10.11.2011 Alania, Turkki

10.11.2011 Alania, Turkki

Kuvassa Heikin baareista toisen vetäjä, Recep GECKEL. Hän esittelee ymmärtääkseni sukuyrityksensä Viking Eiendom:in asuntoprojekteja (www.vikingeiendom.com).
Aloin vielä kertomaan, miten pyöräni säilytys onnistui. Kysyin asiaa ensiksi hotellimme henkilökunnalta, mutta ei siihen selvää vastausta kuulunut tai se mikä kuului, oli, että ei oikein ole sellaista tilaa. Lähdin haeskelemaan Taimin keväällä lomareissullaan kuulemaa pyöräliikettä ja löysinkin sen. Esitin siellä asian, ja vastahakoinen vastaus oli, että heillä on hyvin heikosti varastotilaa. Pyörät pakataan talveksi kuljetuspahvilaatikkoihin ja sellaisen laatikon kokoisen tilan hän lupasi minulle järjestää. Kysyin, miten pyörälaukkuni, joista ainakin kaksi jätän tänne täyteen pakattuna, samoin telttapakkauksen. Vastaus, että jos ne mahtuvat laatikkoon. Minusta tuntui, että eivät mahdu.
Paikalla oli pitkänhuiskea miehenkomistus, joka pyysi jäämään odottamaan, kun hän saisi toimitettua asiansa. Osoittautui Uumajalaiseksi poliisimieheksi, innokas pyöräilijä, täällä kuulemma paljon. Asui yksin tyhjillään olevassa hotellissa, tunsi omistajan kuulemma niin hyvin. Sovittiin, että jos en saa perjantaihin mennessä selville pyörän sijoitusta, otetaan hänen hotellinsa omistajaan yhteyttä ja koitetaan saada sinne.
Kävelin Heikin baariin, kuvittelin että sieltä saattaisin löytää suomalaisia, joilla olisi tietoa mihin pyöräni säilöisin. Ajattelin, että tapaisin ”Heikin”. Heikki olikin ”Elvis”, Recep GecGel, joka hoiti tätä kahdesta Heikin baarista, jotka omisti hänen mukaansa hänen serkkunsa, jonka nimeksi hän sanoi Heikki. Oli kuulemma naimisissa Suomalaisen naisen kanssa. Kerroin hänelle ongelmani. Hän lupasi ensiksi tilan heidän melko surkeasta romuvarastosta. Hetken mietittyään hän kuitenkin sanoi, että hän asuu vastapäätä ja hänellä on yksi huone varastona ja pyörä laukkuineen mahtuu sinne. Heidän perheellään oli rakennusfirma, joka teetätti asuntoprojekteja. Istahdin yhden suomalaisen pariskunnan pöytään ja kuulin aika hyvän selostuksen miten systeemi toimii. Jos joku on asiasta kiinnostunut, ei kun vierailemaan nettisivuille. Heillä oli kuulemma paljon Suomalaisia asiakkaita.
Olen tässä setvinyt tavaroita kahteen pinoon, kotiin ja tänne. Homma on vielä kesken ja pitäisi oikeastaan käydä pesemässä pyörä ennen kuin vien sen varastoon. Kävin äsken jopa rannalla ottamassa aurinkoa. Olin varmaan 20 minuuttia siellä !

PS. Kiitoksia Ristolle !

9.11.2011 Alania Turkki

9.11.2011 Alania Turkki

Kuva on otettu hotellini parvekeelta Alaniassa.

Saavuin eilen illalla kuuden maissa Alaniaan. Olin ajatellut, että joudun pysähtymään välillä, mutta Antalian ja Alanian välinen tieosuus lienee tasaisin koko reissullani ja huolimatta sivuvastaisesta tuulesta, olin auringon laskiessa jo niin lähellä Alaniaa, että ajoin perille. Olin katsonut paria majapaikkaa etukäteen ehdolle. Ensimmäinen oli täynnä ja huomasin vastapäätä kolmen tähden hotellin. Talutin pyöräni sinne ja kun hinta sattui sopivaan haarukkaan, otin huoneen paluulentooni asti.

70 päivää matkalla, 12 maata, 7050 km, eli pyöristettynä 7000 km. Koko reittini Suomesta näiden kolmen matkan ajalta on nyt 18 200 km. Tämänkertainen reittini oli uskoakseni kaikkein raskain, pituutta sillä oli saman verran kuin ensimmäisellä matkallani. Kuitenkin poikkeuksena ensimmäiseen matkaan nähden on se, että nyt minulla ei ollut yhtään päivää pidempää taukoa. Ensimmäisellä reissullani pysähdyin katselemaan Taimin kanssa Pariisia kuudeksi päiväksi ja toinen kymmenen päivän pysäys oli Toulosissa. Tarkoitukseni oli ajaa lyhyitä päivämatkoja, tosiasiassa ajoin 15% pidempiä kuin aikaisemmin. Se nyt näkyy olevan minun tyylini, minkäs teet. 70 päivän aikana oli 8 lepopäivää, jos olisin ollut järkevä, olisi saanut olla 10. Tätä viimeistä jaksoa edelsi 7:n ja 8:n ajopäivän jaksot ja tämän jakson alkuun sattui peräkkäin kaksi raskasta päivää ja tuntui, että en niistä oikein kunnolla palautunut koko loppuaikana. Väsymyksen tunne sinänsä on kovin subjektiivinen, sitä on hyvin vaikea mitata. Toisinaan tuntuu aamupäivästä, että on väsynyt, sopivan ravinnon jälkeen saattaa muutaman tunnin jälkeen meno maistua ylämäkeenkin oikein hyvin.
Muutoin kunnon suhteen verrattuna aikaisempiin reissuihin, kestävyyteen on tullut kyllä selkeä parannus. Keskinopeuteni ei varmaankaan paljon aikaisemmista muuttunut ja se on muutoinkin huono mittari, koska se riippuu niin paljon maastosta. Kuitenkin ajoin pidempiä päivämatkoja ja se johtui siitä, että tehollinen ajoaikani oli pidempi kuin aikaisemmin 7-8 tuntia, oli aika monta päivää jolloin pyörä liikkui yli 8 tuntia. Tehollinen ajoaika tarkoittaa sitä, että pyörän matkamittarin kello käy vain silloin kun pyörä liikkuu. Voiman suhteen en osaa oikein sanoa. Sen arvioiminen on paljon subjektiivisempaa ja en voi sille mitään, jyrkät ylämäet tuntuvat edelleen raskailta. Toisinaan ne on raskaudestaan huolimatta helpompi mennä, toisinaan vaikeampi. Ei sitä voimaa joka tapauksessa liikaa ole. Kolmas kuntoon liittyvä ja erittäin tärkeä asia on se, että paikat kestävät, ts ei tule mitään rasitusvammoja. Väsymyksestä selviää, kun levähtää ja syö, jyrkistäkin ylämäistä selviää ajan kanssa (jos ei ole kovin paljon yli 20%) mutta jos tulee paha rasitusvamma, siihen matkanteko tyssää. Polvilumpio oli loppumatkasta ajoittain kipeä, sekin melkein hävisi venyttelemällä. Ahterin iho kesti hyvin pitkiä päivämatkoja, parina viimeisenä päivänä meinasi olla hiertymän alkua, johtuiko pitkistä ajoajoista vai siitä, että ajohousujen ominaisuudet eivät viikkojen ajon jälkeen ole enää viimeisen päälle. Mutta summasummarium, jos lasken vain sen 7 tunnin mukaan 62 ajopäivää, ollaan lähellä 450 ajotuntia päivästä toiseen ilman rasitusongelmia, minä olen tyytyväinen. Menin elämäni lähes ensimmäisen kerran kuntosalille ennen Gibralttarin matkaa, tapasin Juhan ja kerroin hänelle tavoitteeni. Pyysin, jos hän opastaisi minua siten, että paikat kestäisivät viikosta toiseen jatkuvaa ajoa. Näyttää tavoite onnistuneen. Huomautuksena mainittakoon, että ahterin hiertymisen estämiseksi hän ei ole kyllä tehnyt mitään.
Yksi maininta vielä, ennen kuin lopetan. Matkani Gibralttarille päättyi melko tarkkaan kuukautta myöhemmin. Ajoin loppumatkan pääosin kurjassa tai erittäin kurjassa säässä. Nyt ilmat olivat erittäin otolliset, sadetta ei ollut juuri lainkaan ja nekin sovittelin lepopäiviini. Liekö johtunut ilmansuunnasta tai siitä, että olin aikaisemmin liikkeellä tai ainakin päätin tämän matkani aikaisemmin.

Koneen lähtöön on muutama päivä. Selvittelen kamojani kahteen läjään, mitkä otan kotiin ja mitkä jätän tänne. Yritän löytää paikan, minne jätän pyöräni ja pari pyörälaukuistani. Katsotaan keväällä, haenko pyörän takaisin ajamalla vai otanko kuljetuspussin mukaan ja tuon sen koneella. Minun ei tarvitse päättää sitä nyt. Nyt lähden mieluusti kotiin, vaikka siellä on kylmempää ja pimeämpääkin kuin täällä, on toisi mieluista palata läheisten joukkoon. Sitä paitsi kaipaan itse tekemääni kaurapuuroa.

7.11.2011 Beldibi, Turkki

7.11.2011 Beldibi, Turkki
Tänään oli sellainen tunne, että olin ainakin päiväksi saanut ajettua kesän kiinni. Säin aamupalan Finikessä huvivenesatamaa vastapäätä olevan hotelli 7:ssä kerroksessa näköalaravintolassa aamuauringon kultaamaa maisemaa katsellen. Pitkähiaisen sain jättää pois päältä heti lastattuani pyörän, eikä sitä tarvinnut sen koommin päälle laittaa. Finikest lähdettäessä ajeltiin kymmenkunta kilometriä tasaista rantaa, jossa olisi ollut koko matkan hiekkarantaa lomailijoille. Matka jatkui vielä Kumluca:aan samanlaisena tasamaana, sitten oli mäkikaistan merkki 11,5 km, josta päättelin että edessä on 11,5 km:n mäki. Päätelmä oli lähes oikea, mäki jatkui vielä vähän pidemmälle. Sen jälkeen hetken ajeltiin ylämaissa ja sitten tultiin niemen toiselle puolelle alas pitkää alamäkeä, sopivan loiva, ei tarvinnut jarrutella. Jossakin Olympoksen tien haaran paikkeilla pysähdyin syömään hyvän aterian todella nautinnollisesa auringonpaisteessa kala-altaan vieressä kohteliaan isännän tarjoillessa kaikenlaisia ylimääräisiä herkkuja. Aterian jälkeen olisi päiväunet maistuneet, mutta kun nukkumapaikkaa ei ollut, lähdin matkaan. Juttelin välillä yhden Turkkilaisen pyöräilijän kanssa, joka näytti pitävän vaimoonsa hyviä välejä, ajoi 300 m edellä. Tämänpäiväinen päivätaipaleenikin oli todella kaunista taivalta. Olemme olleet joitakin vuosia sitten lomalla Kemerissä, en muistanutkaan, kuinka kaunista täällä on. Nyt ajoin hieman Kemerin ohi, yritin jakaa jäljellä olevan matkan jotenkin. Täällä Bildibi:ssä on paljon isoja loistohotelleja, on muutamia pienempiäkin, lähes kaikki kiinni. Yritin yhteen isompaan hotelliin vähän aikaisemmin, siinä oli portinvartija, jolta kysyin , onko hotelli auki. Kertoi, että on, jolloun jähdin ajelemaan hitaasti reseptionia kohti. Vartija juoksi perään ja kyseli onko varausta, ja kun ei ollut, sanoi että ei ole lupa mennä. Ajattelin pois ajaerssani huvittuneena, että siinä vartija kertoo illalla kotonaan päivän urotyöstä, jossa hän esti Suomalaisen pyöräilijän invaasion hotelliin. Tieposkessa oli sitten yksi pienempi hotelli, jossa oli ovi auki. Minä yllätin omistajaraukan ja hän häkeltyneenä antoi minulle huoneen. Taasen hotellin ainoa asiakas.
Kaikki hyvin !

6.11.2011 Finike, Turkki

6.11.2011 Finike, Turkki

Kuva on Kas:ista, kun lähdin nousemaan mäkeä ylös.

Raskaan päivän jälkeen turvallisesti hotellilla. Heräsin aamulla puoli seitsemältä, niin että ehdin vaihtamaan jarrupaloja ennen kahdeksan aamupalaa. Takarengas oli taasen vähällä ilmalla, mutta arvelin, että jos se menisi päivän. Ei mennyt. Jouduin pysähtymää renkaan vaihtoon reilun 5 kolometrin ajon jälkeen. Ihmettelin, että mikä niitä kumeja nyt on alkanut puhkomaan. Normaali selitys olisi, että se piikki, mikä teki reiän, olisi päällyskumissa kiinni ja puhkaisisi aina uudestaan sisäkumin. Mutta kun minä yritän joka kerta tarkistaa. Nyt otin koko päällyskumin pois ja käänsin sen nurin päin ja pyörittelin kahteen kertaan sormieni läpi enkä löytänyt mitään. Sitten kävin vielä vanteen läpi, että olisiko siellä piikkejä. Minusta näytti. että vanne olisi poikki ! Siltä se näytti, mutta en uskaltanut sitä mitenkään väännellä, laitoin kumin takaisin paikalleen ja toivoin parasta. On se toistaiseksi kestänyt.
Rantatie oli jonkin verran nousuista Kas:iin asti, sieltä alkoi enemmän nousuja. Ensiksi noustiin 550 m:iin a ja sitten mentiin edestakaisin lähelle Demre:ä, johon tultiin sitten pitkällä laskulla alas. Minä oli varsinkin alussa Kas:in jälkeen tosi tiukoilla mäkien kanssa. Minilla on sellainen ajatus, että kaksi ylipitkää päivää Izmir:in lepopäivän jälkeen käänsi ylirasituksen puolelle ja minä en oikein ole palautunut siitä. On vähän sama tunne kuin Sisiliassa viime vuoden keväänä, siellä palautuminen yhdestä rankasta noususta vei 4 – 5 päivää. Kuvittelin pari päivää sitten, että olisin tiistai-iltana Alaniassa, mutta hyvä jos olen keskiviikkoiltana tätä vauhtia. Tänään tuli 100 km ja 1300 m nousua.
Matka oli kyllä upea kaikin puolin, Kalkan päivänvalossa, Kas tosi hieno rantakaupunki. Demreä en paljon katellut, ajoin vain läpi. Siellä oli paljon kasvihuoneita. Ajattelin ensin, että majoitun Demre:een, olin siinä vaiheessa niin väsynyt. Loppuliuku sinne kuitenkin oli niin helppo, että katsoin navigaattorista seuraavat hotellit Demdestä, 11 km linnuntietä. Tienposkessa oli kyltti, Finike 24 km. Ajattelin, että siinä on välissä joku lomapaikka. Ei ollut. Tie vain mutkittelee rannalla niin, että linnuntietä Finikeen oli 11 km ja maantietä 24 km. Aurinko ehti laskea puoli tuntia ennen kuin saavuin tänne. Tämä rantatie oli kuitenkin aikaisempaan väliin verrattuna tosi helppo ja ajo sujui ongelmitta. Olen ajellut Alanian ympäristössä, en olisi uskonut, että tällä rannikolla on niin monivivahteisia paikkoja kuin on ollut. Nyt kuitenkin lähden tankkaamaan, jotta jaksaisin huomenna taas vääntää. Kaikki hyvin !

5.11.2011 Kalkan, Turkki

5.11.2011 Kalkan, Turkki

Kuva on otettu aivan vähän ennen Kalkaniin tuloa, ennen sitä viimeistä mäkeä, joka piti ylittää. Taitaa tuokin kuvan mäki olla yli kahden kilometrin.

En tiedä, alkako jo matkaväsymys painaa vain mikä on, tämänkin päivän matka jäi aika lyhyeksi, 107 km, nousuja kertyi lähes 1100 m. Aamulla lähtö tosin meni vähän myöhäiseen. Aamupala oli vasta kahdeksalta ja kun sen syötyäni aloin taluttamaan pyörää uima-altaan vierestä etupihalle, huomasin, että takakumi oli jo toisena aamuna peräkkäin tyhjä. On minulla hyvä tuuri, kummallakin kerralla tulin myöhään majoitukseen, paljon hankalampi sitä kumia olisi ollut paikata pimeässä tieposkessa kuin nytkin aurinkoisella patiolla. Korjasin eilen illalla kaksi rengasta sellaisilla liimaa tarvitsemattomilla paikoilla. Tekniikka on vielä hakusalla, tulos oli 50%, toinen renkaista oli aamulla tyhjä. Minulla on tapana laittaa illalla paikkaamani rengas roikkumaan johonkin yön ajaksi, jos siinä pysyy ilma yön, niin kyllä se paikkaus on sitten onnistunut.
Päivä oli kaunis, niin oli maisematkin. Sain ottaa puseron päältä jo ennen kymmentä ja laitoin takaisin vasta puolisen tuntia ennen majoittumista. Kyllä minä vähän niin kuin kesää olen tänne etelää kohti polkiessa tavoittanut. Eilen illalla ruokapaikassa oli ihan lomapaikan meininki, siellä oli aika paljon muitakin ruokavieraita, en minä yksin, niin kuin monesti ennen. Ferhiye:n jälkeen tie teki taas pitkän lenkin sisämaahan päin, Kemer:iin, josta se palasi tänne rannikolle. Siinä se minun päiväni sitten menikin. Vielä juuri ennen rannikolle tuloa, juuri kun aloin ajatella, että 10 minuutin päästä ollaan majapaikassa, lähtiinkin nousemaan taas n. 200 m ylöspäin ja kyllähän siihen se tunti vielä hupeni. Kun aloin laskemaan tänne hotelille, jarrut taas katosivat. Onneksi osaan jo hieman varautua siihen. Olen vähän pohtinut asiaa ja luulen puoleksi ratkaisseeni ilmiön. Kun ilma kylmenee, jarruvaijeri lyhenee, sen pitäisi siis mieluummin kiristää jarrua. Näin ei käy, sillä vaijerin suojuskin lyhenee, ja kun se on muovia, jonka lämpölaajenemiskerroin on metalliin verrattuna nelinkertainen, niin vaijeri siten piteneekin. Toinen ilmiö on, että kun säädän säätöruuvista vaijeria tiukemmalle, ja sitten koitan jarruttaa, käykin niin, että kahvaa puristettaessa puristus yhtä-äkkiä löysää ja jarrut eivät ota ensinkään. Ja taas tälläkin kertaa kummatkin jarrut vielä yhtä aikaa, vaikka minun makuuni etujarrut olivat enemmän kuluneet. Minulla on vielä varapalat, laitan ne aamulla alle, josko niillä mentäisiin Alaniaan. Sitäkin pohdin, voisiko vaikka taakse laittaa lisäksi vannejarrun, ts ohjaustangossa olisi kaksi jarrukahvaa. Luulisin pystyväni käyttämään vielä vaihtajaa, se siirtyisi vähän kauemmaksi jarrukahvan kiinnityksen takia. Tämä on todellinen ongelma, täällä Turkissakin mäet ovat aika jyrkkiä usein, jos jarrut häviävät yhtä-äkkiä 10%:n mäessä kokonaan, siinä on hengenlähtö lähellä.
Sellainen ilmiö käveli myös aamulla vastaan. että tavarateline oli kahdesta kohtaa poikki, sama paikka kuin Gibralttariin matkalla Ranskassa. Tämä minun repun lastauspatentti johon olen yleisesti ottaen edelleenkin tyytyväinen, on ilmeisesti rasittava tavaratelineelle. Pikakorjasin asiaa ylenpalttisen käytännöllisillä mustilla nippusiteillä.
Lähdenpä Kalkaniin katsomaan millaisia ruoka-annoksia täällä annetaan !

4.11.2011 Gösek, Turkki

4.11.2011 Gösek, Turkki
Kuvaksi laitoin liikennemerkin, saa sitä joskus huiliakkin, nousujen päätteeksi. Olen kyllä sitä mieltä, että minun reiteilleni sattuu huomattavasti enemmän ylämäkiä kuin alamäkiä.
Mietin eilen, että ajaisin lenkin Marmariksen kautta. G-mapin reittikartta kuitenkin näytti, että olisi ollut viisainta palata samaa reittiä tielle jolta sille poikkeaisin kuin sinne meninkin ja minulle kun sellainen on vaikeata, niin muutin suunnitelmaa. Ajoin tienviittojen mukaan Antalya:sta kohti.
Annoin itselleni edellisen päivän rasituksesta johtuen puoli tuntia pidemmän ajan nukkua aamulla ja heräsin vasta seitsemältä. Oli siihen toinenkin syy; olin 700 m:n korkeudessa ja ajattelin, että aamu on kylmä ja niin se olikin. Tosin taivas oli päivän aivan pilvetön ja ilma lämpeni nopeasti, niin että ajelin iltapäivällä tovin aikaa lyhythihaisella. Pakkasin pyörän ja lähdin siirtämään sitä aamupalapaikan eteen havaitakseni, että kumi on lytyssä. Kävin kuitenkin aamupalalla ja vaihdoin kumin sitten.
Päivän reitti oli taas kaunis, vuoria, laaksoja, hedelmäviljelmiä…. Alkumatkasta tiekin oli tasapintaista, mutta muuttui sitten karkeasorapintaiseksi. Kun tie ensimmäisen kerran tuli rannikolle Ula:n kohdalla, tultiin 700 m:stä suoraan alas 10%:n laskukulmalla ja kun tiepinta oli huonoa, oli jarrulle taas käyttöä. Ortagassa katsoin navigaattorista, että hotelleja löytyy linnuntietä mennen 11 km:n päästä ja mietin, että tulen liian aikaisin. Tie kun oli siinä lähellä meren pinnan tasoa. Juuri ennen rannikolle tuloa kuitenkin noustiin taas 350 m:iin. tiellä oli pulivälissä nousua tunneli, mutta siihen oli polkupyörällä meno kielletty, joten minä ajelin maisemareittiä taas jarrutellen alastulossa. Tämä Gösek on melkein heti laskun jälkeen rannikolla, mukavan näköinen lomakylä, useita pikkuhotelleja ja apartomenttoja, vaikka en kyllä kovin paljon tutkinut paikkoja, kävin kaupassa ja otin huoneen. Päivälle matkaa kertyi 111 km ja nousua lähes 1000 m, joten ei siitä aivan lepopäiväkään tullut, vaikkakin paljon helpompi kuin eilinen. Kaikki hyvin !

3.11.2011 Mugla, Turkki

3.11.2011 Mugla, Turkki

Kuvan otin, kun arviolta 80-vuotias mummo koljetti aasilla polttopuita.

Epäilin jo eilen illalla, että tästä taitaa tulla toinen työteliäs päivä. Minusta näytti, että välillä on huonosti hotelleja, pitäisi päästä tänne Mugla:aan ja tämä on jonkin verran sisämaassa. Lisäksi tien suunta oli taas jyrkemmin tuulta vastaan. Näinhän se meni. Alkumatkasta Milasiin asti oli jo jonkin verran nousuja. Milasista lähdettäessä katsoin heti, että nyt noustaan jonkin verran ja niin noustiinkin, noin 750 m:iin. Oikeastaan koko väli Yatagan:iin asti oli tietyötä ja se toi oman mausteensa ajoon. Yatagan:issa oli viitta yhteen hotelliin sivutielle 4 km:n päähän, mutta en ottanut riskiä vaan jatkoin Muglan suuntaan. Yatagan:ista tie vaihtui uudeksi, tosi hyväksi tieksi jota oli helppo ajaa. Alussa lasketeltiin pari sataa metriä alaspäin ja sitten noustiin taas kolmesataa ylöspäin. Pimeä tuli ennen Muglaa ja piti laittaa hieman valaistuksia päälle. Etuvalo oli unohtunut jossakin vaiheessa päälle ja akut olivat tyhjät, onneksi oli vara-akkuja ladattuna. Tämä hotelli löytyi muutama kilometri ennen keskustaa, vaatimaton, mutta en nirsoillut.
Matkaa taisi kertyä noin 120 km, nousuja oli yhteensä 1745m ja se näkyi energiankulutuksessa. Vaikka oli jo toinen lepopäivän jälkeinen päivä, sykemittarin laskema kalorimäärä oli 4800 kcal, joka on minulle aika paljon. Eilen oli vajaa 4500 kcal. Pitää huomenna ottaa vähän keveämmin. Kohelsin Milasissa ja kaaduin liikenneympyrässä. Ylpeyteni lisäksi sain pienen ruhjeen lonkkaan, kämmeneen ja kyynärpäähän sekä hiha repesi. Alkaa olla tuo minun pusero ihan niin kuin pitääkin, käytetyn näköinen. Minä tiedän sen, että tuon pyörän kanssa liikkuessa ei passaisi nukahtaa hetkeksikään, koitan taas muistaa sen.
Muuten matka oli edelleen oikein mukava. Alkumatkasta tie kulki ison järven reunalla, sitten laaksossa jälleen oliivi- ja hedelmäpuiden välissä. Milasin jälkeen kaunista vuoristomaisemaa. Yatagan:issa oli iso marmorilouhos, josta rekkaralli ajoi marmorilohkoja lukuisiin tien varressa oleviin hiomoihin, joista marmorin sahauksen ääni kuului tielle asti ja pinottuja valmiita laattoja oli kentät täynnä. Olen saanut Turkissa tervehdyksiä enemmän kuin missään muussa maassa. Niitä tulee kaikilta, autoilijoilta, peltotyöntekijöiltä, ohikulkijoilta, koululaisilta,,,, kaikilta. Minuun on suhtauduttu hyvin ystävällisesti. Lisäksi täällä on vähemmän kuiria kuin Kreikassa, varsinkin irtokoiria. Nyt kuitenkin on niin nälkä, että pitää lähteä syömään.
Olipa tulinen ruoka. Sitä vihreää ja tulista on joka paikassa ruuassa, leivissä, joita olen ostanut, nyt oli sekä salaatissa, että pääruuassa. Minun pitää jatkaa syömistä, kun pääsen kämpille. Jogurtin suhteen on vähän heikkoa. Ensimmäinen ostokseni oli kirnupiimän tapaista. Kaksi seuraavaa olivat maustamattomia, minun makuuni kovin happamia. Syötäviä olen löytänyt vain isompien markettien hyllystä. Nyt minulla on lasten vanukasta kuusi purkkia. Siihen leipää ja suklaata päälle. Eilen kun palasin harharetkiltä, ajelin yhden pienen mäen päällä olevan kylän läpi. Siellä oli kylän emännillä leivän paisto meneillään, uunit tien varressa, ainakin kymmenen emäntää paistamassa leipiä. Ostin yhden ja mutustelin matkalla pois. Kaikki hyvin !

2.11.2011. Akköy, Turkki

2.11.2011. Akköy, Turkki

Kuva on Kusadasin kohdalta

Oikeastaan en ole ihan Akköy:ssa vaan käännyi D525 tieltä Akköy:hyn päin ja melkein heti tien varressa oli country-hotelli, johon majoituin taas ainoana asukkaana. Iso hyvä huone, lämpeneekin pikkuhiljaa.
Aamulle oli vähän toimintaa kun selvittelin itseni ulos miljoonakaupungista. Pääsin liikkeelle jo puoli kahdeksan jälkeen. Aivan alussa liikenne oli aika rauhallista, mutta kahdeksan jälkeen sitä kyllä piisasi. Navigaattori teki vähän kiusaa yrittämällä paria mahdotonta käännöstä, mutta ilman sitä poistuminen olisi varmasti kestänyt paljon kauemmin. Lähdin rannikolle Kusadasi:a kohti ja vähän ennen Menderesiä liikenne alkoi hiljentyä ja Menderesin jälkeen se rauhoittui ja sain huokaista. Parisen tuntuia se poistuminen kesti. Matka taittui aluksi viljelmien sitten hedelmäpuutarhojen läpi. Tien vierellä oli runsaasti nahkaliikkeitä ja mattokutomoita. En kuitenkaan täydentänyt kostyymiäni, minähän pesin niitä eilen. Rannikolle saavuttua alkoi näkyä lomatoimintaa ja kun pääsin Kusadasi:iin, siellä sitä vasta olikin. Arvioisin, että noin 20 km:n matkalla oli runsaasti suuria lomahotelleja, vesipuistoja ja kaikkea lomailuun liittyvää. Kusadasi:n jälkeen ajattelin, että ajelen rannikon pikkuteitä tänne Äkköy:hyn. Minulla oli navigaattori pois käytöstä, en ollut huolimattomuuttani sitä ladannut täyteen. Kun sen sitten laitoin Davutlarissa päälle, se ohjasi minut takaisin päätielle ja huomasin tehneeni noin 1,5 tunnin ylimääräisen lenkin. Lenkillä ei ole muutoin mitään väliä, mutta majoittuisin mielelläni ennen pimeän tuloa. Niinpä sitten ajelin loppumatkan tänne majapaikkaan aika reipasta tahtia ja aurinko painui juuri horisontin taakse kun saavuin majapaikkaan.
Mukava päivä, hyvä ilma, matkaa kertyi 150 km, kaikki hyvin.

1.11.2011 Izmir, Turkki

1.11.2011 Izmir, Turkki

Kuva on hotellin edestä rannalta otettu.

Helposti Suomalaisena tulee sellainen ajatus, että Turkki olisi jotenkin vähän takapajuinen maa. Hotellini on yliopiston vieressä, kävelin eilen illalla siitä ympäri ja näin paljon siististi pukeutuneita (paljon siistimmin kuin minä yleensä) opiskelijoita. Tämän hotellin ympäristö on todella siistiä ja upeaa, mietin, mistähän kohtaa Helsinkiä vastaavaa löytäisi. Jälleen kerran tulee ainakin omalla kohdallani todistetuksi, että kaikki kuvittelu on todellakin vain kuvittelua. Turkki on suuri maa, johon mahtuu kaikenlaista. Minä katselen sitä ihmeissäni maalaispojan silmin.
Mietin eilen, että kysynkö tekstiviestillä Juhalta, kannattaisiko pitää lepopäivä kahdeksan ajopäivän jälkeen. Sitten tulin siihen tulokseen, että mitäpä minä itsestään selvyyksiä kyselen. Saa tuo oikea polvenikin, joka on vähän oireillut, levätä hiukan. Voi olla, että lopun matkaa Alaniaan menen tauoitta, mikäli ei jokin erityinen syy siihen taukoon pakota. Erityiseksi syyksi kelpaa esimerkiksi väsymys.
Lepopäivän kuviot aika normaalit. Kävin aamuvenyttelyjen jälkeen parturissa. Taisivat velottaa ulkomaalaisen taksan, kun en hoksannut etukäteen sopia hinnasta, 50 TL, vaikka kyllä havainto on ollut sellainen, että tksat suurkaupungeissa varsinkin keskustassa ovat korkeita. Koitin löytää vielä hierojaakin, hotellin respasta neuvoivat läheiseen Swiss-hotelliin. Kierreltyäni kyseistä taloa 10 min löysin viimein sisäänmenon ja kyllä sieltä olisi hierontaa saanut, siinä 235 TL/h luokkaa. Oli minulle turhan suolainen hinta, päätin selvitä ilman. Nyt kello on 120:30 ja lepopäivä lähes kärsitty.

31.10.2011 Izmir, Turkki

31.10.2011 Izmir, Turkki

Kuvassa on puuvillan käsinpoimintaa.

Kyllä se vain niin on, että ilmat näyttävät muuttuvan suotuisemmiksi etelää kohti mentäessä. Aamu oli taas aurinkoinen ei nyt polttavan kuuma, mutta ei tarvinnut kinttaitakaan. Yritin varustautua matkaan mahdollisimman aikaisin. Hotellinpitäjä olisi kaiketi halunnut nukkua myöhään, ehdotti aamupalaa yhdeksältä, sain tingattua kahdeksaksi. Kun heräsin ennen seitsemää, olin pakkamassa pyörää jo puoli kahdeksalta ja niin sain sen aamupalan jo ennen kahdeksaa joten pääsin kahdeksalta matkaan. Syynä tähän hoppuun oli sula laiskuus. Olen huomannut, että aivan aamusta tuuli ei ole vielä kovin kovaa ja minulla oli alkuun edessä noin 20 km vastatuuliosuus. Suunnilleen niin se menikin, mitä pidemmälle vastatuuliosuutta pääsin, sitä kovempi tuuli oli. Toisaalta, kun se pätkä oli ajettu , tie kääntyi yli 90 astetta ja sitten mentiin taas helpolla.
Olen toisen Turkin ajopäivän kokemusten jälkeen positiivisesti yllättynyt näistä teistä. Tänäänkin ne olivat pääosin hyviä. Karkeitakin osuuksia oli, mutta ei sellaista rompoolia, kuin toisena ajopäivänä. Nyt välille sattui myös hyvän matkaa aivan uutta ja tosi hyvää pintaa. Tänne on rakentumassa todella hyvä tie tähän rannikolle. Navigaattori ehdotti aamulla lyhyempääkin reittiä pikkuteiden kautta, mutta ehkä tässä jo alkaa matkaväsymys hieman tuntua, kun valitsin parempana tienä pitämäni reitin. Maisemat tien varrella olivat edelleen pääosin vuoriston ja meren väliin jäävän tasangon maatalousmaisemaa. Aliaga:ssa oli paljon tehtaita ja iso öljynjalostamo. Liikennettä, varsinkin rekkaliikennettä oli aika paljon, mutta valtaosalla tiestä oli todella hyvä reunakaista (reilut 2 m) joten ei ne paljon hulestuttanut, tietenkin liikenteen jatkuva melu on rasittavaa siihen verrattuna, että ajaisi jotakin hiljaista tietä.
Izmir oli minulle vain nimi kartalla. Siksi katsoin toisenkin kerran, kun n. 20 km ennen olettamaani kaupunkia tuli kyltti, jossa oli Izmirin nimi ja asukasmääräksi ilmoitettiin yli 3 miljoonaa ! Ennen kuin pääsin perille tähän hotelliin, jossa olen aivan kaupungin keskustassa (niin luulen) tulin vakuuttuneeksi, että kyllä se kyltti varmaan oli oikeassa. Hetken jo ajattelin, että painako ”kaasua” ja ajan ohi, mutta päätin kuitenkin jäädä. Minulla on 8 päivää yhtäjaksoista ajoa takana, yli 1000 km ja tiedän, että lepopäivä tekee hyvää. Hulluttelemalla voisi vain joku paikka ylirasittua. Taimi katsoi minulle pyynnöstäni pari hotellia joissa oli turkkilainen sauna, mutta en saanut kummankaan osoitetta kirjoitettua siten, että navigaattori olisi sitä löytänyt. Niinpä valitsin navigaattorin listasta summassa yhden hotellin, ajoin sille ja kun se oli kolmen tähden hotelli, otin sen. Jotenkin ei huvittanut lähteä pitkäksi aikaa kiertelemään iltaruuhkaan.
Olin aika aikaisten majapaikassa, matkaa oli 120 km, taival oli helppo. Kuitenkin iltaruokailun jälkeen olin jotenkin niin väsynyt, että taisi olla ensi kertaa tällä reissulla, kun ”päiväkirjan” kirjoittaminen jäi seuraavaan päivään. Kaikki hyvin !

30.10.2011 Dikili, Turkki

30.10.2011 Dikili, Turkki

Kuvassa merisuolan nostajia rannikolla vähän ennen Dikiliä.

Heräsin kirkkaaseen aurinkoiseen aamuun. Hetken ihmettelin asiaa, laitoin puhelimen pois herättämästä, tajusin vasta jälkikäteen, että se oli päivää liian myöhässä herättämässä. Olisi se pitänyt tajuta, kun valoisaa alkaa olla vasta vartin yli 7 ja minulla oli kello herättämässä varttia vaille. Kai se on hyvä merkki, kun nukutti niin hyvin. Tosin, imaamin rukouskutsu oli kyllä kuulunut jo aikaa sitten viereisestä moskeijasta.
Yöpaikassani ei ollut aamupalaa, joten söin hiukan omia eväitäni ja ystävällisen hotellivahdin saattelemana lähdin kiertelemään pieniä kujia tielle päin, ostaen matkalta banaaneja ja leipää, kuten luulin (kahvilla havaitsin ostaneeni makeaa kakkua). Kävin vielä tienvarsikuppilassa aamuvirkkujen turkkilaisten seurassa kahvilla, neskafee maidolla. Niinpä varsinainen matkani alkoi vasta 9:n maissa. Ilma oli lämpimintä toviin aikaan aamusta, liekkö johtunut myöhäisestä liikkeellelähdöstä vai siitä, että olin taas aivan meren rannalla. Tuulikin oli aamusta heikko ja ensimmäisen tunnin matka sujui joutuisasti. Ranta oli mukavannäköistä lomarantaa, hiekkarantaoja paljon, hotellejakin siellä täällä ja loma-asutusta runsaasti. Pysähdyin yhdessä paikassa vilkaisemaan asunnonvälittäjän ikkunaa, siinä hinnat pyörivät kaksiontapaisesta 150 000 TL:ää. Kymmenen maissa tuuli yltyi nopeasti voimakkaaksi ja vauhti tipahti 10 km/h paikkeille, joskus jopa alle. Tie Edremit:iin asti oli suoraan vastatuuleen, sitten kääntyi hieman ja hetken päästä mentiinkin lähes päinvastaiseen suuntaan. Piti kiertää 40 km:n lahti. Myötätuuliosuutta riitti toiset 40 km. Loppumatka oli sivutuulta tänne Dikili:iin asti. Päivämatkaksi kertyi tänään 120 km, lyhyempi ja helpompi päivä kuin eilen. Tie oli pääosin aika tasaista maatalousmaan ympäröimää. Vuoret kyllä näkyvät koko ajan hieman sisämaahan päin. Asfaltti oli tänään onneksi parempaa kuin eilen. Meinasin sanoa, että sain ajaa vähän aikaa Volvo-asfalttia, mutta sitten näin pari asfalttikonetta töissä ja nämä eivät olleetkaan Volvoja niin kuin aikaisemmin näkemäni. Täälläkin näkyi olevan jonkin verran puuvillapeltoja ja näin ensi kertaa eläissäni puuvillan poimintaa käsin, useammallakin pellolla. Turkista on edelleen hyvä maku, täällä on ihan hyvä ajella pyörällä. Kaikki hyvin !

29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki

29.10.2011 Küḉükkuyu, Turkki
Tuuli jatkui aamulla samasta suunnasta kuin eilenkin, kun lähdin matkaan marmaramnereen johtavan salmen rannalta. Tämä tarkoitti sitä, että se oli selän takana Canakkale:en asti ja vähän sieltä eteenpäinkin. Niimpa matka Ecoabat:iin taittui nopeasti. Tie Kreikan rajalta lähtien oli ollut joko nelikaistaista moottoritien tapaista tietä tai sitten se oli tekeillä sellaiseksi. Tämän päivän matkan aikana enimmäkseen tekeillä sellaiseksi. Uusi asfaltti oli hyvää, uudet Volvo-merkkiset isot asfalttikoneet tekivät hyvää jälkeä. En vaan juuri päässyt nauttimaan uudesta asfaltista. Matka majapaikastani Ecoabat:iin meni salmen rantaa pitkin ja oli hyvä seurata sitä todella vilkasta laivaliikennettä, joka kävi kumpaankin suuntaan. Melkein joka hetki oli puolenkymmentä laivaa näkyvissä.
Kun saavuin Ecoabat:iin, opasteet lauttarantaan olivat hyvät. Ajoin suoraan lippuluukulle, ylitys maksoi 2 liiraa ja lautta lähti noin 10 min. siitä kun olin taluttanut pyörän sisään. Kävin lautalla kahvilla, kolmioleivän kera, sitten jo saavuttiinkin toiselle puolella. Tein pienenmutkittelun Canakkalessa ja ostin jotain evästä ja lähdin matkaan. Tietyöosuuksien pirstoma tie kulki aluksi salmen suuntaisesti ja sain vielä hetken ajella sivumyötäseen. Sitten tie alkoi kääntyä itään niin, että loppumatkasta tuuli oli lähes suoraan vastainen. Huomenna on aamupäivän, jos jatkuu samanlaisena. Samalla tien pinta muuttui tosi surkeaksi. Muistin tällaisen tien Alanian reissulta. Ne ovat tehneet tien päällystettä siten, että tielle valutetaan kohtalainen kerros kuumaa pikeä. Sitten siihen ajetaan karkea sepeli päälle, niin että sepeli tarttuu siihen pikeen kiinni. Näin kerran, kun sellaista tehtiin. Lopputuloksena on erittäin karkea pinta jossa on teräviä kiviä. Jos pinnoituksesta on kauan, kivet luonnollisesti kuluvat ajourilta. Minä kun ajan tien laidassa, sillä kivet ovat kaikkein epätasaisimpia. Tähän kun laitetaan lisäksi, että tie on koko ajan kuoppainen, lopputuloksena on kyllä aika hermoja raastava pinnoitus. Paitsi, että omat paikat ovat kovilla, on sitä varmaan pyöräkin.
Tällaista se tie joka tapauksessa iltapäivän oli. Markalla oli mäkisyyttä, juuri ennen yöpymispaikkaan saapumista noustiin n. 450 m:iin ja sitten tultiin sieltä nopeasti alas, joutui käyttämään aika tavalla jarruja sen tiepinnan takia. Saa nähdä taas ne minun jarrupalat. Toisen kerran tälle matkalle paikkasin renkaan. Epäilin kiveä syylliseksi, mutta löysin ”orjantappurapensaan” piikin ja lasinsirun renkaasta, en tiedä kumpi oli syyllinen asiaan. Siinä sitä paloi matkalla taistellessa aikaa niin, että kun tulin tänne kylälle, alkoi jo hämärtää. Navigaattorin mukaan hotelleja oli monia, (niin, sain illalla ladattua Turkin kartan), mutta minä niitä en tahtonut löytää. Yhden pienen löysin, hain parempaa, palasin kuitenkin lopulta ensin näkemääni. 30 liiraa yö, huone on melkein liiankin lämmin.
Päivän matka oli aamusta kaunista salmenrantaa, loppupäivä kumpuilevaa maatalousmaisemaa ja lopussa kaiketí jo vuoristoa. Tämä kaupunki missä olen, on kyllä aito Turkkilaiskaupunki. Kävin juuri syömässä ja katselin vielä lyhyesti paikkoja. Kävin lyhyen kaupunkikierroksen myös Ezine:ssä, iltapäivän puolessa välissä. Pankkiautomaatille ja hedelmäostoksille kertyi yleisöä ihmettelemään omituista pyöräilijää. Hyväntahtoista ihmettelyä. Minulla on matkalla edelleenkin tapana, että jos joku katsoo minua niin, että huomaan, nostan kättä tai tervehdin muutoin hymyn kanssa. 90%:ssa tapauksista saan saman takaisin. Raskas päivä, mutta kaikki hyvin !

28.10.2011 Gelibolu, Turkki

28.10.2011 Gelibolu, Turkki
12-maa tälle pyöräreissulle !
Oikeastaan olen Gelibolun ja Canakkale:n puolessa välissä tienvarsihotellissa, liekköhän taas ainoa asiakas. Ikkunasta näkyy Välimereltä Marmaranmerlle johtava kapea salmi, jossa on vilkasta laivaliikennettä.
Lähdin aamulla aikomusteni mukaisesti liikkeelle aikaisin, 7:30., aurinko oli juuri noussut sen verran, että alkoi olla valoisaa. Ensimmäisen huoltoaseman mittari näytti +4°C, tuuli ei ollut aamusta kovin kova, joten sikäli lähdön ajoitus onnistui hyvin. Tuuli oli koko lailla vastainen tai sivuvastainen rajalle asti. Vähän ennen rajaa ajamani tie näytti yhtyvän moottoritiehen ja laitoin navigaattoriin ehdolle rajanylityspisteen. Navigaattori haki pikkuteitä, kuitenkin siinä pisteessä, josta olisi pitänyt kääntyä pienemmälle tielle, oli iso kyltti, ”Turkki”, moottoritien suuntaan. Harkitsin tovin asiaa ja päätin ajaa moottoritien kautta. Moottoritietä oli noin 6 km ja olin hieman epävarma valinnastani, se osoittautui kuitenkin oikeaksi, en olisi muutoin rajalle päässyt. Olikin kerrankin kunnon raja. Kerikan puolella oli passintarkastusta ja useita aseistettuja sotilaspartioita. Turkin puolella oli ensin tullin passintarkastus, sitten mentiin poliisin passintarkastusjonoon, siitä seuraava jono, joka selvisi että se oli auton papereiden tarkastusjono, sen ohitin ja vielä oli yksi puomi, jossa passi tarkastettiin. Kaikkiaan taisi tuhlautua rajanylitykseen reilut puoli tuntia.
Sitten matkaan Turkin puolelle. Olin turhaa eoäillyt hotellien olemassaoloa. Niitä oli päivan aikana melkein kaiken aikaa, Ipsalassa Kesan:issa ja väleillä kaiken aikaa. Turha jossitella, tulipahan eilen pestyä pyykkiä, kun majoituin aikaisin. Tuuli oli Kesaniin asti lähes suoraan vastainen. Kävin Kesan:issa syömässä roskaruokaa, Eurot kelpasi. Tie Kesanin jälkeen kääntyi hieman, että tuuli oli lievästi sivuvastainen sellaisen 40 km, sitten tie teki 90 asteen käännöksen olisiko kaakkoon ja tuuli oli lähes selän takana ja kyllä matka joutui. Oli se aika kuitenkin siinä kässehtiessä kulutut, että kun pysähdyin, klo oli jo puoli kuusi ja arvelin, että olisin ollut Canakkalen vastarannalla vasta puoli 18:30;n paikkeilla. Lautalla ylitys, majoittuminen olisi saattanut mennä 21-22 välille. Päätin jäädä tähän. Suihkusta ei tullut lämmintä vettä, mutta ilmastointikone lämmittää huonetta vähitellen.
Päivällä matkalla tapasin kaksi Saksalaista pyöräilijämiestä, eivät olleet enää poikasia hekään. Aikoivat lentää Izmir:istä takaisin saksaan, olivat ajaneet Itävallassa samaa jokilaaksoa, jota minäkin ajelin pari päivää. Jäivät mäessä jälkeen, eikä niitä sen koommin enää näkynyt. Koitan tässä illan päälle siirtää uuden kartan navigaattoriini.
Kaikki hyvin !

27.10.2011 Aristino, Kreikka

27.10.2011 Aristino, Kreikka

Kuva on Roomalaisten n. 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua tekemästä tiestä.

Pieni paikka Aleksandroupoli:sta noin 10 km Turkin rajan suuntaan. Katselin illalla karttaa Gogmemapista ja tutkin majoitusmahdollisuuksia. Olisin arvatenkin voinut ylittää Turkin rajan tänään, mutta kun majoittuminen oli vähän (täysin) epäselvää, päätin tehdä tänään lyhyemmän päivän ja ajaa vain Aleksandroupoli:hin. Lähdinkin aamulla tuntia myöhemmin liikkeelle, että en tulisi liian aikaisin perille. Tätä asiaa kyllä hieman helpotti se, että kolmatta päivää jatkunut vastatuuli oli edelleenkin yltynyt. Freemeteon mukaan se olisi ollut 31 km/h, mutta tuntui kyllä loppumatkasta vieläkin voimakkaammalta. Vertaan sitä mäenlaskussa kokemaani ilmavirtaan. Alkutaival Komotini:sta oli aika tasaista, rannikkoa lähestuttäessä ylitettiin matala harjanne. Valitsemani tie noudatteli moottoritien reittiä, oli hiljainen ja hyvä ajaa. Vanhempana tienä siinä oli sen verran edestakaista nousua harjanteen kohdalla, että kokonaisnousuksi kertyi vähän yli 500 m.

Aleksanroupolia lähestyttäessä kävin kaupassa ja ostin mm. uuden pyykkipulveripaketin, että voisin harrastaa askareita illalla. Kauppa, johin menin oli menosuuntaan nähden vastakkaisella puolen katua ja lähtiessäni ajamaan siitä, lähdin huomaamatta väärään suuntaan. Ehdin ajaa noin kolometrin, kun tuli sellainen hotelli vastaan, jonka muistin ja käännyin uudestaan oikeaan suuntaan. On se ihmismieli (minun mieleni) merkillinen. Lähtiessäni kaupalta, navigaattori näytti, että pitäisi ajaa toiseen suuntaan (arvelin sen ohjelmoituneen uuteen päämäärään laukussa) ja tuuli oli vaihtunut myötäiseksi, aurinko oli väärällä puolen.. ja silti minä lähdin sen takia, että kauppa oli menosuuntaan nähden väärällä puolen, väärään suuntaan. Hauska tapahtuma ! Kaupungin sisään tullessani näin navigaattorista, että rapiat kymmenen kilometriä kaupungista Turkkiin päin on pari hotellia ja päätin ajaa tänne. Jos majapaikkoja huomenna on vain siellä, missä Gmappi niitä näytti, tämä loppuajo voi olla aika tärkeäkin huomista ajatellen. Ajan tyynellä säällä ja tasaisella tiellä useimmiten n.27 km/h. Tänään loppumatkasta tasaisella tiellä vauhti oli n. 10 km/h, niin paljon se tuuli sitä vie pois. Se ottaisi jo pelkkään ajajaan ja laukkujen kanssa tuulipinta on vähintään kaksinkertainen. Muistini mukaan huomiseksi säätiedotus lupasi samankaltaista ja suuntaista tuulta kuin tänään, joten huomenna osaksi päivää on luvassa töitä. Kun pääsisin Turkin puolelle, noin kolmenkymmenen kilometrin päässä siellä tie kääntyy jonkin verran oikeaan suuntaa ja siitä noin 50 km niin pitäisi olla myötätuuli, jos samanlaisena jatkuu.
Pääsin hotelille kuitenkin lyhyen päivän ja lyhyen matkankin (82 km) jälkeen klo 16:00 maissa. Olin taas ainoa asiakas, äsken kuitenkin tuli joku vanhempi pariskunta. Ahkeroin ja pesin pyykkiä, lika tuntuu kyllä pinttyneen jo aika tiukkaan vaatteisiin mutta kaippa niistä jotakin lähtee, kun vesi on niin likaista. Olin varautunut lataamaan navigaattoriin uuden karttaohjelman Turkin alueesta, mutta täällä se ei onnistu, kun paikassa ei ole nettiyhteyttä. Otin kotoa mukaan viime lomareissulla ostamani Turkin kartan, pitää koittaa pärjätä sillä. Lataan sen Turkin kartan sitten, kun siihen on tilaisuus.
Lämpötila aamulla liikkeellelähtiessä oli 8-10C, kova tuuli ! Päivän mittaan lämpö kyllä nousi, jokin mittari näytti peräti 18C, mutta odotan kyllä sitä, että pääsen Turkin puolella ajamaan etelään. Katsoin illalla Gmapista säätietoja, siinä on sellainenkin optio nykyään, että kartta näyttää esitettävältä alueelta säätilatiedot. Komotinissa, missä minä olin, oli 11°C, melkein samalla kohtaa Turkin rannikolla oli 17°C. Minä olen taas palelluttanut lievästi oikean jalan ison ja pikkuvarpaan ja ne ovat toisinaan aika kipeät. Lämpötilat yli 16°C olisivat kyllä minulle kovasti mieluisia, ei tarvitsisi pelätä varpaiden paleltumista.
Tilasin ruokaa klo 19:00, koitan varustautua hyvissä ajoin sänkyyn ja lähteä aamulla heti auringon noustua liikkeelle, jos sattuu vaikka taipaleesta tulemaan pitkä. Kaikki hyvin !

26.10.2011 Komotini, Kreikka

26.10.2011 Komotini, Kreikka

Laitan kuvaksi eilen ottamani luontokuvan, täälläkin on ruskaa !

Kävin illalla syömässä hotellinomistajan ravintolassa, toi eteen lautasellisen paistettuja hyvin ruotoisia sinttejä, joita kutsui kaloiksi. Onneksi oli evästä huoneessa. Aamuinen matkani alkoi hieman viivästyneesti. Samainen hotellinomistaja tuppautui majoittumaan saapuessani auttamaan pyörän nostossa patiolle, kun olin sitä siirtämässä siihen laukkujen purkamista varten. Hän kampesi oikeanpuoleista etulaukkua sen verran, että kiinnitystelineen pultti katkesi taas. Virittelin siihen aamulla jonkinlaisen nippusidesysteemin, joka ihme kyllä kesti tämän päivän. Lasse voisi sanoa tuotekehittelyterveisiä Tunturin tuttavilleen, että kyseisen kiinnityspultin kierrekappale etuhaarukassa saisi olla milliä paria isommalle pultille. tämä tulee olemaan jatkuva ongelma, se pultti joutuu tosi tiukoille tuossa ratkaisussa.
Aamupalaksi paahtoleipää ja kahvia ja matkaan kohti Kavala:aa. Eilinen kohtalainen vastatuuli oli muuttunut navakaksi vastatuuleksi ja olli sitä Xanthi:iin asti ja sitten sivuvastaisena tänne Komotini:iin. Ajoin koko Kavala:n läpi, siisti ja oikeastaan sopivan kokoinen lomakaupunki kauniine hienohiekkaisine rantoineen. Kavala:n jälkeen rannikko muuttuikin hyvin alavaksi suistomaaksi, jossa pitkiä rannan suuntaisia teitä ei ole. Niinpä Käännyin sisämaahan, Xanthi:hiin päin. Vaikka tie noudatteli vuoriston reunaa ja oli vähänousuinen, töitä sai kyllä tehdä vastatuulen takia. Ennen Xanthi:a tie meni joen yli, jossa oli kylttejä jokialueen ja suiston luontonähtävyyksiin. Minusta tuntuu kyllä siltä, että näissä eteläeuroopan maissa luonnonsuojelualueen erottaa siitä, että siinä on kyltti. Jos se otetaan pois, ei sitä voi tietää mistään. Kylteistä mieleen, että Kreikkalaisten yksi harrastus on liikennemerkkikylttien sotkeminen. 90% niistä on sotkettu, spreijattu tai laitettu jotakin tarralappuja tms. Niin kuin sanoin, vastuuttomia pahantekijöitä kuin pikkukakarat. Toinen asia kylteistä, tieopasteista ei näe, onko viitta moottoritielle vai tavalliselle tielle. Kun moottoritie menee lähellä, siitä on toisinaan harmia. Kyllä Suomessa on hyvät opasteet !
Päivän ajomatka päätyi Komotini:iin. Keskelle kaupunkia pieneen hotelliin jossa on lämmin huone. Tätä ei olisi Bulgariaan kuin vajaa 20 km, mutta olen päättänyt, että 12 maata tälle reissulle on sopiva luku, joten en mene käymään Bulgarian puolella, vaikka aikaa olisi. Turkkiinkaan ei ole kovin pitkä matka, hyvällä kelillä ja helpoilla teillä voisin olla jopa huomenna siellä. Pitää vähän katsoa tuota majoitusasiaa, kun avoimia hotelleja löytyy kaupungeista, rantahotelleista valtaosa on suljettu.
Sää tänään oli tuulisuuden lisäksi pilvinen, parista mittarista näin lukeman 14C ja iltapäivällä epäilin jopa vesisadetta, pilvet olivat sen näköisiä ja muutama tippa taisi tullakin. Kaikki hyvin, matka on joutunut viime tauon jälkeen ihan kohtalaista tahtia.

25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka

25.10.2011, Neo Peramos, Kreikka
Pitkä päivä, hotelliin pääsy vasta noin 18:30. Aamuinen liikkeellelähtö oli totuttuun tapaan vajaa kymmenen minuuttia yli kahdeksan. Pääsin Thessalonikin aamuruuhkaan, joka oli ehkä vähän hiljaisempi kuin iltaruuhka, jonka aikaan tulin keskustaan. Thessaloniki on pitkänomainen kaupunki rannikolla ja minä lähdin poikkisuuntaan kohti niemimaan vastakkaista laitaa. Kun tulin kaupunkiin, tulin hyvin alavaa ja tasaista suistomaata. Nyt liikkeellelähtiessä kuitenkin katu alkoi nousta heti ylöspäin ja nousua jatkui. Varsinainen kaupungista eroon pääsy kesti noin tunnin, nousu jatkui vieläkin ja tie nousu noin 500 m:iin merenpinnasta. Imeisesti minulle olisi ollut helpimpikin reitti, mutta navigaattori on täysin tunteeton, se kai katsoi tämän muutaman metrin lyhyemmäksi, nousuista se ei piittaa tuon taivaallista. Niemimaassa on kaksi aika isoa järveä poikkisuunnassa. Nousun jälkeen tie laski nopeasti enimmäisen järven lähelle ja sitten loppupäivä olikin melko tasaista. Niemimaan ylitys oli noin 70 km, ja sitten tultiin vastakkaiselle puolelle ja niemimaata. Isomman järven rannalla oli muuten joku kuumalähdekylpylä ja myöhemminkin päivällä ohitin rannikolla paikan, jossa mainittiin kuumista lähteistä.
Kun pääsin takaisin rannikolle, oli melkein heti taajama, jossa oli kymmenkunta hotellia ja lukuisia apartamenttoja. Ajattelin, että nyt ei tarvitse olla majapaikasta huolissaan. Vaikka en minä yleensä niin huolissani niistä ole. Jaksan nykyään aika hyvin ajaa, siinä on vain kaksi pääasiallista rajoittavaa tekijää; pimeällä en aja mieluusti ja jos ruoka/juoma loppuu kesken, silloin loppuu voimatkin. Rantatie oli toisi hyvä ajaa, leveä, hyvät reunakaistat, aika tasainen ja liikennettäkin oli vähän. Ilmeisesti sen liikenteen, joka tähän suuntaan kulki, vei pääasiassa läheinen samansuuntainen moottoritie. Hiekkarantaa piisasi, mutta siellä oli pääasiassa harvakseltaan täysin hiljaisia yksityisiä loma-asuntorykelmiä, vanhoja asuntovaunuja ja ei mitään. Olin jättänyt eväiden ostonkin iltapäiväksi, koska en halua kantaa jogurtteja kovin pitkään laukissa, mutta ei tullut edes kauppa vastaan. Ajattelin jo, että pitääkö tässä ajaa Kavala:aan asti. Loppumatkasta päivää oli kaksi rantahotellia, niin kuolleen näköisiä, että en edes viitsinyt käydä yrittämässä. Olisin kai käynyt, jos olisin ollut kyllin väsynyt. Täällä Nea Peramosissa oli kauppa auki, olisi saattanut olla useampikin. Ajelin useamman hotellin ohi, jotka näyttivät olevan kiinni, sitten yhden hotellikyltin alla oli ravintola, jossa oli työntekijä. Tiedusteluun huoneesta hän vastasi myöntävästi, tarjosi kahvit ja vartin odottelun jälkeen paikalle tuli ukko, joka vei minut mopolla edellä ajaen muutaman sadan metrin päähän pienen hotellin alakertaan, varmaan äitinsä huonetta vastapäätä. Kuiva huone, valot on, suihkussa oli mielenkiintoista käydä. Kylpyhuone kun on niin matala, että minun piti ottaa suihku kontallaan. Vesi oli kuitenkin lämmintä, kaikki siis hyvin.
Laitan kuvaksi liikennekuoleman kohdanneen mäyrän. Liikenteen uhriksi jääneitä eläimiä ovat tietenkin linnut. Toisena ryhmänä täällä ovat ehdottomasti koirat, niitä saattaa olla lukuisia yhtenä päivänä. Täällä on todella suunnaton määrä irtaimia koiria. Niitä on lähes joka paikassa, joskus on alueita, joissa on vähemmän, olisiko siellä paikallista toimintaa niiden hävittämiseksi. Kettuja on ollut kaikkialla missä olen kulkenut, täällä aika paljon. Tänäänkin kolme aivan vasta alle jäänyttä. Siillejä on myös uhrien joukossa, kissoja, käärmeitä, isohkon kilpikonnan näin, minkkejä, (Pekka tunnisti kuvasta), villisika, sammakkoja, kekkoja (näin yhtenä päivänä useita isoja, n. 40 cm pitkiä kirkkaan vihreitä kekkoja, sitten näin yhden sellaisen liikenneuhrinakin), .. Eli melkoinen kavalkaadi elukan raatoja tiellä. Minä olen kyllä pyrkinyt omalta osaltani min minimoimaan uhrit, väistelen perhosen toukat ja koppakuoriaiset, joita on ollut viime aikoina paljon. Kekkoja ei tarvi väistellä, ne on pyörän suhteen riittävän vikkeliä.

24.10.2011 Thessaloniki, Kreikka

24.10.2011 Thessaloniki, Kreikka

Lepopäivänä matkahaluja oli taas kertynyt, että olin heti kahdeksan jälkeen liikkeellä. Reitti Platamonaksesta Thessalonikiin ei näyttänyt kovin selvältä, eikä se sitä ollut. Kun pääreitti on moottoritie, on pienempien sivuteiden löytäminen oma urakkansa. Toisaalta siinä sitä tälle päivälle mielenkiintoa olikin. Pieni pätkä alussa meni ”moottoritietä” pitkin, mutta ensimmäisen tietullin kohdalta käännyin syrjään. Alkumatkalla sivuteitä löytyi kohtalaisen hyvin. Katerinissa kävin kahvilla ja säin samalla jotain naposteltavaa, kun ei kunnon ruokapaikka sattunut kohdalle. Katerinin jälkeen jouduin ajamaan noin 15 km sisämaahan, lähelle Aleksandriaa. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanutkin ajaa Aleksandriaan asti ja tulla Thessalonikiin sisämaan kautta. Nimittäin kun palasin takaisin rannikolle päin, alkoi varsinainen siksakki, välillä peltoteitä ja milloin missäkin. Se väli on jonkinlaista jokien ja kanavien halkomaa suistoaluetta ja sellaista tieviidakkoa että !
Olen kertonut aikaisemminkin tästä navigaattoriongelmasta. Jos laitan ajoneuvoksi auton, se ohjaa, niin kuin tänäänkin joka välissä, helposti moottoritielle. Näin siitäkin huolimatta, että olin ruksannut kohdan, vältä tietulleja. Laitteessa ei ole kohtaa vältä moottoriteitä. Pyörällä ajaessa se taas ohjaa toisinaan aivan mahdottomia reittejä, lisäksi kone ei tahdo jaksaa laskea pyöräreittejä kuin aika lyhyille pätkille. Riippuu tietenkin millainen ympäristö yleensä on. Minä kyllä hoksasin tänään illasta, että laitan sinne ruksin vältä sorateitä, josko se helpottaisi pyörähommaa. No, minä värkkään ”ovelasti” vuoron perään autoa ja pyörää ajoneuvoksi ja koitan siten taiteilla kohtuullista reittiä. Kyllä sitä vähitellen oppii toimimaan sen kanssa. Joka tapauksessa, navigaattorin kanssa on mieluisempi liikkua kuin ilman.
Ilma tänään oli pääosin pilvinen, iltapäivällä aurinko taisi jossakin välissä hieman näyttäytyä. Yöllä oli satanut, aamu ei ollut niin kylmä kuin se oli sisämaassa, kymmenen maissa jokin mittari näytti 14C, iltapäivällä lähelle 20C. Maasto oli alkumatkasta loivasti kumpuilevaa, loppumatka, siis tämä Thessalonikin seutu hyvin tasaista jokisuistoa (taisi olla ristisanatehtävissä rias-sana, jota käytetään tällaisesta maastosta). Tulin Thessalonikiin vähän viiden jälkeen, mittarissa 138 km, tunne fyysisesti kevyestä päivästä, navigointi hieman raskasta. Hotellin löysin reitin varrelta, kun laitoin keskustaan päästyäni uuden suuntiman huomiselle päivälle. Kolmen tähden hotelli, 45E aamupalalla. En tähän Kreikan hintatasoon nähden pitänyt sitä pahana kun on kaupungin keskustassa. Olisi ehkä löytynyt hieman halvempi ulosmenotien varresta, mutta en viitsinyt ottaa riskiä, Valitsemani tie menee taas sisämaan kautta ja siellä on ollut vähän hotelleja. Kaikki hyvin !

Kuvaksi päätin laittaa puuvillapuimurin, ne kun ovat viime aikoina olleet hyvin tavanomainen näky tienvarsilla puuvillapeltojen ja puuvillaa kuljettavien rekkojen kanssa.

23.10.2011 Platamonas, Kreikka

23.10.2011 Platamonas, Kreikka
Kanakkaleen istanbulin kautta 1204 km, Oikaistuna 586 km, ts n. 600 km lyhyempi. Kannakkale, Alania, 1146 km, oikaistuna yhteensä 1732 km. Istanbulin kautta 2350 km.
Lauttaliikenteen tarkastin osoitteesta http://www.turkeytravelplanner.com/trans/Ship/dardanelles_ferries.html
Lauttoja kulkee näköjään tunnin välein kahdestakin paikkaa, Gelibolusta ja Ecebat:ista, kummastakin tunnin välein.
Normaali lepopäivä. Yöllä oli vähän sadellut ja päivä oli muutoinkin harmaa ja pilvinen koko päivän. Ilman vuoksi olisi kyllä voinut ajella, mutta kun olin päättänyt pitää lepopäivän, niin pidin. Olen venytellyt kohtalaisesti, tein yläreisiin pitkästä aikaa 10 minuutin venytykset; niistä on ollut aikaisemmin apua polvivaivoihin. Viime yönä polvi ei enää paljoa vaivannut liekkö illan tavallista pidempi venytys jo vaikuttanut. Tutkin aamupäivällä ajomatkaa Gmapista parhaan kykyni mukaan ja sen perusteella pienellä varmuustoleranssilla varasin kotimatkalentolipun Alaniasta 14.11.2011. Ompahan ensi kertaa tällä reissulla jokin aikataulu. Tämä tarkoittaisi, että en kaiketi aja Istanbulin kautta, ei matkan takia, vaan sen, että se mutka on koko ajan pohjoiseen päin. Täällä on aamut olleet varsinkin sisämaassa jäätävän kylmiä. Jotenkin ilma tuntuu täällä kylmemmältä kuin sama lämpötila Suomessa.
Kävin tuossa lyhyehkön lenkin rantakatua iltapäivällä. Paikka vaikuttaa ihan mukavalta lomapaikalta, hiljainen toki tällä hetkellä. Siistikin, on ilmeisesti sillä tavoin, että pytkivät nämä lomapaikat pitämään siisteinä turistien takia. Rannalla on pieni kalastajasatama ja toinen puoli huvivenesatamaa. Hiekkarantaa ei niin kauhean paljon ole, mutta on kuitenkin. Kyllä tämä sopisi kesällä rantalomakohteeksikin. Pieniä sanoisinko idyllejä hotelleita on aika monta, en ole laskenut, mutta ainakin enemmän kuin kymmenen.
Kohtapuoliin syömään, jos löytyy aukinainen kauppa, ostan huomiseksi vähän evästä ja valmistaudun liikkeellelähtöön. Ei siitä pääse mihinkään, että nämä lepopäivät ovat pitkästyttäviä !

Kuvaksi laitoin tyypillisen Kreikkalaisen näyn. Tarkkailin vielä heti tämän kuvan jälkeen tilannetta, peräkkäin oli useita jäteastioita, joiden ympärillä jätekasaulottui ajiradalle niin, että minun piti kiertää niitä. 90 % näkemistäni jäteastioista on ollyt tämankaltaisia.

22.10.2011 Platamonas, Kreikka

22.10.2011 Platamonas, Kreikka

Kahvi ja vanha sämpylä viereisen remontissa olevan baarin pihalla aamukylmässä ilmassa ja taipaleelle. Matka alkoi alkuun tasaisessa, sitten loivasti kumpuilevassa maatalousmaastossa, jonka kaltaista olin nähnyt esimerkiksi pohjoisranskassa. Erona kuitenkin se, että täällä pääasiallinen viljelykasvi näyttää olevan puuvilla. Tienvarret olivat sitä joka paikassa täynnä. Täällä on siellä täällä mustalaisten kaltaisia yhteisöjä, en tiedä kansalaisuutta. Asuvat slummeissa, ajoin tänäänkin yhden ohi Farsalassa, eilen sellainen oli moottoritien sillan alla. Huomasin, että olivat keksineet ansiokeinon, olivat paalaamon lähellä keräämässä säkkeihin tiepuolesta sinne levinnyttä puuvillaa. Ei kai kyse ole muusta kyin täydellisestä välinpitämättömyydestä ympäristöä kohden joka näkyy kaikessa toiminnassa. Autot, joilla ajavat pakkaamatonta puuvillaa, ovat verkkoseinäisiä. Verkkoihin tarttuu villaa, sitten kun autot ajavat tyhjinä, villa leviää verkoista tiepuoleen. Näiden ympäristöasioiden takia olen lukenut moneen kertaan tyyneysrukousta matkan aikana. Minusta ihmiset käyttäytyvät täällä niiden suhteen kuin vastuuttomat pikkukakarat.
Larisa:n jäkeen koitin vältellä moottoritieksi merkittyä tietä. Se on tosi hankalaa, sekä navigaattorin, että tiemerkintöjen takia. Jossakin vaiheessa ajauduin sellaiseen umpikujaan, että minun oli pakko ajaa sille tielle. Huomasin sen muuttuneen kaksikaistaiseksi tieksi, jota ajelin tovin matkaa rantaan päin. Lähellä rannikkoa vastaan tuli taas tietulliasema ja käännyin sivulle ehkä noin kymmenen kilometrin matkalle ja ajoin taas tietullitielle lyhyeksi matkaa, kunnes käännyin tähän rantapaikkaan. Hotelleja tässä näkyy olevan paljon, useimmat kiinni. Tämä, johon asetuin, on hyvä, huone lämmin ja netti toimii aulassa.
Minua on muutamana yönä vaivannut oikea polvi. Viime yönä piti kesken yötä venytellä jota kipu helpotti. Olen ollut hieman ylimalkainen venyttelyissäni, koitan parantaa tänään tapani. Aioin tässä illan päälle harkita, josko pitäisin tässä lepopäivän. Minulla ei ole erityisiä ostostarpeita ja paikka tuntuu ihan mukavalta. Saattaisi tehdä polvellekin hyvää, onhan minulla nyt 7 päivää yhtäjaksoista ajoa takana, noin 900 km, eikä kaikin ihan helppoa maastoa. Tästä olisi Thessalonikiin noin päivän matka, mutta ei minulla ole mitään erityistä tarvetta viettää lepopäivää juuri Thessalonikissa. Katsotaan nyt.

Mietin laittaa kuvaksi puuvillalla sotkettua tienvartta, mutta laitoinkin aamulla ottamani kuvan kukkivasta rinteestä.

21.10.2011 Domokos, Kreikka

21.10.2011 Domokos, Kreikka
Oikeastaan olen Domokosista muutama kilometri Larisa:n suuntaan. Hain Domokosista hotellia, Yhden mukaan seillä oli, toisen mukaan ei. Kello oli jo yli viiden, ja tästä on Larisaan niin paljon matkaa, että vaikka tie olisi ollut helppoakin, olisi varmaan ehtinyt tulla pimeää. Domokos oli noin 600 m:n korkeudessa ja tänne tienvarsihotellille lasketeltiin aikamoinen hujaus alamäkeä, korkeutta jäi enää 155 m.
Aamulla liikkeellelähtiessä oli totuttuun tapaan hyvin raikas ilma, kintaskeli. Ilma kuitenkin alkoi pikkuhiljaa lämmetä ja varsinkin kun majapaikasta lähtein alkoi loivahko nousu, jota jatkui niin, että ennen Lamiaa korkeimmalla kohdalla oltiin n. 750 m:ssä. Kyllä siinä alkoi vähitellen tarkenemaan. Ammulla minua tervehti aivan kohdalla lumihuippuinen vuoro, jota olen katsellut kolmena päivänä eri suunnasta, nyt kaikkein lähimpää. Se vuori näkyi Korinthin lahden toiselle puolelle oikeastaan koko matkan ja senkin jälkeen lyhyttä taukoa lukuun ottamatta (Ateenan seudulla) . Nyt se on jäänyt toisten vuorten taakse, eikä taida enää näkyä. Aamuinen nousu päätyi tosiaan hyvään ja pitkään, arviolta 10-15 km, laskuun Lamiaan lähelle. Tie laski aivan meren pinnan tasolle. Minun olisi pitänyt kääntyä aikaisemmin pikkutielle, mutta arvelin joutuvani käyttämään sillä tiellä jarruja ja laskin alas asti. Tästä koitui sellainen haitta, että jouduin moottoritien varteen Sen vieressä ili alkuun paikallistie, joka sitten päättyi ja minä seikkailin pari kilometriä peltoteitä ja pääsin Lamiaan vievälle pienemmälle tielle. Ajoin Lamiaan, täydensin ruikavarojani ja jatkoin Lamian läpi nousten väliin hyvin jyrkkiä pikkukatuja kunne pääsin taas päätielle. Ajattelin, että tie saattaisi nousta taas 500 m:iin, olin väärässä. Se nousu 750 m:iin. Niimpä päivän nousuksi tuli 1480m, joka on aika paljon. Olin satsannut siihen, että Domokosissa olisi hotelli, vaikka navigaattori ei sellaista löytänyt. Ei siis ollut. En jäänyt ihmettelemään, ilta alkoi uhkaavasti lähestyä, ja niin lähdin laskettelemaan kaukana alhaalla näkyvää laaksoa kohti varautuen 50 km:n ajoon Larisa:aan. Tämä tienvarsihotelli, vaatimaton huoltoasemanpitäjän sivubisnes, tuli kreiivin aikaan. Olisin minä sinne Larissaan varmaankin selvinnyt, mutta näin parempi.
Päivän tiet ovat olleet hyviä ajaa, hyvät reunakaistat pääosin, ei kovin jyrkkiä mäkiä Lamiaa lukuun ottamatta ja liikenne vain kohtalaista. Ilmakin oli hyvä, ei ollut kovaa tuulta, aurinko paistoi ja iltapäivällä oli lämmintäkin. Thessaloniki:iin on matkaa vielä n 300 km. Tässä paikassa en ainakaan taukoa pidä, vaikka tämä oli jo kuudes päivä ajaa yhtäjaksoisesti. Koitan ajaa taas rannikolle, yksi tai kaksi päivää. Kyllä se sitten taitaa olla taun paikka.

20.10.2011 Kato Tithorea, Kreikka

20.10.2011 Kato Tithorea, Kreikka
Liikkeelle taas puoli yhdeksän maissa. Lähdin nousemaan ylöspäin jotain pääkatua, nousu alkoi lähes heti hotelilta lähdettyä. Sitä kesti niin, että korkeutta oli lähes 800 m merenpinnasta. Majapaikani oli noin 100 m:ssä, eli noustiin hieman yli 700 m. Mukava aamujumppa. Alussa ihmettelin paikallista kadunrakennusta. Kadun reunassa virtasi nimittäin aika reippaasti vettä. Ajattelin, että lähellä on putkirokko. No, se vesivirta jatkui ja jatkui, yli kolme kilometriä, kuten sanoin, noustiin aika pitkän aikaa. Kolmen kilometrin jälkeen minun reittini kääntyi vesivirrasta poispäin, joten en nähnyt mistä se vesi tuli. Juju vain oli siinä, että koko matkalla ei ollut yhtään sadevesikaivoa, johon vesi olisi päässyt. Millainenhan tulva kadulla on kunnon sateella ?
Päivä oli reilusti yli puolen, eikä mittarissa ollut kuin vajaa 50 km. Ajattelin, että tänään ei paljoa edetä. Thiva:sta tie kuitenkin jatkoi kahen vuorivyöhykkeen välistä ajoittain aika leveää ja tasaista laaksoa ja matka alkoi joutua. Odotin koko ajan, että milloinkahan tulisi nousuja vastaan, mutta ei tullut tähän majapaikkaan mennessä. Kokonaisnousuksi päivän matkalle kertyi hieman yli 1000 m ja melkein kaikki syntyi aamupäivän lyhyellä matkalla. Laaksossa oli muuten yhtä kasvia, jota en ollut aikaisemmin nähnyt, puuvillaa. Niitä puuvillatupsuja oli tienvarret täynnä ja tajusin , että olin nähnyt samanlaista myös Italiassa Pisan ja Venetsia välillä jossain. En vain slloin tiennyt, mitä ne on, ihmettelin vain, että millä ne on tienvarret sotkeneet.
Meinasin aluksi jäädä yöksi Livada:aan, mutta olisi pitänyt hieman poiketa tieltä hotelliin ja kun pyörä kulki aika hyvin, päätin jatkaa vielä tämän noin 30 km:n pätkän. Näin navigaattorista, että täällä olisi ainakin kaksi hotelia ja ajattelin, että kai niistä edes toinn on auki. Olin oikeassa, auki oli ja kaikeksi onneksi tie oli tänne asti tasaista ja siten helppo ajaa. Ajoaikaa kertyi yli 8 tunta tälle päivälle ja matkaakin rapiat 140 km.
Sitä olen monesti miettinyt, että näillä minun reissuillani hotellit ovat kuin hollitalleja pääasiassa. Joissakin saa ilmastointikoneen lämmitykselle ja se tietenkin helpottaa asiaa. Tässäkin huoneessa kaukosäädin on viety pois, että ei turhaan käytetä vempainta. Lisäksi en saanut lämmintä vettä tulemaan lainkaan. Nurinkurista, että Suomessa on paljon lämpimämmät huoneet kuin täällä etelässä, mutta niin se vain on.

Niin, valitsin tänään eri reitin, kuin ennakkoon aioin, johtuen paikallisten lakkoilusta. aarireitillä minun olisi ollut poistuttava lautalla, ja oli vahva epäilys, että lautat eivät liiku, joten lähdin täältä sisämaan kautta. Tätä reittiä ajettaessa taitaa tulla toinenkin sisämaan yöpyminen. Kaikki hyvin !,

19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)

19.10.2011 Kamatero, Kreikka (Ateenan esikaupunki)

Amupalattoman aamun aamupala järjestyi illallisesta ruokaravintolasta, jonka pitäjä oli saapunut kahdeksaksi paikalle. Matkaan lähdin aurinkoiseen säähän, nyt selvästi lämpimämpään kuin moneen päivään. Iltapäivällä ajoin pitkän aikaa lyhythihaisella pyöräilypaidalla. Ajoin pitkän matkaa Korinthos:ia kohti aivan rannassa pientä ja nyt hyvin hiljaista tietä. Ranta-asutus oli lähes yhtäjaksoista, hiljaista, todella hiljaista. Kiato:ssa löysin pyöräliikkeen, joka oli suljettu. Korinthos:iin tullessa pysäytin taas pyöräliikkeen kohdalle ja sieltä tuli joku avaamaan kun näki minut edessä. Liikkeestä löytyi hyvä valikoima jarrupaloja, mutta ei oikeaa. Sain neuvon seuraavaan liikkeeseen ja sinne suunnistin. Ihmeiden aika ei ole ohi, sieltä löytyi oikeat jarrupalat, ostin koko varaston tyhjäksi (2 paria). Myyjä kyseli matkastani ja kun kuuli siitä, kysyi, että pidänkö minä riskeistä. Sanoin, että en, en minä ota tarpeettomia riskejä, sanoisin, että olen järkevän varovainen. Näillä åaoilla uskoisin selviäväni joka tapauksessa tämän reissun, varsinkin kun olen oppinut välttämään kaikkea turhaa jarruttamista.
Korinthos:issa ylitin tietenkin sen kanavan, jonka rakentajia suuresti kunnioitan ja arvostan. Ajatella, että hallitsija on laittanut alulle työn, joka kesti 70 vuotta (muistaakseni, tähän minun muistiini kannattaa kyllä suhtautua hyvin varauksellisesti) , ts hallitsijan lapsenlapset ehkä ovat nähneet kanavan valmiina. Jatkoin matkaani moottoritien viereistä pieempää tietä kohti Ateenaa. Koko ajan piti olla tarkkana, että ei ajanut vahingossa moottoritielle. Yhden kerran jouduin palaamaan takaisin. Vuorottele navigaattorissa kulkuneuvona Autoa ja pyörää. Autossa on se vika, että se ajattaa moottoritielle jos sellainen sattuu kohdalle. Ei löydy sellaista optiota, että ölä käytä moottoritietä. Pyörä taas ajattaa toisinaan vuohien käyttämille poluille ja muille aivan mahdottomille reiteille. Taiteile siinä välissä sitten.
Iltapäivällä vastaan tuli saksalainen pariskunta, olivat tulossa Turkista päin. Olivat olleet matkalla jo yli 6 kuukautta, ja aikoivat lentää kuun vaihteessa Intiaan ja jatkaa siellä taivallustaan. He kertoivat, että lauttakuskit olisivat olleet lakossa. Yritin tähän majoittuessani selvittää respalta asiaa, mutta hän ei tunnistanut lakko-sanaa. Asia nimittäin vaikuttaa reittivalintaani. Olin ajatellut ajaa Thessalonikia kohti tuollaisen pitkän saaren kautta, mutta sieltä ei pääse toisesta päästä pois kuin lautalla. Jos asia ei selviä, täytyy muuttaa suunnitelmaa. En ajanut tähän majapaikkaan Ateenan läpi vaan sitä viistäen. Olen kerran käynyt turistireissulla Ateenassa ja nyt ei tuntunut siltä, että haluaisin suurkaupungin keskustaan. Pidän pienemmistä paljon enemmän. Ison kaupungin läpi ajaminen pyörällä on aina vähän hermoja raastavaa hommaa. Olin aika pitkään liikenteessä, vaikka matkaa ei kertynyt mittariin kuin 126 km. Loppupäivästä alkoi navigointi taas viedä aikaa. Yhdessä paikassa tie oli suljettu 4:n poliisiajoneuvon voimin. Toiseen suuntaan olisi pitänyt mennä moottoritielle ja toisen sulun läpi. Kysyin, kummasta menen, päästivät sulun läpi. Oli rauhallista ajella pätkä, kun ei ollut muuta liikennettä. Hyvä päivä, aurinkoa, maisemia, aika vähän tuulta, terve,….

18.10.2011 Xilokastro, Kreikka

18.10.2011 Xilokastro, Kreikka
Hyvä sateeton päivä ajella, tuulikin oli laantunut eilisestä aika paljon. Lämpötila ei ollut juuti kummempi, pitkän alupaidan otin takin alta pois vasta iltapäivällä kahden jälkeen. Odottelin aamulla hieman jännittyneenä, että mitähän siinä Korintin lahden suulla oikein on. Kun käännyin niemen takaa niin, että lahti näkyi, selvisi, että siltahan siinä on. Se näkyi kauas, neljä kannatintornia ja korkealle kohoava sillan kaari. LÖhemmäksi tullessani näin myös viitan lauttarantaan, mutta päätin kuitenkin katsoa pääsenkö ajamaan sillasta pyörällä yli. On useita pitkiä siltoja, joissa pyörällä ajo on kielletty, mm. Ruotsin ja tanskan väli ja Tanskassa ainakin yksi pitkä silta. Tulin sillan etupuolella olevalle siltamaksuasemalle ja menin jonoon autojen perään. Päästessäni luukulle, miekkonen viittoili minua sivuun ja pyysi menemään parkkipaikalle. Ajattelin, että saankohan taasen ”kyydityksen”. No ei, paikalle tuli meis, joka ohjasi minut maksukoppien ohi, ts se ylitys oli pyöräilijöiltä ilmainen.
Komea silta, olisiko ollut kolmisen kilometriä korkea ja korkeimmalta kohdalta 60 m merenpinnan yläpuolella. Mittasin toista keskijänneväliä, se oli 600 m, liekkö muut saman mittaisia. Kun pääsin yli, käännyin vanhalle tielle, uudella oli tietullit, vaikka moottoritie näyttää olevan koko matkalta kesken. Sitäkin rakennetaan puoliksi EU:n rahoilla ja eteläeurooppalaiseen tyyliin; valetaan pätkä ja jätetään kesken ja mennään valamaan johonkin muualle toinen pätkä. Mutta mikäpä minä olen arvostelemaan Kreikkalaisten rakentamistyyliä. Pysähdyin ottamaan vielä valokuvan sillasta, ohikulkeva pyöräilijä pysähtyi varoittelemaan minua tiestä. Kertoi, että sillä on paljon rekkaliikennettä, ne kun välttävät uudemman tien tietulleja ja ajavat vanhaa tietä. Kyllähän sillä liikennettä alkumatkasta olikin, iltapäivällä sen sijaan oli aika hiljaista.
Olin odottanut, että tämä ranta olisi täynnä lomahotelleja, mutta ei. Niitä oli aika harvakseen, asutusta kyllä oli melkein koko matkan. Kylät olivat pääasiassa aika hiljaisia, liekkö Ateenalaisten kesäasuntoja. Ranta oli kaunista ja lahden toisella puolen näkyi vastakkaisen rannan vuoret hyvin, osa lumihuippuisia ja siten aika korkeita. Ajoin jälleen yhden pyöräliikkeen ohi, joka oli kiinni. Tämä oli jo ainakin kolmas. Saa nähdä, saanko minä niitä jarrupaloja ennen reissun loppua. Minä en kyllä nykyään vähällä mäissä jarruttele. Kaupungeissa on pakko. Matka tänään joutui aika hyvin. Alkumarkasta oli pientä mäkisyyttä niin, että kokonaisnousu oli siinä 750 m, matkaa kertyi 136 km. Löysin tästä kylöstä avoimen hotellin, ravintola ei kuulemma ole auki. Pitää lähteä etsimään ruokaa jostakin lähiravintolasta. Kaikki hyvin.

17.10.2011 Mesologi, Kreikka

17.10.2011 Mesologi, Kreikka

Aurinkoinen, tuulinen, melko kylmä päivä. Mikäli muistan oikein 7 vuorokauden sääennustuksen, tämä oli kaikkein kylmin päivä, sitten alkaisi hitaasti lämpenemään ja tuuli myös vähenisi. Aamulla ensin melkein kaikki ryysyt niskaan ja sitten pikku hiljaa päivän mittaan vähemmäksi. Takkia ei toki tarvinnut koko päivänä ajatellakaan pois. Matka jatkui mutkitellen rantatietä etelää kohti. Onneksi tuuli ei ollut vastainen, vaan sen pääsuunta oli edelleen jostain koilisesta tai idästä. Ts sivutuuli, toisinaan sivumyötäinen ja toisinaan sivuvastainen, lyhyitä pätkiä aivan vastainen. Yhdessä kohtaa, jossa oli jyrkkä ylämäki aamupäivän aikana, ja sattui samaan aikaan kova vastatuuli, tuntui hetken, että voimt loppuvat kesken. Onneksi pätkä oli lyhyt.
Kävin Astakos:issa syömässä, tällä välillä oikeataan ainoa paikka, joka muistutti jonkinlaista turistipaikkaa. Muutoin ranta oli rauhallista, enimmäkseen vuohien ja lampaiden valtakuntaa. Katsoinkin jossakin paikassa, että vuohikatos ja haka oli kohtalaisen hyvässä uimarannan paikassa. Matkalla oli kaikenkaikkeaan vähän asutusta, karua seutua, jonkin verran oliivipuita ja jossakin muita hedelmäpuutarhoja. Loppumatka Mesalogia lähestyttäessä muuttui hyvin alavaksi, tasaiseksi kanavoiden halkomaksi alueeksi ja merisuolan kuivatusaltaiksi. Mantereen puolella kyllä vuoria oli koko matkalla ja alavalla alueella kun näkyi paremmin kauas, myös lumihuippuisia vuoria näkyi koko matkan.
Pysähdyin hieman aikaiseen, kello oli vasta vähän yli neljä, eikä mittarissakaan ollut kuin 100 km tälle päivälle. Katselin karttaa ja ajattelin, että saattaisi olla, että tunnin ajo ei riittäisi seuraavaan hotellipaikkaan, vaan tarvittaisiin kaksi ja en viitsinyt ottaa riskiä. Ehdin minä huomennakin, jos olen hengissä. Hotelli johon majoituin, on iso, vanha hotelli, kolme tähteä, joista mielestäni ainakin yksi on liikaa. Hinta aamupalalla 40E, sen alle en ole kreikasta vielä saanut majoitusta. Hotellit täällä ovat melkein puolta kalliimpia kuin balkkanilla keskimäärin ja ruoka kolmanneksen. Ruoasta mieleen, että olen saanut palauttaa taas jogurtin ruokavalioon, sitä löytyy isompien markettien hyllystä. Siihen kun laittaa hunajaa vielä sekaan, kyllä on hyvä iltaherkku.
Mietin tuossa päivällä ajaessani ja katsellessani Kreikkalaisia jätekasoja historiallisia kaivauksia. Minä tulin siihen tulokseen, että nämä etelämaalaiset asuvat itse asiassa tunkiossa, ainakin ovat asuneet. He heittävät jätteensä kaikkialle ympärilleen. Kun kaupunki sitten on kirjaimellisesti hukkunut paskaan, on ollut pakko muuttaa toiseen paikkaan. Näitä paskaan hautautuneita paikkoja sitten kaivellaan esiin. Mikäli rakentamistyyli on aikaisemmin ollut samanlainen, ei kolmannes taloista ole koskaan ollutkaan valmis ja asuttu. Se näytti olevan tyyli Balkkanilla ja se näyttää olevan tyyli Kreikassa. Balkkanilla se oli erityisen silmiinpistävää. Mutta minä olen täällä vain vieraana, ja teen havaintoja, en puutu Kreikkalaisten elämään joka näyttää jatkuvan samanlaisena tähänastisten havaintojeni mukaan, kuin se on jatkunut aikaisemmillakin turistivierailuillani. Nyt tosin nämä reitit eivän ole noudattaneet tyypillisiä turistikohteita. Nuo turistirannat tuntuvatkin olevan kovin samanlaisia menipä minne tahansa.
Kadonneiden vaatteiden listaan taisi lisääntyä yhdet pestyt sukat. Muistan vielä, että otin ne sängynpäätyvalojen varresta aamulla pois, mutta en niitä löytänyt. On niitä kyllä käytetty, kohta puhkikuluneet, mutta kun ne vielä illalla pesin. Paksuhkot sukat kuivaavat hitaasti kosteassa ilmassa, ja olen keksinyt aikaa sitten keinon, että kun laittaa pyyhkeen lattialle, laittaa märät (väännetyt) sukat pyyhkeen väliin ja talloo päällä vähän aikaa, niin vesi lähtee sen verran hyvin, että ehtivät yöllä kuivata. Pesupaikkoja olen myös joutunut keksimään. Lavuaareissa on useimmiten metallinen kiinteä tulppa, joka vuotaa. Silloin laitan pyykin likoon roskakoriin jos sellainen on. Ellei ole, pitää laittaa lavuaariin muovikassi, vesi sinne ja sitten pyykki likoon. WC-pöntössä ei ole tarvinnut pestä. Tällaista tänään !

Kuva on rannikon kalankasvatusaltaista, joita oli jonkin verran matkan varrella.

16.10.2011 Paleros, Kreikka

16.10.2011 Paleros, Kreikka
Lähdin matkaan lepopäivän jälkeisellä innolla aamupalan jälkeen. Sää oli tuulinen koko pöivän, tuuli lähes pohjoisesta, eli pääosan matkaa selän takana. Tie tosin teki sen verran mutkia, että jokin vastatuulitaivalkin päivään sopi. Aamupäivän taivas oli pilvessä, mutta osan iltapäivää aurinkokin näyttäytyi. Matka kävi varsinkin aamupäivällä vauhdikkaasti, tuuli selän takana ja vielä alamäkeä, rannikolle laskua kertyi noin 500 m. (kylä sitä nousuakin open kertyi se sama, vähän yli 500 m). Olin etukäteen ajatellut, josko selviäisin päivän aikana Preveza:aan, mutta matka taittui sen verran nopeasti, että ehdin hyvän matkaa ylikin.
Preveza:n kohdalla on jonkinlainen sisämeri, aika iso. Kiertämiseen menee varmaan noin 150 km. Minä vähän ihmettelin PreveZa:aa lähestyessä, kun tiepuolessa oli liikennemerkeissä tunnelin kuva. Jatkoin kuitenkin matkaa ja oletin, että siellä olisi jokin silta, josta pääsisi sisämereen johtavan salmen yli. Kun tulin Preveza:aan, kiertelin useampaan kertaan, mutta aina päädyin tunneliin johtavalle tielle. Viimein päätin, että ei kai sitten ole muuta reittiä lahden yli, kuin tunneli ja ajoin sinne. Päästyäni tunnelin alkuun alkoi kuulua kaiuttimista kova mökä (ääni kaikuu tunnelissa niin, että siitä on vaikea saada selvää) ja hetken päästä tunnistin sen verran tekstiä, että minua pyydettiin palaamaan takaisin ulos ja odottamaan. Pysähdyin ja palasin takaisin, lykkäsin pyörän penkan yli viereiselle tielle ja jäin ihmettelemään. Hetken päästä paikalle ilmestyi tunneliyhtiön paku ja käsimerkeistä päättelin, että nostetaan pyörä pakun lavalle. Saimme sen sinne jotenkin ängettyä ja minä kiipesin perässä pitämään pyörää pystyssä. Isäntä lähti kurvaamaan hiton kyytiä tunneliin, sain olla tomerana, että pysyimme pyörän kanssa lavalla. Niin salmi alittui, pääsinpä vielä vastarannan maksupaikankin ilmaiseksi ohi. Hyvä juttu näin, sisämeren kiertämiseen olisi mennyt kokonainen päivä.
Jatkoin matkaa vielä lähes kolme tuntia nyt osin vähän hitaammin johtuen tien suunnan muuttumisesta osassa matkaa. Tässä kylässä on kaksi hotellia, toinen oli kiinni, tämä toinen, aika hieno lomahotelli, oli onneksi auki. Lienenköhän taasen ainoa asiakas. Mukava päivä ajella, ei satanut ja lämpötilankin kanssa pärjäsi. Tiet edelleen hyviä ajella, liikenne aika hiljaista johtuneeko sunnuntaista vai mikä lienee. Minulle sopii kuitenkin hyvin. Matkaa päivälle kertyi 147 km myötätuulen siivittämänä.

Kuva on huoneeni terassilta otettu.

15.10.2011 Ioannina, Kreikka

15.10.2011 Ioannina, Kreikka
Lepopäivä ! Satoi läpi yön ja sade on jatkunut läpi päivän. Katsoin aamu-uutiset Suomnesta, venyttelin ja peisin takkini ja jotain pientä. Lähdin ostoskierrokselle. Löysin urheiluliikkeestä aluspaidan, en toki niin hyvää, minkä hukkasin ! Minulla on iso joukko syntejä, yksi niistä on, että toisinaan laukku jää auki vaateshown jälkeen tai poisotettu vaate jää takarepun päälle. Näin kävi minun villaisen aluspaitani ja huomioliivin kanssa. Huomioliivi oli jo aikansa elänyt, mutta aluspaidan takia luin tyyneysrukousta monta kertaa, ennen kuin se lakkasi vaivaamasta. Kaupassa toinen myyjistä puhui hyvää englantia, enkä päässyt sieltä pois, ennen kuin join kahvit ja kerroin Suomesta.
Sitten laitoin merkkaamani pyöräliikkeen navigaattoriin ja aikani pyörittyäni löysin sen. Sain sieltä Shimanon PD-A250 pedaalit. Olivat kyllä aika hienot, mutta muitakaan ei ollut. Kävin ne tässä välissä vaihtamassa, kun sateessa oli tauko. Vanhoja ajattelin pitää päivän laukussa mukana, sitten luovun lisäpainosta. Liike oli aika hyvin varustettu, mutta sellaisia jarrupaloja, joita tarvitsin, ei löytynyt. Sain liikkeen omistajan soittamaan toiseen liikkeeseen tässä kaupungissa, ei niitä ollut sielläkään. edelleen mennään pahvilla reparoiduilla. En tiedä, miten ne toimii sateen jälkeen tai –aikana. Kyllä on Tunturi osannut valita jarrut, kun saa ajaa puoli Eurooppaa läpi, eikä löydy paloja.
Kävin mahdollista reittiä karkeasti kartasta läpi, Istanbulin kautta autolla Alaniaan 3100 km, jos oikaisee lautalla Canakkale:n kohdalta, matka lyhenee noin 500 km. Istanbul minua ei oikein viehätä pyöräillä, valtava miljoonakaupunki. Ehkä oikaisen. Turkin sisämaan kautta oikaisu ei oikein kiinnosta. Jos tästä laitetaan kuukausi eteenpäin, siellä voi olla tosi kylmä. Katsoin Usak:in keskiarvot Marraskuulta, 7,8 C, vastaava rannikolta Antalya:sta, 14,8 C. Joka tapauksessa minulla on taukojen kanssa rapian kuukauden matka (nyt takana on 4200 km). Katsoin lentohintoja Suomeen, halvin, minkä pikaisesti löysin, oli 230 E:n paikkeilla (yksi tietty päivä). n. 330 E:n hintaan löytyi aika paljon. Näytti siltä, että olisi hyvä ostaa matka ainakin pari viikkoa aikaisemmin ennen lähtöä. Ylärajaa hinnoille ei juuri näkynyt.
Olen seurannut Freemeteon kartalta saderintaman etenemistä, kyllä se vähitellen liikkuu etelään. Säätiedotuksen mukaan sadetta seuraa kylmä ilmamassa pari päivää ja sitten lämpenee. Halu lähteä liikkeelle on kova, lepopäivät ovat äärettömän pitkiä.

14.10.2011 Ioannina, Kreikka

14.10.2011 Ioannina, Kreikka
Ulkona ukkostaa, sataa, minulla oli loistava päivä. Huolehdin turhaan etukäteen huonosta ilmasta, katsoin eilen säätiedotusta ja se lupasi aika korkealla todennäköisyydellä koko päiväksi sadetta. Heräsin aamulla niin, että pääsin tielle jo tasan kahdeksalta. Taivas oli pilvinen ja ajattelin, että jos tie nousee, on suuri vaara, että joudun ajamaan pilvessä. Yleensä se on kosteaa ja kylmää. Pilvet olivat rinteellä vain vähän yläpuolellani. Kyllä se tie nousu. Korkeampi voimani taas ohjasi illalla minua, että pysähdyin, enkä yrittänyt jatkaa seuraavaan paikkaan. Majapaikkani kun oli 900 m:n korkeudessa ja ennen seuraavaa paikkaa käytiin 1550 m:n korkeudessa. Hyvä, autojen suhteen todella hiljainen tie noudatteli pitkän aikaa puron vartta nousten koko ajan. Tuntui, että pilvet nousivat samaa tahtia kuin minäkin, eikä minun tarvinnut ajaa ollenkaan pilveen. Aikanaan pääsin korkeimmalle kohdalle, sitten tie kulki jonkin aikaa puuttomalla vuorenselänteellä jossa oli muutamia lammaslaumoja laiduntamassa koiravahteineen. Koko nousumatka oli maisemiltaan upea, niin vuoren selännekin, joka päättyi jonkinlaiseen vaatimattomaan hiihtokeskukseen.
Metsovo:n jälkeen alkoi lasku, tultiin nopeasti alas 7-800 m ja sitten vielä jokilaaksoa noin 500 m:iin. Henkeäsalpaavat maisemat. Välillä oli pikkukylä, jossa kävin kahvilla. Siinä maissa taivas selkeni ja aurinko alkoi lämmittää niin, että sain vähennellä vaatteet pikkuhiljaa pyöräilypaitatasolle. Välillä vastaan tuli yksi Ranskalainen, joka oli matkalla Meteoran (kuulemma joitakin erikoisia luostareita) kautta Istanbuliin. Pysähdyin toisen kerran kahville ja ajattelin, että tässä sitä lasketellaan nopeasti tänne Ioannina:aan. Pieni ponnistus tarvittiin vielä, tie nousi noin 480:stä metristä 920 m:iin vielä loppumatkalla. Ioannina sijaitsee isohkon järven rannalla. Loppuvaiheessa tie saapui järven laitaan ja laskeutui kaupungin vastakkaisella puolella järveä sieltä 920 m:stä takaisin 480 m:iin. Edelleen hienoa katseltavaa. Täytyy sanoa, että nämä kaksi viimeistä päivää ovat olleet todella herkullisia ajelupäiviä. Voisin suositella reittiä vaikka Lasselle ja Joutsensillan Intersportin muille pyöräilijöille. Katsotaan, millaisen reitin tänne Kreikkaan saan aikaan, jos saan.
Taimi tarkisti säätiedotuksen, jonka perusteella päätin jäädä pitämään täällä lepopäivä, edellisen jälkeen olen ajanut 6 päivää. Hän myös katsoi yhden hotellin monien joukosta valmiiksi. Näin sitä hakiessani samoilla kulmilla puolentusinaa muuta, mutta tämä ennakkoon katsottu osoittautui tosi mukavaksi. Kun käänsin pyörän hotellin pihaan alkoi sataa, jyrinää ja salamointia oli ollut jo vartin aikaisemmin. Olisiko ajoitus voinut olla parempi. Toivottavasti sade sen verran helpottaa, että pääsen syömään, ei tullut päivällä taasen syötyä ja on aikamoinen nälkä. Kaikki hyvin !

13.10.2011 Krania, Kreikka

13.10.2011 Krania, Kreikka
Heräsin aamulla hieman puoli seitsemän jälkeen. Periaatteessa samaan aikaan kuin eilenkin, mutta kun kelloa tuli siirrettyä tunnilla, oli vielä pimeää. Päivä kyllä valkeni ennen kuin pääsin liikkeelle. Ilma oli aurinkoinen, aamusta tietenkin viileä, mutta ei niin kauhean kylmä. Suuntasin moottoritien suuntaista pienempää tietä Gravenaa kohti, siis Kreikan länsirannikolle viistosti. Pitää ajaa melkein poikki koko Kreikan. Tie oli hiljainen, hyvässä kunnossa ja hyvä ajaa. Alkumatkasta aika tasaista ja minä jo ajattelin pääseväni ties minne asti päivän aikana. Saavuinkin Gravenaan siinä 12 maissa. Kaupingissa oli kova juhlahumu päällänsä, ihmisiä tosi paljon liikkeellä juhla-asut yllä. Löysin aika helposti ruokapaikan ja paikan omistaja kertoi heidän juhlivan Turkin miehityksestä vapautumista, 1913 vuonna. (vähän epäilin vuosilukua, sotkikohan se 13. päivään). Yritin laittaa juhlan nimenkin muistioon, tällä kertaa en osannut tallettaa sitä näköjään.
Jatkoin matkaani ruokailun jälkeen. Aika pian tein pienen reitinvalintamokan. Se johti minut tielle, jolla oli kohtalaisen pitkä erittäin jyrkkä nousu. Nousun jälkeen oli iso vuohilauma, jota kaitsemassa kymmenkunta vihaista koiraa. selvisin hengissä ja ajelin vielä pari kilometriä, ennen kuin virhe minulle valkeni. Ei kun uusi kujajuoksu koiralauman läpi ja kyyneleitä vuodattaen (jarrupalojen kulumisen takia) alas ja oikealle tielle. Tämä olikin aluksi helppo ja minä ajattelin, että nyt sitä mennään. Mentiin sitä, noustiin vähän alle 500 m:stä yli 1000 m:iin. Niimpä kokonaisnousua tähän majapaikkaan oli kertynyt lähes 1400 m. Metsovoon olisi ollut vielä 28 km matkaa ja jaloissa tuntui sellaiselta, että oli syytä muuttaa majoitussuunnitelmaa.
Mukava majapaikka hyvin pienessä kylässä. Kelloni näyttää 862 m:n korkeutta, (Katsoin seuraavana aamuna navigaattorista, se näytti hieman yli 900 m)talviharrastuksina näyttäisi olevan mm hiihto. Tuo minun karttani on tosiaan maantiekartta, siinä ei näy mitään korkeuksiin viittaavaa. Se on majoitusasioita suunnitellessa hieman huono, kun ei pysty etukäteen edes yrittämään nopeusarviota.
Laitan kuvaksi tuollaisen elukan maantieltä, (kuvasin kyllä toisenlaisenkin, elävän). Kun olen nähnyt paljon yliajettuja koira, niin ajattelin kysyä Pekalta, onko tämä koira vai onko kyseessä jokin muu eläin. Siis lajinmääritysapua.