Pyöräilykö päätöntä !

Olin viikonloppuna Syötteellä levähtämässä ja ajelin siellä myös vähän vanhalla pyörälläni. Minun vakiolenkki pikkusyötteen kautta on 22,7 kn, nousua 200 m. Kävin Rytkyn kyläkaupalla, nousua muistaakseni 300 m (kokonaisnousu). Mutka Posion tielle, matka noin 40 km, nousua 525 m. Edestakaisin kuusamontielle, matka noin 36 km, nousua 440 m. Minä olen havainnut, että minulla on mökin vieressä hyvät ja monipuoliset pyöräilymahdollisuudet. Sunnuntaiaamuna kävin lenkin ja keitin sen jälkeen puuron, jonka söin tapani mukaan mustikoiden ja hillojen kanssa. Lämpötila lenkilläni oli noin +4C, kun lähdin paluumatkalle Ouluun, lämpötila oli pudonnut 0C:een ja ajoittain tuli sakeasti lunta. Mietin, että taitaa Syötteen puöräilyt tältä vuodelta olla ohi, menee ehkä puoli vuotta, ennenkuin taas voi ajella. Kyllä tämä kaamosaika on viheliäinen, minä en tykkää siitä ollenkaan.

Jossakin vaiheessa voi tietysti vaihtaa suksiin, vielä sitä mahdollisuutta ei ole. Koilissanomissa oli tosin juttu, että Kuusamossa on ensilumen latu (1,5 km) avattuviime viikonloppuna. Täytyy katsoa, miten tämän pimeimmän ajan kestää, onhan se aina sellainen mahdollisuus että lähtee johonkin valoisampaan paikkaan, jos käy liian masentavaksi. Toisaalta, minulla on kyllä sellaisia palvelustehtäviä, joihin olen sitoutunut, että kyllä kai se on ainakin alkuvuoden puolelle kestettävä ja tammikuun puolen välin jälkeenhän se alkaa päivä taas hieman valkenemaan.

Minun viikottainen liikuntataso on ollut kyllä aika korkealla, viime viikollakin n. 10.000 kcal / reilut 350 km pyöräilyä ja kuntosalit päälle. Saa nähdä, miten sen pyöräilyn kompensoi.

Niin siitä päättämyydestä, päissä kyllä löytyy, ainakin mökkinaapurin portaanpielessä, josta paparatsimaisesti otin kuvan. Käytessäni Rytinkisalmen kaupalla mutkan, vielä komeampisarvinen hirvi oli ylittämässä tietä erikä huomannut hiljaa tulevaa pyörääni ennenkuin ehkä 15 m:n päässä. Minua jo hieman hirvitti tämä hirvi joka oli hirveän suuri niin läheltä nähtynä ja kun olen kuullut, että ne saattavat tähän aikaan olla agressiivisia (kiima-aika). Hirvi kuitenkin poistui paikalta kevyttä ravia heti minut havaittuaan. Porot ovat myös laumottuneet ja matkalla oli useampikin lauma, yhdessä varmaan 200 poroa. Minua vastaan tuli tietä tosi komeasarvinen uros haareminsa kanssa eikä aikonutklaan väistää, ennenkuin haaremi kaikkoso tien sivuun, jolloin tämäkin seurasi perässä.

Pyörä ehyenä Ouluun

Alanian matka on takana. Saavuimme sunnuntaina ennen puolta päivää Ouluun ja pyörä ilmaantui myös perille. Koska matka tapahtui yöllä ja nukkuminen jäi siten jokseenkin olemattomiin, otin parin tunnin torkut ennen laukkujen purkamista. Kasasin pyörän, nyt myös lokasuojat. Pyörä oli kutakuinkin ehyt. Takavaihtajan kiinnityskorvake oli vääntynyt, mutta onnistuin vääntämään sen kutakuinkin takaisin ja loput siitä oikeni kun kiinnitin pyörän paikalleen. Opin tästä, että seuraavalle matkalle (jos sellainen tulee) on syytä ottaa varaosaksi kyseinen korvake. Ehdin tehdä jko illalla pienen lenkin terveyttäni hoitamassa käydessäni. Ilma tuntui aika kylmältä, Turkin reilusta kolmestakymmenestä Oulun alle kummeneen asteeseen. Nut tätä kirjoittaessani lenkkejä on kertynyt jo useampia, ilma tuntuu edelleen kylmältä.

Kävin hakemassa hovihankkijaltani Joutsensillan Intersportista kypärälakin ja samalla tulin tilanneeksi Lasselta uuden pyörän. Tällä kertaa pyörä on Tunturi. Kritreereinä ennenkaikkea kestävyys ja luotin tässä asiassa Lassen valintaan. Ajatus oli, etä ehtisin koeajaa ja varustella pyörän ennen mahdollista seuraavaa matkaa. Nyt olisi vain kyettävä pitämään kuntoa yllä eikä haittaisi, vaikka se hieman kohoaisikin. Viikottainen pyöräilytavoite on tällä hetkellä 300 km ja kuntosalikäynnit sinä päälle. Katsotaan, mihin se riittää ja ennenkaikkea, kuinka kauan näissä ilmoissa pystyy pyöräilemään.

Turkin matkasta jäi hyvä mieli, siitä muistona laitan vielä yhden kuvan, jossa olen Juhanin kanssa tutkimassa karttaa, josta näytin hänelle päivän ajoreittiä. Kiitoksia matkakumppaneille. Koittakaa ihmiset selvitä lähestyvästä kaamoksesta, niin minäkin.

Kotiin Turkista

Kaksi viikkoa Alaniassa vierähti nopeasti. Toimin joka toinwen päivä kunnon turistin tavoin, rannalla, mopoillen ja avoautolla retkeillen. joka toinen päivä pyöräilin, kilometrejä kertyi noin 30C:n helteessä rapiat 650. Tiet alanian eteläpiolella ja vuoristossa ovat aika epätasaisia. Tie Antaliaan päin on hyvä ja sitä on hyvä ajaa. Kävin kaksi reissua sisämaahan päi, toisella kerta 1080 m:n korkeudessa, kokonaisnousua lähes 1,5 km ja toisella kerralla 1300 m:n kokonaisnousulla. Lämpötila tekee asiaan oman lisänsä ja varsinkin ensimmäisellä reissulla tuntui, että jos käyttäisin alkoholia, niin olisin kuollut mäkeen. Onneksi en käytä. Ihmiset ovat ystävällisiä täälläkin, lapset ja toisinaan aikuisetin huutelevat helouta ja huiskuttavat iloisesti. Kokonaisvaikutelma reissusta oli hyvin positiivinen, sanoisin jopa, että tänne voisi tulla mieluummin pyöräilemään kuin Espanjan Fuengirolaan. Nyt pyörä on pakattu ja odottaa matkaa kotisuomeen. Lähtö olisi hotelilta yöllä, puoli kahden aikaan. Saa nähdä, kuinka vanhus jaksaa.