Mukulakiviä Napolissa

Policastrosta lähdettyäni yritin löytää "Punaiselle" tielle, joka ei karttamerkkien mukaan ole moottoritietä.. Katselin viittoja moneen kertaan, palasin takaisinkin katsomaan ja siitä huolimatta ajoin ohi rantatielle. Laitoin sieltä navigaattorin punaiselle tielle ja sinnehän se minut ohjasi kunnon nousun jälkeen. Tiellä vain oli kyltit, että polkupyörällä ajo lielletty. Ajoin jonkun matkaa kuitenkin, mutta kun matkaa olisi ollut jotain 80 km, hermot petti. Koitin löytää samansuuntaisen tien ja ajelin sitä jonkin matkaa. Kun tulin pikkutielle, katsoin valtavaa vuorten reunustamaa laaksoa, jonja eri puolilla oli aina korkealla kyliä. Minusta tuntuu, että lopulta kolusin ne kaikki. Laitoin navigaattorin rannikolle takaisin ja pääsin sinne lopulta kolmen paikkeilla, olin edennut alkuperäisestä lähtöpaikasta ehkä 25 km.

ajelin lopulta Acciaroli:iin leirintäalueen mökkiin, nousuja kertyi 1600 m, ja matkaa pyörän mittariin vain 85 km. Siinä meni suunnittelemani lepopäivä.

25.6, olisikohan juhannusaatto, jatkoin rannikolla matkaa Salernoon ja sieltä tosi upeita vuorilaaksoja Pompei:hin, taikka yöpaikka taisi olla Torre Annunziala. Tälle päivälle taasen matkaa kertyi 125 km. Katoavien hotellien ilmiö on sellainen, että kun et niitä tarvitse, niitä on vaikka kuinka paljon. Sitten kun tarvitset, ne häviää. Seutaavana aamuna taas havaitset, että jos olisit ajanut kilometrin pidempään, tosi suuri joukko niitä taas olisi ilmaantunut. Täällä haeskelin ja viimein kun ilta alkoi olla jo aika pitkällä, otin Park-hotellista kalliihkon huoneen. Kun sitten näin huoneen, pidinkin sitä halpana. Lisäksi totesin, että Perk-nimi ei ainakaan ollut liioittelua. Huoneeni ikkunasta avautui tosi upea puisto suihkulähteineen ja patsaineen ja taustalla näkymää kruunasi vielä Vesuviuksen huippu.

Vietin luhyen juhannusiltani syönnin jälkeen tekemällä puistoon pienen kävelyretken.

matka jatkui seuraavana aamuna Napoliin ja siitä Gaeta-nimiseen rannikkokaupunkiin. Napolin läpi ajelun sellaista mukulakivikköä tuntikausia, että tyräkin roikkui loppumatkasta jo polvissa. No, tottapuhuakseni olin vähän huolissani, kuinka pyörä kestää sitä ryttyytystä. Eksyinkin hieman Napolissa, en kovin paljoa. Suuret kaupungit eivät ole minun lemppareita pyörällä ajaessa, vaikka hermoilenkin nykyään tosi paljon vähemmän kuin alkumatkasta.

Kirjoittelen tätä luullakseni Lavinio Lido di Enea:nimisessä rannikkokaupungissa. Tulin tänne jo kolmen aikaa, ajettuani 110 km ja kaloreitä kului niukin naukin 2000. Maasto oli aika tasaista. Välillä oli kymmen kilometrejä hiekkadyyniä meren rannalla ja koko matka uimarantaa. Dyynien mantereen puolella oli sellaisia sisälahtia. Tienvarret oli aivan täynnä autoja. Niin, ajoin tänään luultavasti pisimmän tunnelini, 2500 m. Niitäkin aluksi pelkäsin.

Huomiselle päivälle minulla ei ole enään kovin pitkä matka Fiumicino:oon, jonka kentältä lentoni Suomeen olisi määrä lähteä onko se nyt tiistaina. Tämänkertainen pyöräreissuni alkaa lähestyä loppuaan. Tulen mielelläni Suomeen, ne normaalitoimet siellä ovat alkaneet tutua hyvin houkuttelevilta.

Ei voi mitään, kyllä Italiasta nousee aika vahvasti mieleen tienvarsien jäteröykkiöt ja niiden hajut tai lemut paremminkin. Tietenkin se on Italialaisten oma asia, ajattelen vain, että ne asiat toimii Suomessa enemmän minua miellyttävällä tavalla.

Eteläitaliaa sateessa ja paisteessa

Olen ajellut pari päivää suhteellisen reippaita päivämatkoja, eilen 130 km ja tänäänkin 115 km. Kun tuossa rannikolla on nousuja, niin että niitä on kertynyt päivässä n. 900 m, matka tuntuu vähän reisissä. Olikin tarkoitus, että pitäisin huomenna lepopäivän, mutta Tämä Policastro:n kylä ei oikein houkuta, niin koitan jaksaa vielä yhden päivän. Tie kyllä kääntyy sisämaahan reilun 100 km:n matkalta, ja saattaa tulla raskas päivä.

Eilen oli aamupäivästä sateista ja tänäänkin on ollut enimmäkseen pilvistä. Mikään rantailma ei oikein ole ollut kumpanakaan päivänä.

Hotellien hintataso on laskenut selvästi ja paikat näyttää aika hiljaisilta. Tuossa välillä oli kyllä vähän sellaista loma-alueen tuntua, mutta väkeä on ollut vähän.

Laitan tuohon oheen pari kuvaa. Toinen on oliivipuusta. Täällä on ollut mielestäni poikkeuksellisen suuria oliivipuita verrattuna aikaisemmin näkemiini.

Toinen kuva on etelämaalaisesta ilmiöstä. Tämä ilmiö on ollut Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa ja nyt Italiassa. Tien reunat ovat toisinaan jatkuvasti betoniroiskeitten peitossa. Siinä on pirullista ajaa polkupyörällä. En osaa selittää ilmiötä muuten kuin että betoniautut putsaavat säiliötään paluumatkalla laskemalla loppuroiskeet tienreunaan ! Tätä on Suomalaisen vaikea käsittää. Olenkin usein kuullut moitittavan, että Suomi on turhaan EU:n mallioppilas, eikä "suurpiirteisempi" kuten välimerenmaat ! Minusta tuntuu, että tuo "suurpiirteisyys" tarkoittaa heikompaa moraalia, joka tuo mukanaan monia ilmiöitä, joita me Suomalaiset emme ehkä haluaisi kotimaahamme. Tienvarret ovat väliin kuin ajaisi kaatopaikalla, haju mukaan lukien, veronkierto on yllättävän yleinen harrastus .....

Niinkuin sanoin, emme ehkä haluaisi kuitenkaan sitä suurpiirteisyyttä kaikkine lieveilmiöineen Suomeen.

Minulla tuli koti-ikävä, Taimi varasi lentolipun Suomeen 29 päiväksi. Jospa saisin pyörän mukaan, se olisi kunnon huollon tarpeessa.

Rosarno

Pienestä harhaanajosta huolimatta ehdin lautalle puoleen päivään mennessä ja siirryin Italian mantereen puolelle. Rauhallinen ajopäivä. Mielenkiintoista oli, kun ajaessani aivan rantaa, katsoin etäämpänä näkyvää "penkkaa". Ajattelin, että kiivetäänköhän sitä tuon penkan päälle, vai mennäänkö rataa. Kiivettiin penkan päälle, oli yli 400 m korkea "penkka". Hintataso halpeni.

Laitan tuohon vanhemman kuvan, kun en tänään ottanut yhtään. Italialaiset merkitsevät esimerkillisesti tiessä olevat patit.

Rosvoja Gagliarissa !

Edellisen kirjoituksen jälkeen ajelin mutkittelevaa rannikkotietä Gagliaariin. hotellilta lähtuessä tien vieressä oli kyltti, 60 km Gagliari, onnistuin saamaan mittariin 99,8 km. Lisäksi nousua kertui n. 800 m, vaikka olin olettanut tien aika tasaiseksi. Maisemat rannikolla olivat varsinkin alkumatkasta upeita. Päädyin kaupunkiin 5:n maissa ja tiisela kyselemällä löysin yhden tähden hotellin ihan ydinkeskustasta.

17.6 oli normaali lepopäivä, kävin jopa kävelemässä kuten turisti ainakin vanhassa kaupungissa.

18.6 kävin kaupungilla aamupalalla ja pienen kävelylenkin jälkeen pakkasin laukkuni ja lähdin hotelista. Ajelin rannikkoa taaksepäin ja löysin läheisen niemen nokasta rauhallisen hiekkarannanpätkän, jossa oli lähinnä lapsiperheitä rantapuuhissa. Kötöstin pyörän verkkoaitaan kiinni ja laskeuduin penkan taakse rannalle noin 30 m:n päähän pyörästä, joka ei aivan näkynyt penkan takaa. Lueskelin pari tuntia ja päätin sitten lähteä katselemaan ruokapaikkaa. Hämmästyksekseni huomasin, että etulaukut pyörästä olivat hävinneet. Toinen oli revitty niin väkisten irti, että laukunpidin oli edelleen telineessä kiinni. Toinen oli sitten lähtenyt helpommin.

Vähän aikaa siinä äimistelin, luin tyyneysrukouksen ja lähdin syömään. Ostin uudet urheilujuomat menetettyjen tilalle, kävin pyöräliikkeessä ja ostin välttämättömimmät varaosat ja turistinfossa kyselemässä, suittaisiko asiasta ilmoittaa poliisille. Keskustelun perusteella ei ilmeisesti. Kun tein kaikki kommervenkit, minulle olisi jäänyt noin tunti aikaa ennen lautan lähtöä. Kävin kyllä molemmilla löytämilläni poliisilaitoksilla, karabinieri ja local polizi, mutta en edes keksinyt, miten niihin taloihin pääsee sisään.

Lautta lähti aikataulussa. Siellä oli yksi Suomalainen pariskunta vuokra-autolla kiertämässä Italiaa. saavuin eilen Palermoon. Ostin eteen 25 Euron pikkulaukut, saan pitää niissä vesipulloja, ei pyörä keuli niin pahasti. Jos onnistuu, laitan kuvan Palermolaisista ratsupolliiseista. Menohaluja oli, ja vaikka pääsin liikkeelle Palermosta vasta 10:n jälkeen, ajelin n. 115 km. Yövyin B&B-paikassa, ihan hyvä ja tällä kertaa edullinenkin. Tänään mietin aamulla, lähtisinkö loppumatkasta oikaisemaan saaren poikki, pääsisin lähemmäksi Etnaa. Jossain puolessa matkassa oli sellainen kiertotie, että vei mehut kyllä niin perusteellisesti, että päätin unohtaa Etnan katselun. Se jää rannikonsuuntaisen vuorijonon taakse enkä ole nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla ei ole Messiinaan tästä paikasta (olisikohan Torregrotta) kuin n. 20 km. Luulen, että siitä menee lauttoja aika tiheään ja siirtynen huomenna Italian mantereen puolelle. Pitää käydä katsomassa sitä Etnaa sitten myöhemmin, jos silloinkaan. Tämä helle vähän vaikuttaa tähän matkatahtiin. Tilastollisesti ilmeisesti ollaan menossa lämpimämpään suuntaan ja kun tämäkin riittäisi.

Kyllä Sisilia on muuten kaunis saari, sen vähän perusteella, mitä olen nähnyt, mutta kaupunkeja ja kyliä leimaa jätevuoret ja mätänevien jätteiden haju!

Pyörähuoltoa !

Aamu oli pilvinen, yöllä oli satanut. Olin unohtanut pyöräilyhousut parvkkeelle ja ne olivat lokomärät. Onneksi oli varahousut. Lähdin etsimään respalta saamaani pyörähuoltoa. Aikani kyseltyä läysin autovaraosaliikkeen, jossa oli muutama pyötä, ei huoltoa ja yksi avulias neekeriasiakas. Tämä neuvoi seuraavaan kylään noin 5 km:n päähän. Ajelin sinne ja katselin liikettä, mutta ensin tuli pankkiautomaatti vastaan. Tässäkään ei Visa Elektron toimnut, kuten ei aika monessa muussakaan automaatissa. Nostin Visalla ja olin juuri lähdössä jatkamaan etsiskelyjä, kun avulia neekeri pysähtyi autolla kohdalle ! Kun kuuli, että etsintä ei ollut tuottanut tulosta, puusi seuraamaan ja ajoin reilut 2 km rautakaupan pihalle ja vei melkein kädestä pitäen pyöräosastolle ja tulkkasi ongelmani pyörämyyjälle.

Sain uude jarrupalat ja kun olun nostamassa pyörää telineestän kokeilin huonosto toiminutta takavaihtajaa, vaijeri katkesi. Myyjä korjasi tämänkin, se olikin hieman työläs, vaijerin pää oli jumissa vaihtajassa. Osaan nyt vaihtaa kummatkin, seurasin tarkkaan operaatiota. Kaiken lisäksi myyjä ei veloittanut kuin jarrupalojen hinnan. Italialaista ystävällisyyttä !

Jatkoin tyytyväisenä matkaa, alkaneesta vesisateesta huolimatta. Matkalla tapasin pari saarelaista pyöräilijää, jotka olivat kiertämässä lomareissunaan saarta. Muutoin päivä sujui levollisissa merkeissä-ja majoituin noin 80 km:n päähän Galleriasta. En viitsi liikkua tästä mihinkään katsomaan paikan nimeä, yhteys katkeaa.

Lisää lehmiä

Kirjoitampa taasen, kun tässä hotellissa on hyvä langaton. Valitsin tämän rantareitin, kun ajattelin että ei tarvitse mennä-vuoriston yli. Jonkinlainen vuoristo matkalle kuitenkin sattui, noustiin noin kilometriin ja kokonaisnousut meni yli 1200 m:n. Onneksi tuolla ylempänä on viileämpää ja jaksoin itseasiassa oikein hyvin tänään. Hiki kyllä virasi ja siinä on se ongelma, että aurinkorasvat ei pysy naamassa ja tahoo turpavärkki olla punainen illalla.

Tosi kaunis vuoristo, ylhäällä vaelteli vapaana lukuisia eläinlaumoja. Niin, oli siellä enimmäkseen lammaslaumoja, mutta oli sellaisiakin, että oli lampaita, aaseja, hevosia ja lehmiä sekaisin. Oli se aika jännää, kun tamma jooksee vapaana varsa perässään tien poikki.

T:n kommennttiin vastauksena, metka Sisiliaan alkaa klo 19:00 ja perillä seuraavana aamuna, muistaakseni 7:30 ja Sisiliasta on taas lautta mantereelle.

Huomasin, että pyörästä meni jarrupalat, jommasta kummasta päästä. Sen kuulee äänestä, pitää lopettaa jarruttamasta sillä jarrulla, menee muuten jarrulevykin. Koitan aamulla läytaa tuosta lähikylästä huoltoa, pitäisi kuulema olla.

Niin, olen nyt sellaisessa paikkaa, kuin Torre S. Maria Navarrese. Hiekarantaa olisi pitkästi, mutta en minä tänne makoilemaan ole tullut.

Laitan taas , jos osaan pari lehmän kuvaa tutkittavaksi.

sardegna

Kaksi tekstiä katosi jo johonkin avaruuteen, koitan vielä kerran. Kävin perjantai-iltana turistioffisessa ja kin en uskonut niitä, menin matkatoimistoon. Tosi oli, Sisiliaan meni kaksi lauttaa, Trapaniin sunnuntaina, siihen en ehtisi ja Palermoon perjantaina, siihen taasen oli liikaakin aikaa. Kävin mutkan hotelilla harkitsemassa ja palasin juuri ennen paikan kiinnimenoa ostamaan lauttalipun Palermoon, varmuuden vuoksi. Nyt minulla olisi aikaa runsaahkosti siirtyä saaren toiseen oäähän.

Eilen ajelin rauhallisesti rapia 70 km Teodoroon, Gallialaisen miehen pitämään pieneen paikkaan yöksi. Matka luonne oli rauhallisempi ja pysähtelin kahville useampaan kertaan. Minulle sattui tapaus käärmeen kanssa. Olen nähnyt lukuisia kuolleita käärmeitä tiellä, jotkin lähes vahingoittumattomilta näyttäviä. Näin yksi päivä yhden elävän, joka liikkui tosi nipeasti ja oli suomalaista kyytä paljon suurempi. Mietin, että tuohan yltäisi puremaan pohkeeseen tai nilkkaan ja ajattelin, että nostan jalat yläs, jos tulee liian lähelle. No, eilen ajaessani aika hiljaa sellainen pääsi yllättämään. Katselin ilmeisesti jotain muuta ja yhtä-äkkiä sellainen oli aivan eturattaan edessä. Yritin nostaa niitä jalkoja yös, mutta ne ovat kiinni polkimissa, enkä säikähdykseltä muistanut. Käärme yritti iskeä, en tiedä osuiko johonkin pyörään vai takalaukkuun, ei ainakaan jalkaan. Kun pääsin ohi, käännyin katsomaan taakseni ja se oli jo hävinnyt tienvaarsiojaan. Koitetaan seuraavalla kerralla olla fiksumpia ?

Tänään lähdin myöhäisen aamupalan (myöhästyi 45 min) jälkeen jatkamaan rannikkoa. Gallialainen isäntäni kyllä kehui saaren toista puolta paremmaksi, mutta en ainakaan vielä ole sinne kääntynyt. Ajaminen vuorten yli 30 C:n lämpötilassa ei ole lasten leikkiä. Tosin kyllä näyttää siltä, että edessä päin on joka tiellä siihenmalliin sykkyrää, että ei niitä nousuja voi välttää. Tulin illansuussa Orosei:hin, n 70 km ajettuani. Katsastin yhden luxuxhotellin ja otin huoneen sitten toisesta alle kolmanneksen hintaan.

Jos ei ihmeitä satu, siirryn Sisilian puolelle perjantain ja lauantain välillä vasta, tutkitaan nyt tätä saarta vähän perusteellisemmin. Terveise sinne Suomeen ja kiitoksia kommenteista.

Jos onnistuu, lisään Pekalle lehmän (sonnin) kuvan tutkittavaksi.

Lepopäivä Palaussa

Ajelin rauhallisen matkan Korsikan eteläpään pikkukaupunkiin, Bonifacio:oon. Pikkulauttoja meni useita päivässä, seuraava lähti 15.30. Ehdin syödä jotakin ja odotella tuulisessa satamassa. Paikka on hyvin kaunis. Osa kaupunkia on linnoitettu luonnon muodostaman äkkijyrkän kallion päälle. Nousin vähän matkaa tietä, itse kaupungissa en käynyt.

matkalippu maksoi 8 euroa, pyärä 2 euroa ja vero 8 euroa !. Nikottelin vähän veroa, sen osuus palveluista on ollut yleensä pieni. Hinnat ilmoitetaan usein ilman veroa. Itse matka kesti noin tunnin. Olin vähän ennen 17 jälleel liikkeellä. Kyltti tien vieressä luetteli etäisyyksiä eri paikkoihin, pisin matka oli 365 km, ajattelin että saaren toiseen päähän.

Tulin Paluhun, pikkukaupunkiin ennen 19.00 ja katselin hotellin mahdollisimman vähillä tähdillä. Sain tingattua hintaa vähän ja päätin jäädä kahdeksi yöksi ja pitää lepopäivän. Olen polkenut 7 päivää yhteen kyytiin ja järki sanoi, että lepo tekisi hyvää, vaikka ei haluttaisikaan pysähtyä.

Tänään olen viettänyt tavanomaista lepopäivää, venytellyt, vähän kävellyt kaupungilla, olut 3 tuntia rannalla pitkästä aikaa ja otin tuossa tunnin päiväynetkin. Yritin rannalta tullessa löytää postimerkkejä, täällä on taas sellainen systeemi että ne pitää ostaa postista tai tupakkakaupasta. Posti oli kiinni ja niin lähes kaikki muutkin paikat. Siesta on lähes kaikenkattava täällä.

Ostin aamulla kirjakaupasta uuden kartan, edellinen on koko Italian kartta. Sen kanssa voin aamulla taas alkaa suunnistamaan kohti saaren toista päätä. Nyt minusta vaikutti, että menen ainakin kerran saaren poikki, joten nousujakin ehkä tulee. Täällä ei ehkä ole niin korkeita vuoria kuin Korsikassa, siellä näkyi lumihuippuisia, yli 2 km:n korkuisia vuoria..

Lämmintä alkaa olla, mietinkin tuossa että aikaistaisin liikkeellelähtöäni. Ongelmana tahtoo olla vain aamupalan saanti, tässäkin majapaikassa vasta 8:lta. Taidan pakata pyörän valmiiksi ja syödä aamupalan matkatamineissa, niinkuin ujsein muulloinkin.

Jouduin ostamaan aurinkorasvaa lisää. Edellinen (samanlainen) maksoi 5 euroa, tästä, vaikka haeskelin, jouduin maksamaan 15 euroa. Veden hinta on mielenkiintoinen. Jossakin paikassa olen maksanut 0,5 l:sta 2,5 eur. Ehkä keskiverto on siinä n. 0,8 eur/1,5 l. Korsikassa sain 36 sentillä 1,5 l. Hinnat yleisesti ottaen ehkä hieman laski Italiaan tullessa, mutta en vedävielä kovin piitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Zolensaara

Matka Monte Carlosta jatkui aika pian Italian puolelle, kaiketi se n sitä Italian Rivieeraa. Talot näyttivät ainakin aluksi köyhemmiltä, ihmiset ystävällisemmiltä, hintataso halvemmalta ja ranta mukavammalta. Minulta meni illalla kellosta hihnasta sellainen tappi ja pysähdyin kelloliikkeen kohdalle. Pääsin kahden sähkölukolla suljetun oven kautta sisään, sain korjauksen ilmaiseksi jativotuksen, Arlivedertsi!

Ajoin aika rauhallisesti, nuha ja päänsärky oli kova ja muistin valmentajani varoituksen sydänlihastulehduksesta. Matkaa kertyi vain reilut 80 km ja majoituin hotelliin, joka päivällisellä vaikutti vanhainkodilta. Ruoka oli hyvää, en kyllä tiedä mitä.

Seuraavana aamuna jatkoin kohti Savoniaa. Muistelin, että sieltä lähtisi lautta Korsikkaan. Minulla on löysä suunnitelma Roomasta, ja jos menen eteläitaliaan saaria pitkin, ei tarvitse ajella Italiaa edestakaisin. savoniaan matkalla oli paljon tunneleita, pyöräteilläkin puolikymmentä, pisin puoli kilometriä. Autotien pisin oli lähes 1,5 km. Ajoin Savoniaan edeleen flunssaisena js siellää lauttasatamaan. Kuulin, että Korsikan lautta lähtee 7 km siihen suuntaan, jsta olin tullut. Palasin rantaa takaisin. Itse asiassa jos olisin siinä kohta ajanut rantaa, en olisi voinut välttyä näkemästä lauttasatamaa. Oltin liput itselleni, pyörälle ja hytin, joka korvasi hotellin. Lautta lähti klo 9:00 ja oli perillä Korsikassa 7:30 tänä aamuna. Tosi rauhallinen yö, käytävästä ei kuulunut koko yönä mitään kolinaa. Ei vastannut todellakaan vanhoja muistikuvia lauttamatkoista.

Tänään olen ajanut Bastasta n. 110 km saaren toista päätä kohti helppoa rantareittiä, joka sekin flunssaisena on tuntunut hieman rasittavalta. Niin, tämä paikka on Zolentsaara, olen kuullut sen jossakin laulussa, tosin silloin ilmeisesti naisen nimenä. Pieni paikka rannalla ja imeskelin juuri jotain piikkistä pientäkalaa. Kun syö paljon leipää, eiköhän sitä jaksa. Täällä on useimmissa paikoissa sellainen tapa, että tuovat aina lisää leipää, kun kulho tyhjenee. Olen tuotattanut joskus kolmekin kertaa.

Jospa tuo flunssa alkaisi pikkuhiljaa mennä ohi. Minulla on vain reilut 60 km saaren toiseen päähän, jos olen aamulla hengissä, voinen humen illalla ehkä olla Sardiinian puolella, siis taas Italiassa, Korsikkahan kuuluu Ranskaan.

Laitoin tuon kaktuksen kuvan, kun niitä on ollut kukassa. Tämä ei kykkä ole parhaasta päästä, mutta kun aina ajoin ohi ja ajattelin että oten seuraavasta. Näitä lattanoita on punakukkaisiakin.

Monte Carlo

Yritin kyllä jäädä aikaisempaan paikkaan yöksi, mutta se ei onnistunut. Olen siis Monte Carlon huvivenesataman reunalla olevassa hotellissa, joka varmaanin täkäläisittäin on halpa, mutta minä kyllä yritän selvitä tästä osasta Ranskaa mahdollisimman pian pois. Ei silti sen vuosi, etteikö täällä olisi hyvä ajaa pyörällä. Kauniit maismat, pitkin rannikkoa on ollut aika paljon pyöräteitä, varsinkin uimarantojen kohdalla ja niitä uimarantoja on riittänyt. Samoin rannoilla väkeä, en tiedä, johtuuko sunnuntaipäivästä vai onko tämä tällaista aina.

Viime yönä oli aika tavalla kurkku kipeä ja pyöräilykin oii vähän nihkeää. Lieneekö toissaöinen ulkonamajoittuminen syynä asiaan. Jospa tuo tuosta. Odottelin aamulla Korealaisia tiepuolessa jonkin aikaa, mutta kun heitä ei alkanut kuullumaan, lähdin yksin matkaan. Liekkö pojat tulleet siihen tulokseen, että pyörä ei kestä seuraavaan kaupunkiin.

Ostin Pekan kyytissä ollessa Ranskasta postikortteja joihin liimasin valmiiksi merkit. Maa vaihtui niin tiuhaan, että en saanut niitä postiin. Ajattelin, että nythän minä ne laitan, niin saan Monte Carlon leiman. No, eihään se onnistu, ei tämä kuulema ole Ranskaa !

tällä minun vaatimattomalla blogillani on 4 lukijaa,kiitos mielenkiinnosta. Osa on laittanut kommenttejakin, kiitoksia niistäkin, vielä kun oppisi vastaamaan.

Otin muutaman kuvan, laitan tuohon reunaan sen, minkä otin hotellihuoneen ikkunasta. Matka jatkuu huomenna, jos herään.

Rivieeralla ?

Tämä päivä on kulunut rivieeran rannikkoa ajellessa ja ihmetellessä, että rikkaat on rikkaita. Korealaiset ystäväni ilmaantuivat aamulla sovittuun kohtaamispaikkaan ja niin lähdimme taivaltamaan yhteistä matkaa. Sen verran se kolmen kanssa ajo vaikuttaa matkanopeuteen, että taivalta kertyi vain reilut 70 km ja päädyin tänne St Raphaelin ja Cannesin välimaastoon, noin 30 km Cannesista länteen, olisikohan tämän paikan nimi Agay. toisen Korealaisen matkakumppanini polkimien keskiö lakoi oikuttelemaan ja yritimme jo pariin korjaamoon, ei onnistunut perjantai-iltana. Pojat arvelivat, että se kestäisi Cannesiin, saa nähdä. sovimme vielä huomenaamuksi treffit, pojat jäivät noin kilometrin taaksepäin leirintäalueelle. Minä tulin hotelliin jossa vessa on naapurissa ja sotaa käyvä ranskalainen pariskunta seinän takana.

Päivä on ollut hieno, lämpötila kaiketi n. 27 C, aurinkoista heikkotuulista ja maisemat ovat kieltämättä kauniit. Rannoilla on runsaasti ihmisiä, niin tielläkin. Täällä on onneksi ollut aika paljon pyörätietä, mukava ajaa. Pesin taas pyykkiä, niinkuin lähes joka päivä. Pitää lähteä käymään syömässä, saa nähdä mitä sieltä taas tulee. Päivällä söin taas jotain mereneläviä, sellaisia oli edullisimmassa formilassa. Niin, se minun ranskan kielen taitoni ei taida tällä systeemillä kovin kiivasta tahtia kasvaa. Se Ouvert ei taidakkaan olla täynnä, vedin väärät johtopäätökset, kun joka hotellissa, jossa oli Ouvert-kyltti, oli täynnä. Tien varressa oli ravintola, jossa oli kyltti 7/7 Ouvert.

Hyvä päivä.

uusi yöpaikka

Laitan tähän vielä kuvan alpeilla näkemästäni omituisesta "lampaasta" kun ei tullut tänään otettua yhtään kuvaa. päivän taival päättyi La Levandou:hun.

Matka Mynchenistä Marseilen lähelle La Ciotat:iin vei junalla ihan täyden päivän. Lähdin aamulla kolmen maissa, ensiksi Stutgartiin, sieltä Strasburgiin. Tässä junassa oli se erikoisuus (ainakin 1:ssä luokassa, tähän väliin ei saanut muuta lippua) että tarjottiin runsas aamiainen, niinkuin lentokoneessa, mutta parempi. Strasburgista matka jatkui Lyoniin ja Sieltä Marseileen, vaikka Ranskalaiset käyttävät pidempiä nimiä. Minä hölmö en ostanut viimeistä pätkää Marseilesta La Ciotat:iin Mynchenistä. Halli oli kyllä täynnä lippuautomaatteja, mutta kieli vain Ranskaa, ei tullut mitään. Piti mennä lipputoimistoon, jonotus kesti 1,5 tuntia. Ehdin 4:nteen mahdolliseen junaa

La Ciotatissa asemalta oli monen kilometrin kävelymatka keskustaan. Pääsin perille hotelliin, jossa pyörä oli varastossa. Se oli täynnä. Kävelin tunnin hotelleja läpi, kaikki täynnä. Palasin pyörähotelliin ja yritin samaan varastoon pyörän kanssa. Ei passannut respalle. Kävelin vielä tunnin, ei löytynyt sellaista, johon olisin päässyt. Jalat aika väsyneenä päädyin satamaan ja osittain hylätyn purjehdusklubin takana kiipesin sen ulkoportaikolle betonikaiteen taakse. Siinä minä urvotin melkein aamuseitsemään. Onneksi yö ei ollut kylmä eikä sateinen. Joku lauloi romanttisessa laulussa "tähtitaivas kattona". Niin niin, mutta lokit eivät nuku tai ne tekevät vuorotyötä. Joka tapauksessa ne pitivät suhteellisen kovaa ääntä ja erikoisnumero oli se, kun ne lensivät aivan läheltä yli ja rääkäisivät juuri kohdalla. No, ompa sekin tullut koettua. Kun laittelin reppua selkään, tuli joku vartija urputtamaan. Onneksi ne pelkäävät englannin kieltä, sain rauhassa kävellä aamukahville.

Päivä valkeni lämpimäksi ja aurinkoiseksi. Olin palannut kesään. Hain pyöräni hotellin varastosta, täti oli aika yrmeä, kun ilmoitin että en majoitukkaan siellä enään. Suoritin rättisulkeiset hotellin pihalla ja lähdin matkaan rivieeraa kohti. En tiedä, mistä se alkaa, mutta tämän majapaikan isäntä puhui siihen tyyliin, kuin tämä La Levandou olisi jo rivieeraa. Sanoi, että Rivieeran sesonki alkaa kesäkuun alussa ja siksi hotelleissa lukee "Oviert", täynnä. Täytynee päästä pian ohi. Matkalla aamupäivällä kohtasin kaksi Korealaista nuorta miestä. Halusivat pyöräillö samaa matkaa ja se sopi minulle, joten ajoimme yhdessä. Pojat meni leirintäalueelle ja sovimme. Että ajan aamulla sen kautta, jahka löydän sen. Hyvää kielen harjoittelua minulle. Olivat löhteneet Barselonasta ja matkalla Hollantiin.

tämä majapaikka löytyi, kun ensimmäinen kyselemäni paikan omistaja soitteli ja varasi viimeisen huoneen tästä pienestä-mutta siististä hotelista. Söin äsken mereneläväkeiton, josta pistelin poskeeni kaiken muun paitsi toisen katkan hautasin simpukankuorikasan alle. En nimittäin ole oppinut kuorimaan niitä.

Alpeilla ja Dolomiiteilla.

Tulipa tehtyä melkoinen kierros alpeilla ja Dolomiiteilla. Lähdettyämme Lindausta, ajelimme Neuschwansteinin "satulinnaan". Paikka oli kyllä tutustumisen arvoinen. Olemme käyneet läpi lähes kaikki keskieuroopan mäkiviikon kohteet ja muutaman muun kuuluisan talviurheilupaikan. Eilen kävimme Italian puolella ja ajoimme Dolomiittien läpi takaisin Itävaltaan, yöpyen Liez:issä. Tänään siirryimme Itävallasta Saksan puolelle ja majoitumme Myncheniin. Pekka jää tänne vielä pariksi päiväksi, minä ostin junaliput Marseilleen. Lähtö on 3:n aikaan aamulla. Toivotan Pekalle hyvää loppulomaa, minä suuntaan takaisin Ranskaan ja jatkan pyöräilyä.