessa paikkaa, kuin Torre S. Maria Navarrese. Hiekarantaa olisi pitkästi, mutta en minä tänne makoilemaan ole tullut.

Laitan taas , jos osaan pari lehmän kuvaa tutkittavaksi.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

sardegna


Kaksi tekstiä katosi jo johonkin avaruuteen, koitan vielä kerran. Kävin perjantai-iltana turistioffisessa ja kin en uskonut niitä, menin matkatoimistoon. Tosi oli, Sisiliaan meni kaksi lauttaa, Trapaniin sunnuntaina, siihen en ehtisi ja Palermoon perjantaina, siihen taasen oli liikaakin aikaa. Kävin mutkan hotelilla harkitsemassa ja palasin juuri ennen paikan kiinnimenoa ostamaan lauttalipun Palermoon, varmuuden vuoksi. Nyt minulla olisi aikaa runsaahkosti siirtyä saaren toiseen oäähän.

Eilen ajelin rauhallisesti rapia 70 km Teodoroon, Gallialaisen miehen pitämään pieneen paikkaan yöksi. Matka luonne oli rauhallisempi ja pysähtelin kahville useampaan kertaan. Minulle sattui tapaus käärmeen kanssa. Olen nähnyt lukuisia kuolleita käärmeitä tiellä, jotkin lähes vahingoittumattomilta näyttäviä. Näin yksi päivä yhden elävän, joka liikkui tosi nipeasti ja oli suomalaista kyytä paljon suurempi. Mietin, että tuohan yltäisi puremaan pohkeeseen tai nilkkaan ja ajattelin, että nostan jalat yläs, jos tulee liian lähelle. No, eilen ajaessani aika hiljaa sellainen pääsi yllättämään. Katselin ilmeisesti jotain muuta ja yhtä-äkkiä sellainen oli aivan eturattaan edessä. Yritin nostaa niitä jalkoja yös, mutta ne ovat kiinni polkimissa, enkä säikähdykseltä muistanut. Käärme yritti iskeä, en tiedä osuiko johonkin pyörään vai takalaukkuun, ei ainakaan jalkaan. Kun pääsin ohi, käännyin katsomaan taakseni ja se oli jo hävinnyt tienvaarsiojaan. Koitetaan seuraavalla kerralla olla fiksumpia ?

Tänään lähdin myöhäisen aamupalan (myöhästyi 45 min) jälkeen jatkamaan rannikkoa. Gallialainen isäntäni kyllä kehui saaren toista puolta paremmaksi, mutta en ainakaan vielä ole sinne kääntynyt. Ajaminen vuorten yli 30 C:n lämpötilassa ei ole lasten leikkiä. Tosin kyllä näyttää siltä, että edessä päin on joka tiellä siihenmalliin sykkyrää, että ei niitä nousuja voi välttää. Tulin illansuussa Orosei:hin, n 70 km ajettuani. Katsastin yhden luxuxhotellin ja otin huoneen sitten toisesta alle kolmanneksen hintaan.

Jos ei ihmeitä satu, siirryn Sisilian puolelle perjantain ja lauantain välillä vasta, tutkitaan nyt tätä saarta vähän perusteellisemmin. Terveise sinne Suomeen ja kiitoksia kommenteista.

Jos onnistuu, lisään Pekalle lehmän (sonnin) kuvan tutkittavaksi.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Lepopäivä Palaussa


Ajelin rauhallisen matkan Korsikan eteläpään pikkukaupunkiin, Bonifacio:oon. Pikkulauttoja meni useita päivässä, seuraava lähti 15.30. Ehdin syödä jotakin ja odotella tuulisessa satamassa. Paikka on hyvin kaunis. Osa kaupunkia on linnoitettu luonnon muodostaman äkkijyrkän kallion päälle. Nousin vähän matkaa tietä, itse kaupungissa en käynyt.

matkalippu maksoi 8 euroa, pyärä 2 euroa ja vero 8 euroa !. Nikottelin vähän veroa, sen osuus palveluista on ollut yleensä pieni. Hinnat ilmoitetaan usein ilman veroa. Itse matka kesti noin tunnin. Olin vähän ennen 17 jälleel liikkeellä. Kyltti tien vieressä luetteli etäisyyksiä eri paikkoihin, pisin matka oli 365 km, ajattelin että saaren toiseen päähän.

Tulin Paluhun, pikkukaupunkiin ennen 19.00 ja katselin hotellin mahdollisimman vähillä tähdillä. Sain tingattua hintaa vähän ja päätin jäädä kahdeksi yöksi ja pitää lepopäivän. Olen polkenut 7 päivää yhteen kyytiin ja järki sanoi, että lepo tekisi hyvää, vaikka ei haluttaisikaan pysähtyä.

Tänään olen viettänyt tavanomaista lepopäivää, venytellyt, vähän kävellyt kaupungilla, olut 3 tuntia rannalla pitkästä aikaa ja otin tuossa tunnin päiväynetkin. Yritin rannalta tullessa löytää postimerkkejä, täällä on taas sellainen systeemi että ne pitää ostaa postista tai tupakkakaupasta. Posti oli kiinni ja niin lähes kaikki muutkin paikat. Siesta on lähes kaikenkattava täällä.

Ostin aamulla kirjakaupasta uuden kartan, edellinen on koko Italian kartta. Sen kanssa voin aamulla taas alkaa suunnistamaan kohti saaren toista päätä. Nyt minusta vaikutti, että menen ainakin kerran saaren poikki, joten nousujakin ehkä tulee. Täällä ei ehkä ole niin korkeita vuoria kuin Korsikassa, siellä näkyi lumihuippuisia, yli 2 km:n korkuisia vuoria..

Lämmintä alkaa olla, mietinkin tuossa että aikaistaisin liikkeellelähtöäni. Ongelmana tahtoo olla vain aamupalan saanti, tässäkin majapaikassa vasta 8:lta. Taidan pakata pyörän valmiiksi ja syödä aamupalan matkatamineissa, niinkuin ujsein muulloinkin.

Jouduin ostamaan aurinkorasvaa lisää. Edellinen (samanlainen) maksoi 5 euroa, tästä, vaikka haeskelin, jouduin maksamaan 15 euroa. Veden hinta on mielenkiintoinen. Jossakin paikassa olen maksanut 0,5 l:sta 2,5 eur. Ehkä keskiverto on siinä n. 0,8 eur/1,5 l. Korsikassa sain 36 sentillä 1,5 l. Hinnat yleisesti ottaen ehkä hieman laski Italiaan tullessa, mutta en vedävielä kovin piitkälle meneviä johtopäätöksiä.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Zolensaara


Matka Monte Carlosta jatkui aika pian Italian puolelle, kaiketi se n sitä Italian Rivieeraa. Talot näyttivät ainakin aluksi köyhemmiltä, ihmiset ystävällisemmiltä, hintataso halvemmalta ja ranta mukavammalta. Minulta meni illalla kellosta hihnasta sellainen tappi ja pysähdyin kelloliikkeen kohdalle. Pääsin kahden sähkölukolla suljetun oven kautta sisään, sain korjauksen ilmaiseksi jativotuksen, Arlivedertsi!

Ajoin aika rauhallisesti, nuha ja päänsärky oli kova ja muistin valmentajani varoituksen sydänlihastulehduksesta. Matkaa kertyi vain reilut 80 km ja majoituin hotelliin, joka päivällisellä vaikutti vanhainkodilta. Ruoka oli hyvää, en kyllä tiedä mitä.

Seuraavana aamuna jatkoin kohti Savoniaa. Muistelin, että sieltä lähtisi lautta Korsikkaan. Minulla on löysä suunnitelma Roomasta, ja jos menen eteläitaliaan saaria pitkin, ei tarvitse ajella Italiaa edestakaisin. savoniaan matkalla oli paljon tunneleita, pyöräteilläkin puolikymmentä, pisin puoli kilometriä. Autotien pisin oli lähes 1,5 km. Ajoin Savoniaan edeleen flunssaisena js siellää lauttasatamaan. Kuulin, että Korsikan lautta lähtee 7 km siihen suuntaan, jsta olin tullut. Palasin rantaa takaisin. Itse asiassa jos olisin siinä kohta ajanut rantaa, en olisi voinut välttyä näkemästä lauttasatamaa. Oltin liput itselleni, pyörälle ja hytin, joka korvasi hotellin. Lautta lähti klo 9:00 ja oli perillä Korsikassa 7:30 tänä aamuna. Tosi rauhallinen yö, käytävästä ei kuulunut koko yönä mitään kolinaa. Ei vastannut todellakaan vanhoja muistikuvia lauttamatkoista.

Tänään olen ajanut Bastasta n. 110 km saaren toista päätä kohti helppoa rantareittiä, joka sekin flunssaisena on tuntunut hieman rasittavalta. Niin, tämä paikka on Zolentsaara, olen kuullut sen jossakin laulussa, tosin silloin ilmeisesti naisen nimenä. Pieni paikka rannalla ja imeskelin juuri jotain piikkistä pientäkalaa. Kun syö paljon leipää, eiköhän sitä jaksa. Täällä on useimmissa paikoissa sellainen tapa, että tuovat aina lisää leipää, kun kulho tyhjenee. Olen tuotattanut joskus kolmekin kertaa.

Jospa tuo flunssa alkaisi pikkuhiljaa mennä ohi. Minulla on vain reilut 60 km saaren toiseen päähän, jos olen aamulla hengissä, voinen humen illalla ehkä olla Sardiinian puolella, siis taas Italiassa, Korsikkahan kuuluu Ranskaan.

Laitoin tuon kaktuksen kuvan, kun niitä on ollut kukassa. Tämä ei kykkä ole parhaasta päästä, mutta kun aina ajoin ohi ja ajattelin että oten seuraavasta. Näitä lattanoita on punakukkaisiakin.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Monte Carlo


Yritin kyllä jäädä aikaisempaan paikkaan yöksi, mutta se ei onnistunut. Olen siis Monte Carlon huvivenesataman reunalla olevassa hotellissa, joka varmaanin täkäläisittäin on halpa, mutta minä kyllä yritän selvitä tästä osasta Ranskaa mahdollisimman pian pois. Ei silti sen vuosi, etteikö täällä olisi hyvä ajaa pyörällä. Kauniit maismat, pitkin rannikkoa on ollut aika paljon pyöräteitä, varsinkin uimarantojen kohdalla ja niitä uimarantoja on riittänyt. Samoin rannoilla väkeä, en tiedä, johtuuko sunnuntaipäivästä vai onko tämä tällaista aina.

Viime yönä oli aika tavalla kurkku kipeä ja pyöräilykin oii vähän nihkeää. Lieneekö toissaöinen ulkonamajoittuminen syynä asiaan. Jospa tuo tuosta. Odottelin aamulla Korealaisia tiepuolessa jonkin aikaa, mutta kun heitä ei alkanut kuullumaan, lähdin yksin matkaan. Liekkö pojat tulleet siihen tulokseen, että pyörä ei kestä seuraavaan kaupunkiin.

Ostin Pekan kyytissä ollessa Ranskasta postikortteja joihin liimasin valmiiksi merkit. Maa vaihtui niin tiuhaan, että en saanut niitä postiin. Ajattelin, että nythän minä ne laitan, niin saan Monte Carlon leiman. No, eihään se onnistu, ei tämä kuulema ole Ranskaa !

tällä minun vaatimattomalla blogillani on 4 lukijaa,kiitos mielenkiinnosta. Osa on laittanut kommenttejakin, kiitoksia niistäkin, vielä kun oppisi vastaamaan.

Otin muutaman kuvan, laitan tuohon reunaan sen, minkä otin hotellihuoneen ikkunasta. Matka jatkuu huomenna, jos herään.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Rivieeralla ?


Tämä päivä on kulunut rivieeran rannikkoa ajellessa ja ihmetellessä, että rikkaat on rikkaita. Korealaiset ystäväni ilmaantuivat aamulla sovittuun kohtaamispaikkaan ja niin lähdimme taivaltamaan yhteistä matkaa. Sen verran se kolmen kanssa ajo vaikuttaa matkanopeuteen, että taivalta kertyi vain reilut 70 km ja päädyin tänne St Raphaelin ja Cannesin välimaastoon, noin 30 km Cannesista länteen, olisikohan tämän paikan nimi Agay. toisen Korealaisen matkakumppanini polkimien keskiö lakoi oikuttelemaan ja yritimme jo pariin korjaamoon, ei onnistunut perjantai-iltana. Pojat arvelivat, että se kestäisi Cannesiin, saa nähdä. sovimme vielä huomenaamuksi treffit, pojat jäivät noin kilometrin taaksepäin leirintäalueelle. Minä tulin hotelliin jossa vessa on naapurissa ja sotaa käyvä ranskalainen pariskunta seinän takana.

Päivä on ollut hieno, lämpötila kaiketi n. 27 C, aurinkoista heikkotuulista ja maisemat ovat kieltämättä kauniit. Rannoilla on runsaasti ihmisiä, niin tielläkin. Täällä on onneksi ollut aika paljon pyörätietä, mukava ajaa. Pesin taas pyykkiä, niinkuin lähes joka päivä. Pitää lähteä käymään syömässä, saa nähdä mitä sieltä taas tulee. Päivällä söin taas jotain mereneläviä, sellaisia oli edullisimmassa formilassa. Niin, se minun ranskan kielen taitoni ei taida tällä systeemillä kovin kiivasta tahtia kasvaa. Se Ouvert ei taidakkaan olla täynnä, vedin väärät johtopäätökset, kun joka hotellissa, jossa oli Ouvert-kyltti, oli täynnä. Tien varressa oli ravintola, jossa oli kyltti 7/7 Ouvert.

Hyvä päivä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

uusi yöpaikka


Laitan tähän vielä kuvan alpeilla näkemästäni omituisesta "lampaasta" kun ei tullut tänään otettua yhtään kuvaa. päivän taival päättyi La Levandou:hun.

Matka Mynchenistä Marseilen lähelle La Ciotat:iin vei junalla ihan täyden päivän. Lähdin aamulla kolmen maissa, ensiksi Stutgartiin, sieltä Strasburgiin. Tässä junassa oli se erikoisuus (ainakin 1:ssä luokassa, tähän väliin ei saanut muuta lippua) että tarjottiin runsas aamiainen, niinkuin lentokoneessa, mutta parempi. Strasburgista matka jatkui Lyoniin ja Sieltä Marseileen, vaikka Ranskalaiset käyttävät pidempiä nimiä. Minä hölmö en ostanut viimeistä pätkää Marseilesta La Ciotat:iin Mynchenistä. Halli oli kyllä täynnä lippuautomaatteja, mutta kieli vain Ranskaa, ei tullut mitään. Piti mennä lipputoimistoon, jonotus kesti 1,5 tuntia. Ehdin 4:nteen mahdolliseen junaa

La Ciotatissa asemalta oli monen kilometrin kävelymatka keskustaan. Pääsin perille hotelliin, jossa pyörä oli varastossa. Se oli täynnä. Kävelin tunnin hotelleja läpi, kaikki täynnä. Palasin pyörähotelliin ja yritin samaan varastoon pyörän kanssa. Ei passannut respalle. Kävelin vielä tunnin, ei löytynyt sellaista, johon olisin päässyt. Jalat aika väsyneenä päädyin satamaan ja osittain hylätyn purjehdusklubin takana kiipesin sen ulkoportaikolle betonikaiteen taakse. Siinä minä urvotin melkein aamuseitsemään. Onneksi yö ei ollut kylmä eikä sateinen. Joku lauloi romanttisessa laulussa "tähtitaivas kattona". Niin niin, mutta lokit eivät nuku tai ne tekevät vuorotyötä. Joka tapauksessa ne pitivät suhteellisen kovaa ääntä ja erikoisnumero oli se, kun ne lensivät aivan läheltä yli ja rääkäisivät juuri kohdalla. No, ompa sekin tullut koettua. Kun laittelin reppua selkään, tuli joku vartija urputtamaan. Onneksi ne pelkäävät englannin kieltä, sain rauhassa kävellä aamukahville.

Päivä valkeni lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Olin palannut kesään. Hain pyöräni hotellin varastosta, täti oli aika yrmeä, kun ilmoitin että en majoitukkaan siellä enään. Suoritin rättisulkeiset hotellin pihalla ja lähdin matkaan rivieeraa kohti. En tiedä, mistä se alkaa, mutta tämän majapaikan isäntä puhui siihen tyyliin, kuin tämä La Levandou olisi jo rivieeraa. Sanoi, että Rivieeran sesonki alkaa kesäkuun alussa ja siksi hotelleissa lukee "Oviert", täynnä. Täytynee päästä pian ohi. Matkalla aamupäivällä kohtasin kaksi Korealaista nuorta miestä. Halusivat pyöräillö samaa matkaa ja se sopi minulle, joten ajoimme yhdessä. Pojat meni leirintäalueelle ja sovimme. Että ajan aamulla sen kautta, jahka löydän sen. Hyvää kielen harjoittelua minulle. Olivat löhteneet Barselonasta ja matkalla Hollantiin.

tämä majapaikka löytyi, kun ensimmäinen kyselemäni paikan omistaja soitteli ja varasi viimeisen huoneen tästä pienestä-mutta siististä hotelista. Söin äsken mereneläväkeiton, josta pistelin poskeeni kaiken muun paitsi toisen katkan hautasin simpukankuorikasan alle. En nimittäin ole oppinut kuorimaan niitä.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Alpeilla ja Dolomiiteilla.


Tulipa tehtyä melkoinen kierros alpeilla ja Dolomiiteilla. Lähdettyämme Lindausta, ajelimme Neuschwansteinin "satulinnaan". Paikka oli kyllä tutustumisen arvoinen. Olemme käyneet läpi lähes kaikki keskieuroopan mäkiviikon kohteet ja muutaman muun kuuluisan talviurheilupaikan. Eilen kävimme Italian puolella ja ajoimme Dolomiittien läpi takaisin Itävaltaan, yöpyen Liez:issä. Tänään siirryimme Itävallasta Saksan puolelle ja majoitumme Myncheniin. Pekka jää tänne vielä pariksi päiväksi, minä ostin junaliput Marseilleen. Lähtö on 3:n aikaan aamulla. Toivotan Pekalle hyvää loppulomaa, minä suuntaan takaisin Ranskaan ja jatkan pyöräilyä.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Lepotauko alpeilla


Päätin pitää pyöräilyssäni hieman pidemmän lepotauon tähän väliin. Viime syksunä se sattui Pariisissa muistaakseni 6:n ajoviikon jälkeen, mutta silloin minulla oli alla n. 6500 ennen reisuun lähtöä. Katsotaan mitä tämä tekee, toivottavasti hyvää. Lähdin Pekan kyytiin ja ajoimme Ranskan ja Sveitsin rajalle ensimmäiseksi yöksi, tosi hienon järven rannalle. Seuraavana päivänä suuntasimme Sveitsiin, jossa en ollut koskaan käynyt. Sain kyllä päivän mittaan mielikuvia alpeista, laaksoista ja vuorista. Korkeimmillaan kävimme yli 2400 m:n. Koko matka näkyi runsaasti pyöräilijöitä, täällä on paljon huippukuntoisia ihmisiä. Tauolla ohitsemme ajoi reilusti yli 60 vuotias pariskunta tandemilla todella jyrkkää mäkeä.
Toinen yö meni Sveitsissä. Kartoitimme pienen alppikylän lukuisista hotelleista noin 10 ja totesimme, että hintataso on selvästi Ranskaa kalliimpi. Kahvikin maksaa 3,90, kaksinverroin Ranskalaiseen ja nelinkertaisesti Espanjaan verrattuna. Tänään poistuimme melkoisen vuorimatkan jälkeen Sveitsistä Lihtenstainin kautta ensin Itävaltaan ja sitten Saksan puolelle Lindau:hun. Täällä majoitumme pieneen saareen yhteen lukuisista hotelleista. Päivä on ollut pääasiassa sateinen, nyt näyttää että vähitellen selkenee. Vatsa kurnii, syömään ja venyttelemään lihaksia kuntoon.

Niin, Pekka halusi kuvan Milka-lehmästä ja lehmän pitivielä olla rotupuhdas yksilö ja seisoa kello kaulassa oikeanlaisessa rinteessä. Siinähän meillä oli tehtävää.

torstai 27. toukokuuta 2010

Marseille ohitettu


Ystäväni Pekka kalajoelta oli tuomassa kirjettä minulle ja sovimme, että tapaisimme jossakin vaiheessa päivää. marseille tuntui kovin isolta paikalta, niin jjaelin sen läpi, aivan ydinkeskustan keskeltä ja päädyin La Ciotat-nimiseen rannikkokaupunkiin. matkan varrella alavat jokisuistot muuttuivat jälleen kallioisiksi, tien siirtuessä hieman pois rannalta, korkeutta oli heti yli 300 m. La Ciotat:issa teimme tressit Office de Turismo:oon. Sinne on helppo löytää, sinne on kyltit joka puolelta. Niin, päivällä kun kysyin, missä päin hän on, kertoi olevansa Monacossa lounaalla. Että sellaista.

26.5.10, viiniviljelmien keskellä.


Heräsin vähän pilviseen päivään. Hotellissa ei ollut aamupalaa. Päätin syödä matkalla. Pyöräilin aluksi reilun puoli tuntiankatuhässäkässä, ennenkuin aloin päästä selvemmille vesille. Tiet Montpellieristä ulos olivat pyöräilijän kannalta tosi surkeita. Väliin oli mahdollisilla pyöräteillä esteenä autoja, roskakontteja, mainoskylttejä ja vaikka mitä. Viimein kaupunki jäi taakse ja matka kävi päivän hyvin alavassa maastossa pääasiassa viiniviljelmien keskellä. Päivän mittaan aurinkokin paistoi yhä enemmän ja mukva matka taittui viimein St. chamas-nimiseen paikkaan. Katselin majapaikkaa ja yksi ukko alkoi huutelemaan liikenneympyrässä ja opasti Champress de Hostes tai jotakin sinnepäin, paikkaansa. (B&B). Hyvä huone, mutta aika kallis, 60E. matkaa päivälle kertyi 120 km. illalla meinasi krampata, apteekista ostamani urheilujuoma ei oikein toiminut tai annostus oli väärä.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Montpellier


ajelin tänään lepopäivän jälkeen reilun 100 km:n matkan Montpellieriin. seutu oli alavaa, lähes kokonaan viiniviljelmien täyttämää rannikkoa. Meressä oli suuria sisälahtia, jotka olivat täynnä ilmeisesti jotakin simpukankasvatussysteemejä. Muutoinkin tämä rannikko on luonteeltaan kovin eri tyyppistä tällä kohtaa, kuin se Espanjan rannikko-osa, missä viimeksi olin.

Täydensin aamulla ennen lähtöä sisäkumivalikoimaa ja kävin äsken hakemassa apteekista urheilujuomaa. Mitähän lienen sain. Tämä 2:n tähden hotellimon aivan ydinkeskustan vieressä. Näkyi olevan hitosti kalliita kauppoja ja kadut täynnä olkoilmaravintoloita. Nälkä on, kumma juttu.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Matkalla Narbonne:een 23.5.10


Oli kaunis sunnuntaiaamu., vaikka viikon päivillä ei tunnukkaan olevan niin paljon väliä. Aamupalan jälkeen tavarat oli hyvä pakata pyörään tallissa ja yhtä hyvä purkaa taas tallin edessä. Takakumi oli taas tyhjä. Renkaan vaihtoon meni ihanneolisuhteissa 20 min. Olin aika väsyneen oloinen ja ajattelin, että edessä on pelkkää alamäkeä ja vain laskettelen rannikolle. Tosiasiassa nousua kertyi lähes 900 m, onneksi loivaa pääosin. Matka oli minusta uskomattoman kaunis., idyllisissä-vuorilaaksoissa, purojen ja jokien varsia, vanhoja linnoja ja kyliä, viiniviljelmiä, lammaslaumoja. Täällä oli metsiä toisin kuin pohjoisranskassa, missä ei ennen pariisia näkynyt oikeastaan yhtään oikeata metsää.

Olin ajatellut pääseväni Narbonne:een ja sinne sitten lopulta pääsinkin. Matkaa kertyi 125 km ja loppumatkassa voimia vei vielä navakka vastatuuli. Analysoin illalla hieman viikkoa. Kokonaienergiankulutus oli 20450 kcal, vain hieman enemmän kuin edellisellä viikolla, mutta rasitus oli painottunut raskaampaan päähän. 3-sykealueen lukema oli 7h 17 min, kun se edellisellä viikolla oli 1 h, 42 min. Tämä on ilmeisesti syy väsymyksen tunteeseen. Huomenna lepopäivä.

Vuorten yli, 22.5.10


Lähdin aamulla Soldeus:sta, Andorrasta. Olisikohan ollut 12 km rajalta. lämpötila oli 8.15 +4C majapaikan kohdalla ja siitä oli nousua korkeimpaan kohtaan n. 600m. Aika pian tuli vastaan taulu, jossa ilmoitettiin tunnelista. Edellisen päivän nousut tuntuivat vielä jaloissa, mietin käyttäisinkö tunnelia. ohitustie oli 11 km ja tunneli 5 km. No, siinä tienhaarassa oli kieltomerkki pyöräilijöille, joten ei tarvinnut miettiä asiaa enenpää. ylös vain. Jyrkkäähän se oli, mutta nousu kumminkin. Kun tulin vuoren korkeimpaan kohtaan, laitoin GPS:n päälle, tarkastaakseni korkeuden. Ei olisi tarvinnut, siinä oli kyltti 2408 m. Voi olla, että en sitä vähään aikaan riko. Laskin vajaa 300 m alaspäin, Pas de la Casa:n kylään. Siellä oli kauhes hulabaloo, lauantaipäivä ja ihmisiä ostoksilla. Join kahvit ja sulattelin varpaita.


Lähdin laskettelemaan alaspäin ja lisäsinheti fleesliivin. Olisi pitänyt lisätä paljon enemmän.tuntui, että alasmennessä jäädyin luita ja ytimiä myöten.jossakin vaiheessa lisäsin coretex-takin. Tulin Ax-les Thermes-kylään ja söin pöljyyttäni entrecoten. Se on, niinkuin sitten muistin heti eteen saatuani, sitkeä ja raaka lihankötkäle.

Kun käännyin tielle, jota olin suunnitellut ajavani, huomasia että haasteet eivät lopu siihen. Edessä olevassa kyltissä luki, että mäessä olisi nousua löhes 700 m. Itseasiassa majapaikkaan mennessä sitä kertyi vielä 750m. Olin noussut 300 m, kun leveäperäinen poliisi keskeytti matkan ja selitti että pyöräkilpailijoita olisi tulossa alas. Siinä sitten odottelin tunnin ja sitten tuli pyöriä julmettua vauhtia ja vielä enemmän tuli moottoripyöriä, joita oli toki koko päivän runsaasti liikenteessä. Pääsin viimein matkaan ja nousin mäen ylös. Lisäsin päällä nyt suosiolla vaatteita, oltiin taas lähes 1,5 km korkealla. Ajelin hiljalleen Belcaire-nimiseen kylään, josta löytyi yksi hotelli. Espanjalaiseen verrattuna paljon huonompi, mutta kalliimpi. Oltiin Ranskassa jälleen. Aika väsynyt olo. Pyreneit on ylitetty.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Päivä Andorrassa


Lähdin aamulla ennen yhdeksää kohti noin 10 kilometrin päässä olevaa Andorraa. Nousua oli alusta asti. Alkumatka itse Andorrassa oli pääasiassa kohtuullista nousua. Tie kiemurteli kahden vuorenseinämän ja siinä välissä olevan joen ja talijen välissä. Tietä reunustaa hotellit, silmiinistävän paljon auto- ja moottoripyöräliikkeitä ja jopa pyöräliikkeitä. Pääpaikan ohitettua nousu jyrkkeni. Kumi tyhjeni taas, sopivasti ruokapaikan kohdalla. Kävin syömässä ja vaihdoin renkaan. Harmittelin, kun en ollut muistanut ostaa uutta sisärengasta pyöräliikkeiden ohi ajaessani. Tien sivussa on teräviä kiviä, ne iskevät väkistenkin vanteeseen ja möyhentävät kumia. Vaihtoon menee reipas puoli tuntia, pitää purkaa ensin laukut, sitten vaihtaa rengas ja taas lastata laukut.

Jatkoin matkaa, pumppu hakkasi väliiin ihan kunnolla. Onneksi jyrkkiä kohtia ei ollut kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Loppumatkasta tähän hotelliin alkoi ilmaantua hiihtokeskuksia. Lunta on vielä varjon puolella tämän hotellin alapuolellakin.

Pysähdyin jo viiden maissa, matkaa Ranskan rajalle on noin 10 km, mutta karten mukaan melkoista syheröä, se yleensä tarkoittaa nousua tai laskua. Oletan, että siitä reilut puolet on nousua. Matkaa kertyi vain alle 50 km, kalorita kyllä meni 3800, eli ihan päiväannos. Lienen noin kahden kilometrin korkeudessa, ainakin korkeammalla, kuin olen koskaan pyäräillyt. Täytyy sanoa, että kyllä se sen verran kovaa hommaa on, että ei joka viikko viitsisi tällaisena puolikuntoisena ylittää tällaista mäkeä. Huomenna, jos pääsen päälle, on jarrut kovilla, kun lasketaan alaspäin.

torstai 20. toukokuuta 2010

Kohti Andorraa

Olen nyt ajanut kaksi päivää ja noin 200 km Andorraa kohti rannikolta. maisemat muuttuivat aluksi oliivilehdoista osittain viiniviljelmiin ja täällä jokilaaksossa on vilja- ja heinäpeltoja. Heinätyöt muuten on käynnissä ja viljakin parin viikon päästä puintivalis. Tulomatkalla selvisi, miksi rannikolla kaikki joet ovat kuivia? Niiden vesi on käytetty valtavien kastelukanavajärjestelmien hyväksi.

pyreneiden lumihuippuiset vuoret ovat näkyneet pitkin päivää matalampien vuorten takaa. Tie on tässä loppumatkasta kiemurrellut jokilaaksossa, välliin hyvin kapeassa jyrkkien kallioiden reunustamana ja toisinaan leveämpänä, viljapeltojen ja niittyjen välissä. Sää on ihanteelinen, en voisi kuvitella, miten tästä markasta voisi paremmin nauttia kuin pyörän selässä. Se valokuvien lisääminen ei vielä onnisunut. Yritin sitä äsken, ja koko valmis teksti häipyi johonkin bittiavaruuteen. Siksi tästä toisesta versiosta tuli lyhyempi.

Niin, tämän paikan nimi on La Seu de Urgell, noin 10 km Andorraan. Onkohan se oikein itsenäinen maa ?

Huomenna jos Luoja suo, olen siellä.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Lepopaiva Cambrils:ssa

Matka El Port de Sagunt:ista jatkui Castellon lapi Penoscola-nimiseen rantakaupunkiin. Ihanteellinen matkailupaiva jalleen. Akaisemmat appelsiinilehdot vaihtuivat oliivipuuviljelmiin. Yhden sellaisen laidalla, auringonpaisteessa vaihdoin takarenkaa, oli joku terassaie paassyt puhkaisemaan kumin. Minulla oli muutoinkin hyva mieli, 7:s raitis vuosi tuli tayteen. Eteepain ei tieda, taaksepain voi sanoa. Peniscolassa ensimmainen hotelli ei huolinut minua pyorani takia, toinen otti 38:n euron hintaan (aamupalalla). Olipahan viela niin iso huone, etta siella oli hyva seuraavana aamuna paikata rengas. Nimittain, vaihdettu rengas oli samasta kohdasta kahteen kertaan paikattu, vuoti edelleen. Paikkasin nyt kolmannen kerran ja paatin, etta jos viela vuotaa, niin paiskaan roskiin. Ei ole toistaiseksi vuotanut.

Peniscolasta ajoin tanne Cambrils:iin, tamakin sellainen turistirysa. no, kaunis merenrantakaupunki, pikkuhotelli jossa asun on jonkin matkailunahtavyytena olevan tornin vieressa ja vastapaata on huvivenesatama. Ihan hyva paikka viettaa lepopaiva. edelleenkin, vaikka kunto muutoin tuntuu hyvalta, jotenkin kestavyys tuntuu heikmmalta, kuin viime syksyna. Vaikka hiihdin talvella, niin todella pitkakestoiset lenkit jai tekematta. Nyt olen mennyt kahdessa viiden paivan jaksossa 1100 km (hieman vajaa) ja viime viikolla kokonaiskulutus oli sykemittarin mukaan 19000 kcal. Olen katsellut kartaa ja kysellyt saata, josko ohittaisen Barselonan sisamaan kautta, suuntana Andorra. Nousua varmaan riittaa, enka ole varma, kestaako kunto. paaseehan sielta takaisin, kun vaihtaa suuntaa. Eilisen saatiedituksen aikana ruudussa juoksi eri paikkakuntien lampotiloja, ja Andorran kohdalla oli 15C. Tomi katsoi netista, (hotellissa ei ole WIFI:a ja loysin taman internet-kahvilan vasta tanaan), perjantaiksi oli arvioitu 17C. en tykkaisi ajaa kovin kylmassa. Taalla on tuuli kaynyt merelta, ja se on ollut aika kylma, varsinkin eilen. Silla on tapana yltya iltapaivaa kohti. Tanaan olin kylla kolmisen tuntia rannalla lueskelemassa huvivenesataman aallonmurtajan muodostamassa tuulensuojassa.

Taman hotellin tarjoilija, joka antoi minulle huoneen, on ollut hyvin kiinnostunut matkastani. Han on kayttanyt jokaisen tilaisuuden tentatakseen minua. Sehan kay kulla minulle Englannin harjoittelusta, tulee aika vahan tilaisuuksia puhua. Kovin paljn en ole Englantia osaaviin ihmisiin tormannut. Olisi minulla tuo toinenkin sanakirja, ostin siihen jo patteritkin, mutta vaaraa kokoa. Siina olisi Espanjankin kielta, toisaalta, minun Englantinikin on sen verran heikkoa, etta ai viitsisi hajauttaa voimavaroja kovin monen kielen opiskeluun. Kohtahan mina oln Ranskassa (toivoa sopii).

Minun niskani ja olkapaani on vaivannut aika paljon viime paivina. Syksylla tilanne helpotti muutaman viikon paasta. Toivoisin, etta nytkin kavisi samoin. Olisi ikavaa keskeyttaa matka olkapaakipujen takia ? Olen taas tanaan venytellyt ja pyrkinyt huoltamaanlihaksiani. Teen oman osuuteni ja "let go and let God" tai jotakin sinnepain.

Terveiseni Suomeen. Eilen kuulin syodessani Suomen kielta, joku miesporukka joka puhui Suomea, pysahtyi sen paikan eteen jossa olin syomassa. Meinasin huutaa, etta taalla on hyva ruoka, mutta jatin sitten huutamatta. Kuulostivat humalaisilta, eika ollut oikein halua kuunnella silla kertaa sita jaarittelua.

Minun pitaisi oppia lisaamaan kuvia tahan tekstiin. Vaikka olenkin sita mielta, etta parhaat kuvat laytyy lainaston matkailukirjoista, voisihan tuohon jonkin laittaa. Koitan seuraavalla kertaa liittaa sen kuvan, jos osaan.

lauantai 15. toukokuuta 2010

valencia ohitettu

Lepopäivän jälkeinen päivä oli rauhallinen, hyvä tie ja hyvä ilma ja myötätuuli. Aamulla tosin oli vähän aikaa sen verran viileää, että tarvitsin ensimmäisen kerran pitkähiaista. Pysähdyin Torreviejassa kahvilla. Sielläkin on kuulema paljon suomalaisia, en nähnyt ketään. Olin Alicantessa niin aikaisin, että tyydyin ajamaan kaupungin läpi ja jatkoin matkaa. Ilta tuli La Cala:ssa, Benidormin vieressä. Paikka oli täynnä hyvin korkeita hotelleja, majoituin yhteen, joka oli täynnä vanhuksia, siis jopa minuunkin nähden.

Seuraavaksi päiväksi luvattiin epävakaisa. En ottanut tosissaan, vaikka illalla oli ukonilma. Lähdin liikkeelle teitä, joa oikaisee mereelle työntyvää niemeä sisämaan kautta, siis jonkin verran korkealta. Melkein heti, kun tie alkoi nousemaan, alkoi tulla myös vettä. Lisäilin vaatteita, ja jossakin vaiheessa pysähdyin kohtalaisen katoksen alle ja vaihdoin coretex-vaatteet päälle sateen kiihtyessä kunnon ukkoskuuroksi. Jatkoin matkaa muuten kunnossa, mutta sormet ehtivät mennä valkoisiksi, eivätkä ne saaneet vätiä, ennenkuin kahvipaikan vessan käsienkuivaimella. Takapyörä alkoi ääntämään huolestuttavasti. Tutkiskelin sitä ja päätin yrittää löytää pyöräliikkeen siestan jälkeen. Se löytyikin, klo 18.00 perjantai-iltana ja isäntä näytti allakasta seuraavaa tiistaita. Aikani lypsettyäni minulle selvisi (hän ei puhunut sanaakaan englantia), että kaupungissa on kaksi muutakin pyöröliikettä. Löysin toisen niistä ja näytin ilmeisesti kyllin avuttomalta, että sain huoltomiehen töihin. Sain pyörän kuntoon.

Ajoin -yöksi Platja i Grau de Gandia:aan. Nätti paikka. Aamulla jatkoin matkaa rannikon pikkuteitä nyt paremmassa säässä. Ohitin Valensian keskikaupungin läpi iltapäivällä. Olen huomannut, että isot kaupungit kannattaa ohittaa joko aikaisin aamulla (liikkeet aukeavat vasta 10 maissa), siestan aikaan tai launantai on myös hyvä aika. Tänne päädyin pieneen satamakaupunkiin.

Muutama päivä sitten ajelin paljon ksavihuoneiden keskellä. Nyt on ollut vallitsevana appelsiinipuulehdot. Joissakin puissa on vielä appelsiineja, mutta kyllä ne pääosin on kerätty. Joissakin paikoissa tienvieressä ja joppa toelläkin on valtavasti kotiloita. Pyörällä päälläajaessa kuuluu niinkuin ajaisi kuplamuovin päällä, kuuluu sellainen napse. Tänään näin pariskunnan keräilevän niiitä.

Että sellainen jakso, on se mukavaa kun on pyörä kunnossa, niin ja ukkokin, ainakin jalka vielä liikkuu. Tänään näin vielä vanhemman ukon matkavarusteet pyörän selässä, seisoi tiepuolessa. Pysähdyin ja kysyin onko hätää, ei kuulema ollut. Oli Tsekin tasavallasta. Ei ollut kovin innokas juttelemaan, niin toivottelin hyvät matkat ja jatkoin matkaa. Rannikon pikkuteillä oli tänään erittäin paljon pyöräilijöitä. Monta kannustusta tuli päivän aikana.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Aguilas:ista Los Alcazares:iin

Kettinkiongelmat eiát loppuneet ihan niin vahalla. Aamulla liikkeelle lahtiessani ehdin ajaa vain pari sataa metria, kun ketju taas katkesi. Pitaisiko sanoa paikallisen pyoraliikkeen tyosta, etta hyvaa, mutta saisi kestaa hieman pidemmalle. Aloin taas talsia pyorani kanssa, ensiksi kahvioon aamukahville ja sitten meni jokiuomaan ja laitoin saamani jatkopalan ketjuun. Oli hieman ylilevea ja ajattelin, etta mitenkohan tuo kestaisi. Liikkeelleláhdettyani tormasin aika pian yhteen pyoraliikkeeseen kysyakseni lisaa jatkoja. Minut ojhattiin seuraavaan, talla kertaa hyvinvarustettuun, josta sain varaosataydennysta. Lahdin Cartacena:aa kohti kiertaen sisamaan kautta, jotta olisin valttanyt moottoritien. Tie nousi reilun 10 kilometrin matkalla suunnattomien kascvihuoneiden keskellá noin 480 m:iin, hieman aamuhikea. Sitten vaihdoin suuntaa pienemmalle tielle, joka kulki aluksia kuivaa vuorilaaksoa, maisema kuin lapissa, vuoret vain teravempia. ei juuri mitaan asutusta. Ajelin takaisin rannikolle ja nautin hiljaisesta matkanteosta, varsinkin kun paasin hyodyntamaan nousun rasitukset helpoissa alaslaskuissa, joissa tarvitsi vain jarrutella.

Kettinki aanti jonkin verran ja koitin saataa vaihteensiirtajaa, mutta aantely ei loppunut. Pysahdyin tutkimaan asiaa ja huomasin pujoittaneeni ketjun yhden ohjarin vaaralta puolen. Koitin purkaa jatkoa, mutta jatko josta olin ollut huolissani ei auennut minun tyokaluillani. Tata kirjoitan asuinpaikkani (kahden tahden hotellin) viereisen hotellin (4 tahden hotellin) maksullisesta internetpaatteesta, kavin asken ostamassa uudet pihdit, jos ne ei auta, niin paikallistin kavelylenkillani pyoraliikkeen, joka siestan takia oli kylla viela kiinni, niinkuin lahes kaikki muukin taalla.

Ajelin rannikolle jossa soin lounaan, ne maksaa nailla main luokkaa 8 euroa, sisaltaa salaatin, paaruuan ja jalkiruuan. Ajattelin oikaista pikkutieta Cartacenaan, ja ajoinkin sita noin 7 km, kun tuli puomi vastaan ja sivutielta ilmaantunut "paikallinen" englantilainen sanoi, etta ei ollut nahnyt kenenkaan ajavan siita lapi. Ei kuin takaisin. Mikas tassa, muista viime syksylta Espanjan lansirannikolla, kun ajoin tosi kurjassa saassa paljon pidemman hukkamutkan yopaikkaa etsiessani ja pimea painoi paalle ! Eli mikas hata minulla, kaunis ilma ja maha taynna. Palasin takaisin ja aloin jalleen nousun, nyt noin 350 m:iin. Jalleen loppumatka tasta valista sujiu vihellellen, paa-asiassa alamakea. Tulin Cartacenaan, ajoin satamaan ja jonkinlainen historiallinen linnoituskin siina oli. Kello alkoi olla jo yli 19:00, jotn aloin katsella hotellia. Usein olen huomannut, etta kun otan ensimmaisen, minka naen, niin harmittelen seuraavana aaumina, kun pois ajaessani tulee vastaan vaikka kuinka monta. No, suuntasin ulos kaupungista Losa Alcazares:ia kohti tai oikeastaan vielakin suorempaan rannikolle. Ensimmainen mika tuli vastaan, oli vasta rannikolla ja se oli kiinni. Los Alcazeras:issa kaksi ensimmaista oli taynna, kasitin etta oli joku tapahtuma (minun espanjan kielella !) Kolmas oli hyva, 26,90 yo, ihan kelpo hotelli. Matkaa paivalle kertyi yli 130 km, nousua 1280 m ja kaloreita meni 4250 kcal.

Minulla meini aika myohaan, kun suihkun jalkeen kavin viela syomassa. Olen ajanut nyt 5 paivaa ja reippaat 500 km, paatin pitaa lepopaivan. Viime syksyna ajaessa ajoin aina 6 paivaa ja 7 oli lepopaiva, mutta silloin minulla oli enemman kilometreja takana. Nukuin myohaan (kahdeksaan) soin aamupalaa, ja venyttelin tunnin. Lahdin rannalle kirjan kanssa aivan kuin kunnon turisti. Rannat ovat melkein autiot, asunoista, mita taalla on paljon, vahintaan 95% on tyhjillaan. Tama on aika erikoinen paikka muuten. Kaksi eri puolilta vastaan tyontyvaa niemea muodostaa noin 20 km:m sisameren, joiden valista on vain kapea salmi avomerelle. Niemet nakyvat aika kaukana ja siella on koko matkan korkeita ilmeisesti hotellirakennuksia. Ohjelmaa rannalla ollessani (jaksoin olla perati 2 tuntia) jarjesti ilmavoimat, esittaen pitkan aikaa taitolentoharjoituksia savuvanojen kanssa.

Kaikesta nakee, etta tama ei ole loma-aikaa, vaikka suomalaisittain taalla on taysi kesa. Ne ihmiset, joita nakee, ovat paa-asiassa englantilaisia elakelaisia ja loput muunmaalaisia elakelaisia. Minulle tama tietenkin sopii, en mina niin kauheaa vaentungosta kaipaakkaan, helpompi liikkua raskaan pyoran kanssa. Mina muuten nukunkin sen kanssa taas. Eilen oli hieman pilvista ja oli iltapaivalla sadekuurojakin, mina vain en sattunut yhdenkaan kohdalle. Tanaankin on valilla pilvet auringon edessa ja sisamaassa pain niita nakyy olevan enemman. Aurinkoa kylla olen saanut, voitelustani huolimatta huulet on taast rakolla, niin minulle kavi viime syksynakin, ei nakojaan tassa viisastu.

Huomenna aikomus on herata suhteellisen aikaisin ja suunnata Alicantea kohti. Terveisini kotimaahan, taalla kaikki hyvin.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Kävellen Aguilasiin

Almerimarin jälkeen ajelin El Ejidon kautta Almeriaan ja sieltä hyvin vaihtelevia teitä Carbonerasiin, jossa olin yötä. alkumatkasta seikkailin hyvin laajojen kasvihuoneviljelmien välissä kulkevia pikkuteitä ja välillä ajattelin olevani afrikassa. Niin paljon alueella oli afrikkalaisia. Almerian jälkeen moottoritien väistely ei enään kokonaan onnistunut, jouduin kahteen otteeseen ajamaan pätkän sillä. Matka kyllä joutui kovassa myötätuulessa. Matkav viimeisellä osuudella tuuli ili aluksi sivulta ja vaarallisen voimakas. Sitten tie kääntyi niin, että tuuli tuli takaa ja alamäkeä riitti, tulin n. 15 km tosi vauhdila, kun nmeinasi mennä yli 60:n, piti jarrutella. matkaa 110 km , nousuja 900 m.

Tänään lähdin taas aurinkoisessa päivässaä eteenpäin. Heti aamusta oli kunnon mäkiä, tosinkaunista rannikkoa. Alueella on luonnonpuisto. Puolelta päivin, kun aloin pohtia syömistä, katkesi ketju. Luulin, että minulla on jatko, mutta ei ollut. Kusuin neuvoa ystävältäni Lasselta Intersportista, hän opasti rautalankaa hätäapuna. Söin ensiksi hyvän lounaan, vatsa täynnä maailma näyttää paljon mukavammalta. Ajattelin, että KV järjest ilmaisen ohjelmanumeron, koitin rautalankaneuvoa, mutta paikallinen aitalanka ei kestänyt ollemkaan. Kysyin parilat paikalliselta pyöräliikettä, opastivat noin 15 km:n päähän Aguilas:iin. Mikös siinä, kaunis kesäpäivä, aloun kävella ja alamäet laskettelin pyörän selässä. Kysyin Tomilta, löytäisikö internetistä pyöräliikkeen osoitatta, ei löytynyt. Paikalliset harhauttelivat minua kiitettäväati, 4:s neuvo jonka sain hotellista, tepsi. Sain ketjun kuntoon ja suunnittelen tässä syömään lähtöä. Kaikki hyvin, taidan polkea vielä ainakin huomisen päivän ennen epopäivää, jos pyörä ja perse kestää.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Matka jatkui Almeria:aan

Olin aamulla liikkeellä taas ennen 9:ää. Jouduin tekemään pikku remontin ennen lähtöä, kaksi juomapullotelinettä oli irti. Jostakin syystä kaikki 4 mustaa nippusidettä oli katkennut. Pyötä oli autokellarissa, jossa oli vettä ja pumppaus käynnissä, liekkö joku pumppari avittanut vai olisiko ollut rasitysvamma. No, nippusidevalikoima pieneni hieman. Hotelilla ei ollut aamupalaa enkä sitä päivällisen muistaen erityisemmin kaivannut. (päivällinen oli puolen kilon lihaköntti ja lautasella ei ollut yhtään mitään muuta!) . Yritin katsella avoimia paikkoja, mutta "normaalit" turistit herää ilmeisesti myöhemmin, koska paikat rantakadulla olivat kiinni. Yhden harharetken (tie poikki tietyön takia) jälkeen pääsin varsinaiseen asiaan, jatkamaan matkaa mukavaa mäkiä ylösnousten. Mäkejä kertyikin päivän aikana lähes kilometrin verran, vaikka loppuosa matkasta olikin hyvin tasaista mernrantatietä. Sainhan minä aamiaista ja lounastakin. Hieno päivä, hieno ilma ja upeat maisemat. Matka jatkui pääasiassa 340 tietä, mitä oli hyvä ajaa. Rannat olivat vielä lauantaista huolimatta aika hiljaiset ja hotellinkin hintaluokittelusta päätellen nyt ei ole mikään seonki. Pyörin Almeriaa ympäsi. Tarkoitus oli ajaa seuraavaan kaupunkiin, mutta navigaattori opasit suljetulle hiekkatielle, joten koitin löytää tienvarressa mainostettua Apartomentosta. Ei löytynyt. Suunnaton huvivenesatama löytyi, golf-kenttä ja kalliin näköinen Golf-hotelli, jossa oli kaikkea. Kun en muuta keksinyt ja iltakin oli pitkällä, kävin kysymässä, mitä maksaa. Oli 58 euroa aamupalalla, kallis siihen nähden, että olen ajanut 20 eur hintaistenkin pikkuhotellien ohi. Nyt ei vain sitä ollut ja vanhasta oppineena ajatelin että kyllä matka sen tasaa, ts että kyllä niitä halvempia vielä tulee. Mittarissa oli jo 112 km ja 3222 kcal ja seuraavaan mahdolliseen paikkaan aeviolta 2 tunnin pyöräily joten se siitä.

Sen verran paljon oli kello kotiutumistoimet tehtyäni, että söin hotellin buffetissa itseni ähkyyn. Muutoin loistava päivä

perjantai 7. toukokuuta 2010

Matkapäivä Malagan ohi

Pääsin viimeinkin matkaan. Heräsin aamulla Fuengirolassa 7:ltä, ulkona oli vielä hämärää. Keitin kahvit ja laitoin tavarat kasaan. Pääsin matkaan 8:40, joten ei niin huonosti 1:nä matkapäivänä. Lähdin kohti Malagaa aurinkoisessa, mutta melko tuulisessa säässä. Itseasiassa iltaa kohti tuuli yltyi tosi kovaksi. Se oli kyllä pääosin takana! Matkanteko tuntui tosi hyvältä ja maisemat, varsinkin sen jälkeen, kun Malaga oli ohitettu, olivat todella upeita. Tie kiemurteli rannikon kallioilla pikkukylien ja kaupunkin ohi. Välillä ajelin muutamie kilometrejä hiekkarantojen rantakävelykatua. Pysähdyin kahville ja syömään, välipalapatukat eivät oikein kiinnostaneet. Saavuin Almunecar-nimiseen paikkaan hieman ennen klo 17:ta takana noin 110 km ja hieman yli 3000 kcal, nousujen kokonaismäärä oli hieman alle 800 m. Matka olisi maittanut vieläkin, mutta ajattelin ottaa rauhallisesti alun, eihän minulla ole kiire. Kahden tähden hotelli maksoi 38 Euroa ja sain pyärän tulvivaan kellariin. Uusi pyörälaukku oli heti pettänyt ja vaati nippusidehuiltoa ja aikaisemmasta viisastuneena paikkasin läpiviennit mukanani olevalla liimalla vesitiiviiksi. Suihkun jälkeen oikaisin levolle, oikea lähentäjä kramppasi. Otin suolaa ja magnesiumia ja päätin säätää hieman urheilujuomamäärää ylöspäin. Hieno päivä !

torstai 6. toukokuuta 2010

Suuntana Rooma ?

Tulin toistamiseen lyhyen ajan sisalla Fuengirolaan myohaan tiistai-iltana. Keskiviikkona olin sen verran rauhaton, että matkavalmistelujen sijasta tein pitkahkon lenkin vuoristoon ja olin illalla kohtalaisen vasynyt. Jalkojen kuntoon vaikutti viela maanantaina suomessa tehty kuntosaliharjoitsus, jonka jaljilta reidet ja pohkeet olivat kipeana. Saa keskiviikkona oli viileahko, T-paita sai olla huomioliivin alla koko reissun. Tanaan oli hieman utua taivaalla, ehka 21 C tai jotakin. Kavin aamulla pyoraliikkeessa hakemassa uuden seisontatuen katkaistavaksi ja lampun taka pudotettavaksi. Edellinen viritys putosi rymistellessani reipasta kyytia alas laheiselta vuorelta. Ajelin lyhyen palautumislenkin ja huoltelin pyoraa, kiiristelin ruuveja ja rasvailin ketjuja yms. Pitaisi loytaa talle illalle viela pari prikkaa etulaukkutelineen kiinnityksen parantamiseen. Pyorahuollon jalkeen huolsin itseani. Menin rannalle, eika aikaakaan, kun hieronnan tarjoaja ilmaantui paikalle. Sain ihan hyvan 40 minuutin hieronnan 20 eurolla. Taman jalkeen kavin p+arturissa, perati Suomalaisella parturilla, siihen ei taida olla vahaan aikaan mahdollisuutta. Parturi maksoi 10 euroa. Olen jarjestellyt tavaroita ja tutkinut karttaa, nyt kayn viela pyoraliikkeessa, palaverissa ystavieni kanssa ja syomassa. Kellon taidan laittaa herattamaan suhteellisen aikaisin, alkaa olla jo matkakuume. Jospa huomenna paasisi viimeinkin liikkeelle.

Viime syksyna, aloittaessani matkan Oulusta Gibralttarille, minulla oli sille vuodelle takana 6500 km pyorailya. Nyt vain noin 700. Kunto tuntuu muutoin hyvalta, olenhan hiihtanyt talvella ja kaynyt mielestani aika rankalla ohjelmalla kuntosalilla. Kuitenkin lajikohtainen harjoittelu on vahaista, joten odotan mielenkiinnolla, miten paikat alkavat tottumaan varsinaiseen asiaan taydella kuormalla. Tarkoitus on kirjoitella tahan blogiin kuulumisia sikali, kun siihen on mahdollisuuksia ja aikaa. Terveiseni ystavilleni

Fuengirolassa Ahti

lauantai 1. toukokuuta 2010

Harjoitusajoa Malagan ympäristössä

Lyhentynyt harjoitusmatkani oli menneellä viikolla Fuengirolassa, olisiko vajaa 30 km Malagasta Gibralttarin suuntaan. Pyörä löytyi sieltä, minne sen jätin. Ilmat olivat 25 C:n paikkeilla ja oli aurinkoista, keväistä, viime syksyyn nähden todella ihanteelliset ilmat pyöräilyyn. Olen käynyt välimeren rantalomakohteissa lähinnä syksyllä, jolloin kaikki on kuivaa ja karua. (Merivesi tosin on lämmintä). Nyt kaikki on vihreää, vuoripuroissa on vielä hieman vettä, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Sanalla sanoen kaunista!
Kävin ensimmäisenä päivänä pikku lenkin rantatietä kumpaankin suuntaan. Fuengirolan keskustan ranta on ehkä noin 8 km pitkä, aika paljon liikennettä ja siten se on enemmänkin maiseman katselua kuin pyöräilyä. Varsinainen rantatie in nelikaistainen vilkkaasti liikennöity tie, jossa ei ole pyöräkaistaa vaan ajamaan joutuu reunimmaisen ajokaistan ulkolaidalla liikenteen seassa. Vaatii hyviä hermoja ja tarkkaavaisuutta. Kovin korkeita nousuja tällä tiellä ei ole. Seuraavina päivinä tein lenkkejä sisämaahan päin. Matkantekoon tulee heti vaativuutta, päivittäinen nousu 50 - 70 km:n lenkeillä vaihteli 700 m:n ja 1100 m:n välillä. Koska olen vasta juuri äsken aloittanut ajamisen, matkenteko tuntui kyllä reisissä, toisaalta ihan mukavasti se sujui vaikka osalla vuoristoteistä tuntuu olevan jyrkkyyttä melko reilusti. Kaikenkaikkiaan hyvä vatka, ja päivän aikana ajettavat tiet tuli melkein katsastettua. Sellainen mielikuva syntyo, että ainakin tässä kohdassa rannikkoa ajo sisämaassa oli paljon miellyttävämpää kuin ruuhkaisella rantatiellä nousuista huolimatta. Täytyy katsoa matkalle lähtiessä tarkkaan, miten reittiäni pyrin valitsemaan.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Tulivuorituhka siirsi matkaa.

Tarkoitus oli lähteä Malagaan (Fuengirolaan) 22.4, mutta lento Oulusta peruuntui. Aikamoisen etsimisen jälkeen saimme varattua matkan lauantai-aamuksi melkoisten mutkien kautta. Oulu-Helsinki-Lontoo, kentän vaihto-Madrid ja sieltä junalla Malagaan ja paikallisjunalla Fuengirolaan. Siinäpä päiväksi ohjelmaa. Vaimolani Taimilla oli varattuna lima, tarkoitus oli, että hän viettää Fuengirolassa vapaata sen ajan kuin harjoittelen ennen varsinaiselle matkalle lähtöä. Nyt tuo loma vähän lyheni, mutta jospa sitä onnistuttaisiin kuitenkin pääsemään perille? Olen tässä hiljakseen harjoitellut pyöräilyä odotusaikana ja tuntuu aika hyvältä huolimatta 4:n kuukauden tauosta. Olen tarkkaillut keskinopeuksia ja muistellut vastaavia viime keväältä ja jos oikein muistelen, niissä on selvää edistystä. Muutenkin tuntuu ihan hyvältä, kestävyydestä en tiedä mitään, ennenkuin pääsen tien päälle. Olen varmaan viisaampi tässä asiassa muutaman viikon päästä. Varusteiden kansdsa alkaa olla sama asia, kuin viime kesänä ennen Gibralttarille lähtöä, tuntuu, että ylivarustaudun. Olisi jo aika lähteä !

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Matka jatkuu ?

Palasin edelliseltä matkaltani joulukuun 15 päivä suomeen Malagasta. Pyörä jäi Fuengirolaan ja minulla oli löysä suunnitelma pitää kuntoani yllä ja jatkaa matkaa, jahka ilmat lämpenee. Olenkin edennyt tähän asti luonteelleni tyypillisesti kohtalaisen säännöllisellä viikkorytmillä. Olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla kaksi kertaa viikossa, alkupää lyhyillä sarjoilla ja raskailla painoilla ja loppupää pidemmillä sarjoilla ja vastaavasti keveämmillä painoilla. Samalla olen hiihtänyt viikoittain, siten että kokonaiskulutukseni on ollut keskimäärin 9000 kcal/ viikko. Jakso keskeytyi vain pariksi viikoksi kun kävin vietnamissa, tosin kuntosaliharjoittelu onnistui sielläkin tyydyttävästi ja kävin minä muutaman kerran 2- 2 tunnin pyörälenkinkin. Muutama viime viikko vähensin hieman määrää ja tein maitohappoharjoituksia, 15 minuuttia lähes 170 keskisykkeellä. Ainakin viime kesänä ne tuntuivat tehokkailta, silloin tosin tein ne pyörällä, nyt suksilla. Hiihtokelit menivät viime keskiviikkona niin heokoksi, että palasain Syötteeltä Ouluun ja kaivoin vanhan pyöräni esiin. Minulla on ollut lentoliput varattuna jo pitkään varattuna Malagaan 22.4.-10, saa nähdä, onnistuuko lähtö tuhkapilven takia. Etukäteisajatukseni oli, että koska pyöräily on jäänyt talvisydämmen aikana kokonaan pois ohjelmasta, harjoittelisin Fuengirolan ympäristössä pari viikkoa ennen matkalle lähtöä. Vanhasta kokemuksesta sen se suunnilleen vie, että taas tottuu pyöräilemään. Jos lähtö ei onnistu viikon sisällä, sitten odotan kuun vaihteeseen ja menen vaikka junalla, ellen muuten pääse. Pyöräilen sen aikaa täällä. Olen seuraillut säiden kehitystä eteläespanjassa ja minusta näyttäisi, että nyt olisi aika jatkaa matkaa. Kun sen joulukuussa päätin Fuengiroilaan, säät olivat siellä melko talviset. Katsotaan, saanko kirjoitettua ylös jossakin vaiheessa matkapäiväkirjani ruutuvihkoilta, joilla se nyt on. Jos minä oppisin pitämään tätä Blogia tällä toisella kerralla verkossa, se näkyisi ehkä hieman paremmin, kuin ruutuvihkoista, jotka ovat Syötteen mäkin kirjoituspöydän laatikossa.