torstai 10. marraskuuta 2011

10.11.2011 Alania, Turkki


10.11.2011 Alania, Turkki

Kuvassa Heikin baareista toisen vetäjä, Recep GECKEL. Hän esittelee ymmärtääkseni sukuyrityksensä Viking Eiendom:in asuntoprojekteja (www.vikingeiendom.com).
Aloin vielä kertomaan, miten pyöräni säilytys onnistui. Kysyin asiaa ensiksi hotellimme henkilökunnalta, mutta ei siihen selvää vastausta kuulunut tai se mikä kuului, oli, että ei oikein ole sellaista tilaa. Lähdin haeskelemaan Taimin keväällä lomareissullaan kuulemaa pyöräliikettä ja löysinkin sen. Esitin siellä asian, ja vastahakoinen vastaus oli, että heillä on hyvin heikosti varastotilaa. Pyörät pakataan talveksi kuljetuspahvilaatikkoihin ja sellaisen laatikon kokoisen tilan hän lupasi minulle järjestää. Kysyin, miten pyörälaukkuni, joista ainakin kaksi jätän tänne täyteen pakattuna, samoin telttapakkauksen. Vastaus, että jos ne mahtuvat laatikkoon. Minusta tuntui, että eivät mahdu.
Paikalla oli pitkänhuiskea miehenkomistus, joka pyysi jäämään odottamaan, kun hän saisi toimitettua asiansa. Osoittautui Uumajalaiseksi poliisimieheksi, innokas pyöräilijä, täällä kuulemma paljon. Asui yksin tyhjillään olevassa hotellissa, tunsi omistajan kuulemma niin hyvin. Sovittiin, että jos en saa perjantaihin mennessä selville pyörän sijoitusta, otetaan hänen hotellinsa omistajaan yhteyttä ja koitetaan saada sinne.
Kävelin Heikin baariin, kuvittelin että sieltä saattaisin löytää suomalaisia, joilla olisi tietoa mihin pyöräni säilöisin. Ajattelin, että tapaisin ”Heikin”. Heikki olikin ”Elvis”, Recep GecGel, joka hoiti tätä kahdesta Heikin baarista, jotka omisti hänen mukaansa hänen serkkunsa, jonka nimeksi hän sanoi Heikki. Oli kuulemma naimisissa Suomalaisen naisen kanssa. Kerroin hänelle ongelmani. Hän lupasi ensiksi tilan heidän melko surkeasta romuvarastosta. Hetken mietittyään hän kuitenkin sanoi, että hän asuu vastapäätä ja hänellä on yksi huone varastona ja pyörä laukkuineen mahtuu sinne. Heidän perheellään oli rakennusfirma, joka teetätti asuntoprojekteja. Istahdin yhden suomalaisen pariskunnan pöytään ja kuulin aika hyvän selostuksen miten systeemi toimii. Jos joku on asiasta kiinnostunut, ei kun vierailemaan nettisivuille. Heillä oli kuulemma paljon Suomalaisia asiakkaita.
Olen tässä setvinyt tavaroita kahteen pinoon, kotiin ja tänne. Homma on vielä kesken ja pitäisi oikeastaan käydä pesemässä pyörä ennen kuin vien sen varastoon. Kävin äsken jopa rannalla ottamassa aurinkoa. Olin varmaan 20 minuuttia siellä !

PS. Kiitoksia Ristolle !

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

9.11.2011 Alania Turkki


9.11.2011 Alania Turkki

Kuva on otettu hotellini parvekeelta Alaniassa.

Saavuin eilen illalla kuuden maissa Alaniaan. Olin ajatellut, että joudun pysähtymään välillä, mutta Antalian ja Alanian välinen tieosuus lienee tasaisin koko reissullani ja huolimatta sivuvastaisesta tuulesta, olin auringon laskiessa jo niin lähellä Alaniaa, että ajoin perille. Olin katsonut paria majapaikkaa etukäteen ehdolle. Ensimmäinen oli täynnä ja huomasin vastapäätä kolmen tähden hotellin. Talutin pyöräni sinne ja kun hinta sattui sopivaan haarukkaan, otin huoneen paluulentooni asti.

70 päivää matkalla, 12 maata, 7050 km, eli pyöristettynä 7000 km. Koko reittini Suomesta näiden kolmen matkan ajalta on nyt 18 200 km. Tämänkertainen reittini oli uskoakseni kaikkein raskain, pituutta sillä oli saman verran kuin ensimmäisellä matkallani. Kuitenkin poikkeuksena ensimmäiseen matkaan nähden on se, että nyt minulla ei ollut yhtään päivää pidempää taukoa. Ensimmäisellä reissullani pysähdyin katselemaan Taimin kanssa Pariisia kuudeksi päiväksi ja toinen kymmenen päivän pysäys oli Toulosissa. Tarkoitukseni oli ajaa lyhyitä päivämatkoja, tosiasiassa ajoin 15% pidempiä kuin aikaisemmin. Se nyt näkyy olevan minun tyylini, minkäs teet. 70 päivän aikana oli 8 lepopäivää, jos olisin ollut järkevä, olisi saanut olla 10. Tätä viimeistä jaksoa edelsi 7:n ja 8:n ajopäivän jaksot ja tämän jakson alkuun sattui peräkkäin kaksi raskasta päivää ja tuntui, että en niistä oikein kunnolla palautunut koko loppuaikana. Väsymyksen tunne sinänsä on kovin subjektiivinen, sitä on hyvin vaikea mitata. Toisinaan tuntuu aamupäivästä, että on väsynyt, sopivan ravinnon jälkeen saattaa muutaman tunnin jälkeen meno maistua ylämäkeenkin oikein hyvin.
Muutoin kunnon suhteen verrattuna aikaisempiin reissuihin, kestävyyteen on tullut kyllä selkeä parannus. Keskinopeuteni ei varmaankaan paljon aikaisemmista muuttunut ja se on muutoinkin huono mittari, koska se riippuu niin paljon maastosta. Kuitenkin ajoin pidempiä päivämatkoja ja se johtui siitä, että tehollinen ajoaikani oli pidempi kuin aikaisemmin 7-8 tuntia, oli aika monta päivää jolloin pyörä liikkui yli 8 tuntia. Tehollinen ajoaika tarkoittaa sitä, että pyörän matkamittarin kello käy vain silloin kun pyörä liikkuu. Voiman suhteen en osaa oikein sanoa. Sen arvioiminen on paljon subjektiivisempaa ja en voi sille mitään, jyrkät ylämäet tuntuvat edelleen raskailta. Toisinaan ne on raskaudestaan huolimatta helpompi mennä, toisinaan vaikeampi. Ei sitä voimaa joka tapauksessa liikaa ole. Kolmas kuntoon liittyvä ja erittäin tärkeä asia on se, että paikat kestävät, ts ei tule mitään rasitusvammoja. Väsymyksestä selviää, kun levähtää ja syö, jyrkistäkin ylämäistä selviää ajan kanssa (jos ei ole kovin paljon yli 20%) mutta jos tulee paha rasitusvamma, siihen matkanteko tyssää. Polvilumpio oli loppumatkasta ajoittain kipeä, sekin melkein hävisi venyttelemällä. Ahterin iho kesti hyvin pitkiä päivämatkoja, parina viimeisenä päivänä meinasi olla hiertymän alkua, johtuiko pitkistä ajoajoista vai siitä, että ajohousujen ominaisuudet eivät viikkojen ajon jälkeen ole enää viimeisen päälle. Mutta summasummarium, jos lasken vain sen 7 tunnin mukaan 62 ajopäivää, ollaan lähellä 450 ajotuntia päivästä toiseen ilman rasitusongelmia, minä olen tyytyväinen. Menin elämäni lähes ensimmäisen kerran kuntosalille ennen Gibralttarin matkaa, tapasin Juhan ja kerroin hänelle tavoitteeni. Pyysin, jos hän opastaisi minua siten, että paikat kestäisivät viikosta toiseen jatkuvaa ajoa. Näyttää tavoite onnistuneen. Huomautuksena mainittakoon, että ahterin hiertymisen estämiseksi hän ei ole kyllä tehnyt mitään.
Yksi maininta vielä, ennen kuin lopetan. Matkani Gibralttarille päättyi melko tarkkaan kuukautta myöhemmin. Ajoin loppumatkan pääosin kurjassa tai erittäin kurjassa säässä. Nyt ilmat olivat erittäin otolliset, sadetta ei ollut juuri lainkaan ja nekin sovittelin lepopäiviini. Liekö johtunut ilmansuunnasta tai siitä, että olin aikaisemmin liikkeellä tai ainakin päätin tämän matkani aikaisemmin.

Koneen lähtöön on muutama päivä. Selvittelen kamojani kahteen läjään, mitkä otan kotiin ja mitkä jätän tänne. Yritän löytää paikan, minne jätän pyöräni ja pari pyörälaukuistani. Katsotaan keväällä, haenko pyörän takaisin ajamalla vai otanko kuljetuspussin mukaan ja tuon sen koneella. Minun ei tarvitse päättää sitä nyt. Nyt lähden mieluusti kotiin, vaikka siellä on kylmempää ja pimeämpääkin kuin täällä, on toisi mieluista palata läheisten joukkoon. Sitä paitsi kaipaan itse tekemääni kaurapuuroa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

7.11.2011 Beldibi, Turkki


7.11.2011 Beldibi, Turkki
Tänään oli sellainen tunne, että olin ainakin päiväksi saanut ajettua kesän kiinni. Säin aamupalan Finikessä huvivenesatamaa vastapäätä olevan hotelli 7:ssä kerroksessa näköalaravintolassa aamuauringon kultaamaa maisemaa katsellen. Pitkähiaisen sain jättää pois päältä heti lastattuani pyörän, eikä sitä tarvinnut sen koommin päälle laittaa. Finikest lähdettäessä ajeltiin kymmenkunta kilometriä tasaista rantaa, jossa olisi ollut koko matkan hiekkarantaa lomailijoille. Matka jatkui vielä Kumluca:aan samanlaisena tasamaana, sitten oli mäkikaistan merkki 11,5 km, josta päättelin että edessä on 11,5 km:n mäki. Päätelmä oli lähes oikea, mäki jatkui vielä vähän pidemmälle. Sen jälkeen hetken ajeltiin ylämaissa ja sitten tultiin niemen toiselle puolelle alas pitkää alamäkeä, sopivan loiva, ei tarvinnut jarrutella. Jossakin Olympoksen tien haaran paikkeilla pysähdyin syömään hyvän aterian todella nautinnollisesa auringonpaisteessa kala-altaan vieressä kohteliaan isännän tarjoillessa kaikenlaisia ylimääräisiä herkkuja. Aterian jälkeen olisi päiväunet maistuneet, mutta kun nukkumapaikkaa ei ollut, lähdin matkaan. Juttelin välillä yhden Turkkilaisen pyöräilijän kanssa, joka näytti pitävän vaimoonsa hyviä välejä, ajoi 300 m edellä. Tämänpäiväinen päivätaipaleenikin oli todella kaunista taivalta. Olemme olleet joitakin vuosia sitten lomalla Kemerissä, en muistanutkaan, kuinka kaunista täällä on. Nyt ajoin hieman Kemerin ohi, yritin jakaa jäljellä olevan matkan jotenkin. Täällä Bildibi:ssä on paljon isoja loistohotelleja, on muutamia pienempiäkin, lähes kaikki kiinni. Yritin yhteen isompaan hotelliin vähän aikaisemmin, siinä oli portinvartija, jolta kysyin , onko hotelli auki. Kertoi, että on, jolloun jähdin ajelemaan hitaasti reseptionia kohti. Vartija juoksi perään ja kyseli onko varausta, ja kun ei ollut, sanoi että ei ole lupa mennä. Ajattelin pois ajaerssani huvittuneena, että siinä vartija kertoo illalla kotonaan päivän urotyöstä, jossa hän esti Suomalaisen pyöräilijän invaasion hotelliin. Tieposkessa oli sitten yksi pienempi hotelli, jossa oli ovi auki. Minä yllätin omistajaraukan ja hän häkeltyneenä antoi minulle huoneen. Taasen hotellin ainoa asiakas.
Kaikki hyvin !

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

6.11.2011 Finike, Turkki


6.11.2011 Finike, Turkki

Kuva on Kas:ista, kun lähdin nousemaan mäkeä ylös.

Raskaan päivän jälkeen turvallisesti hotellilla. Heräsin aamulla puoli seitsemältä, niin että ehdin vaihtamaan jarrupaloja ennen kahdeksan aamupalaa. Takarengas oli taasen vähällä ilmalla, mutta arvelin, että jos se menisi päivän. Ei mennyt. Jouduin pysähtymää renkaan vaihtoon reilun 5 kolometrin ajon jälkeen. Ihmettelin, että mikä niitä kumeja nyt on alkanut puhkomaan. Normaali selitys olisi, että se piikki, mikä teki reiän, olisi päällyskumissa kiinni ja puhkaisisi aina uudestaan sisäkumin. Mutta kun minä yritän joka kerta tarkistaa. Nyt otin koko päällyskumin pois ja käänsin sen nurin päin ja pyörittelin kahteen kertaan sormieni läpi enkä löytänyt mitään. Sitten kävin vielä vanteen läpi, että olisiko siellä piikkejä. Minusta näytti. että vanne olisi poikki ! Siltä se näytti, mutta en uskaltanut sitä mitenkään väännellä, laitoin kumin takaisin paikalleen ja toivoin parasta. On se toistaiseksi kestänyt.
Rantatie oli jonkin verran nousuista Kas:iin asti, sieltä alkoi enemmän nousuja. Ensiksi noustiin 550 m:iin a ja sitten mentiin edestakaisin lähelle Demre:ä, johon tultiin sitten pitkällä laskulla alas. Minä oli varsinkin alussa Kas:in jälkeen tosi tiukoilla mäkien kanssa. Minilla on sellainen ajatus, että kaksi ylipitkää päivää Izmir:in lepopäivän jälkeen käänsi ylirasituksen puolelle ja minä en oikein ole palautunut siitä. On vähän sama tunne kuin Sisiliassa viime vuoden keväänä, siellä palautuminen yhdestä rankasta noususta vei 4 – 5 päivää. Kuvittelin pari päivää sitten, että olisin tiistai-iltana Alaniassa, mutta hyvä jos olen keskiviikkoiltana tätä vauhtia. Tänään tuli 100 km ja 1300 m nousua.
Matka oli kyllä upea kaikin puolin, Kalkan päivänvalossa, Kas tosi hieno rantakaupunki. Demreä en paljon katellut, ajoin vain läpi. Siellä oli paljon kasvihuoneita. Ajattelin ensin, että majoitun Demre:een, olin siinä vaiheessa niin väsynyt. Loppuliuku sinne kuitenkin oli niin helppo, että katsoin navigaattorista seuraavat hotellit Demdestä, 11 km linnuntietä. Tienposkessa oli kyltti, Finike 24 km. Ajattelin, että siinä on välissä joku lomapaikka. Ei ollut. Tie vain mutkittelee rannalla niin, että linnuntietä Finikeen oli 11 km ja maantietä 24 km. Aurinko ehti laskea puoli tuntia ennen kuin saavuin tänne. Tämä rantatie oli kuitenkin aikaisempaan väliin verrattuna tosi helppo ja ajo sujui ongelmitta. Olen ajellut Alanian ympäristössä, en olisi uskonut, että tällä rannikolla on niin monivivahteisia paikkoja kuin on ollut. Nyt kuitenkin lähden tankkaamaan, jotta jaksaisin huomenna taas vääntää. Kaikki hyvin !

lauantai 5. marraskuuta 2011

5.11.2011 Kalkan, Turkki


5.11.2011 Kalkan, Turkki

Kuva on otettu aivan vähän ennen Kalkaniin tuloa, ennen sitä viimeistä mäkeä, joka piti ylittää. Taitaa tuokin kuvan mäki olla yli kahden kilometrin.

En tiedä, alkako jo matkaväsymys painaa vain mikä on, tämänkin päivän matka jäi aika lyhyeksi, 107 km, nousuja kertyi lähes 1100 m. Aamulla lähtö tosin meni vähän myöhäiseen. Aamupala oli vasta kahdeksalta ja kun sen syötyäni aloin taluttamaan pyörää uima-altaan vierestä etupihalle, huomasin, että takakumi oli jo toisena aamuna peräkkäin tyhjä. On minulla hyvä tuuri, kummallakin kerralla tulin myöhään majoitukseen, paljon hankalampi sitä kumia olisi ollut paikata pimeässä tieposkessa kuin nytkin aurinkoisella patiolla. Korjasin eilen illalla kaksi rengasta sellaisilla liimaa tarvitsemattomilla paikoilla. Tekniikka on vielä hakusalla, tulos oli 50%, toinen renkaista oli aamulla tyhjä. Minulla on tapana laittaa illalla paikkaamani rengas roikkumaan johonkin yön ajaksi, jos siinä pysyy ilma yön, niin kyllä se paikkaus on sitten onnistunut.
Päivä oli kaunis, niin oli maisematkin. Sain ottaa puseron päältä jo ennen kymmentä ja laitoin takaisin vasta puolisen tuntia ennen majoittumista. Kyllä minä vähän niin kuin kesää olen tänne etelää kohti polkiessa tavoittanut. Eilen illalla ruokapaikassa oli ihan lomapaikan meininki, siellä oli aika paljon muitakin ruokavieraita, en minä yksin, niin kuin monesti ennen. Ferhiye:n jälkeen tie teki taas pitkän lenkin sisämaahan päin, Kemer:iin, josta se palasi tänne rannikolle. Siinä se minun päiväni sitten menikin. Vielä juuri ennen rannikolle tuloa, juuri kun aloin ajatella, että 10 minuutin päästä ollaan majapaikassa, lähtiinkin nousemaan taas n. 200 m ylöspäin ja kyllähän siihen se tunti vielä hupeni. Kun aloin laskemaan tänne hotelille, jarrut taas katosivat. Onneksi osaan jo hieman varautua siihen. Olen vähän pohtinut asiaa ja luulen puoleksi ratkaisseeni ilmiön. Kun ilma kylmenee, jarruvaijeri lyhenee, sen pitäisi siis mieluummin kiristää jarrua. Näin ei käy, sillä vaijerin suojuskin lyhenee, ja kun se on muovia, jonka lämpölaajenemiskerroin on metalliin verrattuna nelinkertainen, niin vaijeri siten piteneekin. Toinen ilmiö on, että kun säädän säätöruuvista vaijeria tiukemmalle, ja sitten koitan jarruttaa, käykin niin, että kahvaa puristettaessa puristus yhtä-äkkiä löysää ja jarrut eivät ota ensinkään. Ja taas tälläkin kertaa kummatkin jarrut vielä yhtä aikaa, vaikka minun makuuni etujarrut olivat enemmän kuluneet. Minulla on vielä varapalat, laitan ne aamulla alle, josko niillä mentäisiin Alaniaan. Sitäkin pohdin, voisiko vaikka taakse laittaa lisäksi vannejarrun, ts ohjaustangossa olisi kaksi jarrukahvaa. Luulisin pystyväni käyttämään vielä vaihtajaa, se siirtyisi vähän kauemmaksi jarrukahvan kiinnityksen takia. Tämä on todellinen ongelma, täällä Turkissakin mäet ovat aika jyrkkiä usein, jos jarrut häviävät yhtä-äkkiä 10%:n mäessä kokonaan, siinä on hengenlähtö lähellä.
Sellainen ilmiö käveli myös aamulla vastaan. että tavarateline oli kahdesta kohtaa poikki, sama paikka kuin Gibralttariin matkalla Ranskassa. Tämä minun repun lastauspatentti johon olen yleisesti ottaen edelleenkin tyytyväinen, on ilmeisesti rasittava tavaratelineelle. Pikakorjasin asiaa ylenpalttisen käytännöllisillä mustilla nippusiteillä.
Lähdenpä Kalkaniin katsomaan millaisia ruoka-annoksia täällä annetaan !

perjantai 4. marraskuuta 2011

4.11.2011 Gösek, Turkki


4.11.2011 Gösek, Turkki
Kuvaksi laitoin liikennemerkin, saa sitä joskus huiliakkin, nousujen päätteeksi. Olen kyllä sitä mieltä, että minun reiteilleni sattuu huomattavasti enemmän ylämäkiä kuin alamäkiä.
Mietin eilen, että ajaisin lenkin Marmariksen kautta. G-mapin reittikartta kuitenkin näytti, että olisi ollut viisainta palata samaa reittiä tielle jolta sille poikkeaisin kuin sinne meninkin ja minulle kun sellainen on vaikeata, niin muutin suunnitelmaa. Ajoin tienviittojen mukaan Antalya:sta kohti.
Annoin itselleni edellisen päivän rasituksesta johtuen puoli tuntia pidemmän ajan nukkua aamulla ja heräsin vasta seitsemältä. Oli siihen toinenkin syy; olin 700 m:n korkeudessa ja ajattelin, että aamu on kylmä ja niin se olikin. Tosin taivas oli päivän aivan pilvetön ja ilma lämpeni nopeasti, niin että ajelin iltapäivällä tovin aikaa lyhythihaisella. Pakkasin pyörän ja lähdin siirtämään sitä aamupalapaikan eteen havaitakseni, että kumi on lytyssä. Kävin kuitenkin aamupalalla ja vaihdoin kumin sitten.
Päivän reitti oli taas kaunis, vuoria, laaksoja, hedelmäviljelmiä…. Alkumatkasta tiekin oli tasapintaista, mutta muuttui sitten karkeasorapintaiseksi. Kun tie ensimmäisen kerran tuli rannikolle Ula:n kohdalla, tultiin 700 m:stä suoraan alas 10%:n laskukulmalla ja kun tiepinta oli huonoa, oli jarrulle taas käyttöä. Ortagassa katsoin navigaattorista, että hotelleja löytyy linnuntietä mennen 11 km:n päästä ja mietin, että tulen liian aikaisin. Tie kun oli siinä lähellä meren pinnan tasoa. Juuri ennen rannikolle tuloa kuitenkin noustiin taas 350 m:iin. tiellä oli pulivälissä nousua tunneli, mutta siihen oli polkupyörällä meno kielletty, joten minä ajelin maisemareittiä taas jarrutellen alastulossa. Tämä Gösek on melkein heti laskun jälkeen rannikolla, mukavan näköinen lomakylä, useita pikkuhotelleja ja apartomenttoja, vaikka en kyllä kovin paljon tutkinut paikkoja, kävin kaupassa ja otin huoneen. Päivälle matkaa kertyi 111 km ja nousua lähes 1000 m, joten ei siitä aivan lepopäiväkään tullut, vaikkakin paljon helpompi kuin eilinen. Kaikki hyvin !

torstai 3. marraskuuta 2011

3.11.2011 Mugla, Turkki


3.11.2011 Mugla, Turkki

Kuvan otin, kun arviolta 80-vuotias mummo koljetti aasilla polttopuita.

Epäilin jo eilen illalla, että tästä taitaa tulla toinen työteliäs päivä. Minusta näytti, että välillä on huonosti hotelleja, pitäisi päästä tänne Mugla:aan ja tämä on jonkin verran sisämaassa. Lisäksi tien suunta oli taas jyrkemmin tuulta vastaan. Näinhän se meni. Alkumatkasta Milasiin asti oli jo jonkin verran nousuja. Milasista lähdettäessä katsoin heti, että nyt noustaan jonkin verran ja niin noustiinkin, noin 750 m:iin. Oikeastaan koko väli Yatagan:iin asti oli tietyötä ja se toi oman mausteensa ajoon. Yatagan:issa oli viitta yhteen hotelliin sivutielle 4 km:n päähän, mutta en ottanut riskiä vaan jatkoin Muglan suuntaan. Yatagan:ista tie vaihtui uudeksi, tosi hyväksi tieksi jota oli helppo ajaa. Alussa lasketeltiin pari sataa metriä alaspäin ja sitten noustiin taas kolmesataa ylöspäin. Pimeä tuli ennen Muglaa ja piti laittaa hieman valaistuksia päälle. Etuvalo oli unohtunut jossakin vaiheessa päälle ja akut olivat tyhjät, onneksi oli vara-akkuja ladattuna. Tämä hotelli löytyi muutama kilometri ennen keskustaa, vaatimaton, mutta en nirsoillut.
Matkaa taisi kertyä noin 120 km, nousuja oli yhteensä 1745m ja se näkyi energiankulutuksessa. Vaikka oli jo toinen lepopäivän jälkeinen päivä, sykemittarin laskema kalorimäärä oli 4800 kcal, joka on minulle aika paljon. Eilen oli vajaa 4500 kcal. Pitää huomenna ottaa vähän keveämmin. Kohelsin Milasissa ja kaaduin liikenneympyrässä. Ylpeyteni lisäksi sain pienen ruhjeen lonkkaan, kämmeneen ja kyynärpäähän sekä hiha repesi. Alkaa olla tuo minun pusero ihan niin kuin pitääkin, käytetyn näköinen. Minä tiedän sen, että tuon pyörän kanssa liikkuessa ei passaisi nukahtaa hetkeksikään, koitan taas muistaa sen.
Muuten matka oli edelleen oikein mukava. Alkumatkasta tie kulki ison järven reunalla, sitten laaksossa jälleen oliivi- ja hedelmäpuiden välissä. Milasin jälkeen kaunista vuoristomaisemaa. Yatagan:issa oli iso marmorilouhos, josta rekkaralli ajoi marmorilohkoja lukuisiin tien varressa oleviin hiomoihin, joista marmorin sahauksen ääni kuului tielle asti ja pinottuja valmiita laattoja oli kentät täynnä. Olen saanut Turkissa tervehdyksiä enemmän kuin missään muussa maassa. Niitä tulee kaikilta, autoilijoilta, peltotyöntekijöiltä, ohikulkijoilta, koululaisilta,,,, kaikilta. Minuun on suhtauduttu hyvin ystävällisesti. Lisäksi täällä on vähemmän kuiria kuin Kreikassa, varsinkin irtokoiria. Nyt kuitenkin on niin nälkä, että pitää lähteä syömään.
Olipa tulinen ruoka. Sitä vihreää ja tulista on joka paikassa ruuassa, leivissä, joita olen ostanut, nyt oli sekä salaatissa, että pääruuassa. Minun pitää jatkaa syömistä, kun pääsen kämpille. Jogurtin suhteen on vähän heikkoa. Ensimmäinen ostokseni oli kirnupiimän tapaista. Kaksi seuraavaa olivat maustamattomia, minun makuuni kovin happamia. Syötäviä olen löytänyt vain isompien markettien hyllystä. Nyt minulla on lasten vanukasta kuusi purkkia. Siihen leipää ja suklaata päälle. Eilen kun palasin harharetkiltä, ajelin yhden pienen mäen päällä olevan kylän läpi. Siellä oli kylän emännillä leivän paisto meneillään, uunit tien varressa, ainakin kymmenen emäntää paistamassa leipiä. Ostin yhden ja mutustelin matkalla pois. Kaikki hyvin !

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

2.11.2011. Akköy, Turkki


2.11.2011. Akköy, Turkki

Kuva on Kusadasin kohdalta

Oikeastaan en ole ihan Akköy:ssa vaan käännyi D525 tieltä Akköy:hyn päin ja melkein heti tien varressa oli country-hotelli, johon majoituin taas ainoana asukkaana. Iso hyvä huone, lämpeneekin pikkuhiljaa.
Aamulle oli vähän toimintaa kun selvittelin itseni ulos miljoonakaupungista. Pääsin liikkeelle jo puoli kahdeksan jälkeen. Aivan alussa liikenne oli aika rauhallista, mutta kahdeksan jälkeen sitä kyllä piisasi. Navigaattori teki vähän kiusaa yrittämällä paria mahdotonta käännöstä, mutta ilman sitä poistuminen olisi varmasti kestänyt paljon kauemmin. Lähdin rannikolle Kusadasi:a kohti ja vähän ennen Menderesiä liikenne alkoi hiljentyä ja Menderesin jälkeen se rauhoittui ja sain huokaista. Parisen tuntuia se poistuminen kesti. Matka taittui aluksi viljelmien sitten hedelmäpuutarhojen läpi. Tien vierellä oli runsaasti nahkaliikkeitä ja mattokutomoita. En kuitenkaan täydentänyt kostyymiäni, minähän pesin niitä eilen. Rannikolle saavuttua alkoi näkyä lomatoimintaa ja kun pääsin Kusadasi:iin, siellä sitä vasta olikin. Arvioisin, että noin 20 km:n matkalla oli runsaasti suuria lomahotelleja, vesipuistoja ja kaikkea lomailuun liittyvää. Kusadasi:n jälkeen ajattelin, että ajelen rannikon pikkuteitä tänne Äkköy:hyn. Minulla oli navigaattori pois käytöstä, en ollut huolimattomuuttani sitä ladannut täyteen. Kun sen sitten laitoin Davutlarissa päälle, se ohjasi minut takaisin päätielle ja huomasin tehneeni noin 1,5 tunnin ylimääräisen lenkin. Lenkillä ei ole muutoin mitään väliä, mutta majoittuisin mielelläni ennen pimeän tuloa. Niinpä sitten ajelin loppumatkan tänne majapaikkaan aika reipasta tahtia ja aurinko painui juuri horisontin taakse kun saavuin majapaikkaan.
Mukava päivä, hyvä ilma, matkaa kertyi 150 km, kaikki hyvin.

1.11.2011 Izmir, Turkki


1.11.2011 Izmir, Turkki

Kuva on hotellin edestä rannalta otettu.

Helposti Suomalaisena tulee sellainen ajatus, että Turkki olisi jotenkin vähän takapajuinen maa. Hotellini on yliopiston vieressä, kävelin eilen illalla siitä ympäri ja näin paljon siististi pukeutuneita (paljon siistimmin kuin minä yleensä) opiskelijoita. Tämän hotellin ympäristö on todella siistiä ja upeaa, mietin, mistähän kohtaa Helsinkiä vastaavaa löytäisi. Jälleen kerran tulee ainakin omalla kohdallani todistetuksi, että kaikki kuvittelu on todellakin vain kuvittelua. Turkki on suuri maa, johon mahtuu kaikenlaista. Minä katselen sitä ihmeissäni maalaispojan silmin.
Mietin eilen, että kysynkö tekstiviestillä Juhalta, kannattaisiko pitää lepopäivä kahdeksan ajopäivän jälkeen. Sitten tulin siihen tulokseen, että mitäpä minä itsestään selvyyksiä kyselen. Saa tuo oikea polvenikin, joka on vähän oireillut, levätä hiukan. Voi olla, että lopun matkaa Alaniaan menen tauoitta, mikäli ei jokin erityinen syy siihen taukoon pakota. Erityiseksi syyksi kelpaa esimerkiksi väsymys.
Lepopäivän kuviot aika normaalit. Kävin aamuvenyttelyjen jälkeen parturissa. Taisivat velottaa ulkomaalaisen taksan, kun en hoksannut etukäteen sopia hinnasta, 50 TL, vaikka kyllä havainto on ollut sellainen, että tksat suurkaupungeissa varsinkin keskustassa ovat korkeita. Koitin löytää vielä hierojaakin, hotellin respasta neuvoivat läheiseen Swiss-hotelliin. Kierreltyäni kyseistä taloa 10 min löysin viimein sisäänmenon ja kyllä sieltä olisi hierontaa saanut, siinä 235 TL/h luokkaa. Oli minulle turhan suolainen hinta, päätin selvitä ilman. Nyt kello on 120:30 ja lepopäivä lähes kärsitty.

31.10.2011 Izmir, Turkki


31.10.2011 Izmir, Turkki

Kuvassa on puuvillan käsinpoimintaa.

Kyllä se vain niin on, että ilmat näyttävät muuttuvan suotuisemmiksi etelää kohti mentäessä. Aamu oli taas aurinkoinen ei nyt polttavan kuuma, mutta ei tarvinnut kinttaitakaan. Yritin varustautua matkaan mahdollisimman aikaisin. Hotellinpitäjä olisi kaiketi halunnut nukkua myöhään, ehdotti aamupalaa yhdeksältä, sain tingattua kahdeksaksi. Kun heräsin ennen seitsemää, olin pakkamassa pyörää jo puoli kahdeksalta ja niin sain sen aamupalan jo ennen kahdeksaa joten pääsin kahdeksalta matkaan. Syynä tähän hoppuun oli sula laiskuus. Olen huomannut, että aivan aamusta tuuli ei ole vielä kovin kovaa ja minulla oli alkuun edessä noin 20 km vastatuuliosuus. Suunnilleen niin se menikin, mitä pidemmälle vastatuuliosuutta pääsin, sitä kovempi tuuli oli. Toisaalta, kun se pätkä oli ajettu , tie kääntyi yli 90 astetta ja sitten mentiin taas helpolla.
Olen toisen Turkin ajopäivän kokemusten jälkeen positiivisesti yllättynyt näistä teistä. Tänäänkin ne olivat pääosin hyviä. Karkeitakin osuuksia oli, mutta ei sellaista rompoolia, kuin toisena ajopäivänä. Nyt välille sattui myös hyvän matkaa aivan uutta ja tosi hyvää pintaa. Tänne on rakentumassa todella hyvä tie tähän rannikolle. Navigaattori ehdotti aamulla lyhyempääkin reittiä pikkuteiden kautta, mutta ehkä tässä jo alkaa matkaväsymys hieman tuntua, kun valitsin parempana tienä pitämäni reitin. Maisemat tien varrella olivat edelleen pääosin vuoriston ja meren väliin jäävän tasangon maatalousmaisemaa. Aliaga:ssa oli paljon tehtaita ja iso öljynjalostamo. Liikennettä, varsinkin rekkaliikennettä oli aika paljon, mutta valtaosalla tiestä oli todella hyvä reunakaista (reilut 2 m) joten ei ne paljon hulestuttanut, tietenkin liikenteen jatkuva melu on rasittavaa siihen verrattuna, että ajaisi jotakin hiljaista tietä.
Izmir oli minulle vain nimi kartalla. Siksi katsoin toisenkin kerran, kun n. 20 km ennen olettamaani kaupunkia tuli kyltti, jossa oli Izmirin nimi ja asukasmääräksi ilmoitettiin yli 3 miljoonaa ! Ennen kuin pääsin perille tähän hotelliin, jossa olen aivan kaupungin keskustassa (niin luulen) tulin vakuuttuneeksi, että kyllä se kyltti varmaan oli oikeassa. Hetken jo ajattelin, että painako ”kaasua” ja ajan ohi, mutta päätin kuitenkin jäädä. Minulla on 8 päivää yhtäjaksoista ajoa takana, yli 1000 km ja tiedän, että lepopäivä tekee hyvää. Hulluttelemalla voisi vain joku paikka ylirasittua. Taimi katsoi minulle pyynnöstäni pari hotellia joissa oli turkkilainen sauna, mutta en saanut kummankaan osoitetta kirjoitettua siten, että navigaattori olisi sitä löytänyt. Niinpä valitsin navigaattorin listasta summassa yhden hotellin, ajoin sille ja kun se oli kolmen tähden hotelli, otin sen. Jotenkin ei huvittanut lähteä pitkäksi aikaa kiertelemään iltaruuhkaan.
Olin aika aikaisten majapaikassa, matkaa oli 120 km, taival oli helppo. Kuitenkin iltaruokailun jälkeen olin jotenkin niin väsynyt, että taisi olla ensi kertaa tällä reissulla, kun ”päiväkirjan” kirjoittaminen jäi seuraavaan päivään. Kaikki hyvin !