Sateinen lepopäivä Alcala la Real:issa

Lähdettyäni Jaen:ista valitsin taas vuoristoreitin. Matka, joa tänne Ascala la Realiin, oli vain reilut 60 km, oli kaunis mutta haastavakin. Päivän kokonaisnousut olivat 1530 m, keskikorkeus 855 m. Ihmeekseen tuo kulki, vaikka kyseessä oli viides päivä peräkkäin tasaisen maan tallaajalle suhteellisen haastavaa maastoa. Lepopäivä kyllä kovasti mietitytti. Tapasin kaupunkiin tullessani pyöräilijäpariskunnan, joista mies puhui hyvää Englantia. Olivat Madridista läteneet, Gordobaan matkalla. Juttelutuokion jälkeen jatkoin pensionaatin hakua, löysinkin sen melkein heti. Kun olin raahaamassa kamppeitani huoneeseen, samainen pariskunta ilmaantui samaan majapaikkaan, joka maksoi muutoin 23 E, ihan hyvä huone.

Aamuyöllä alkoi satamaan ja kun kello herätti, painoin sen hiljaiseksi, nousin vasta kahdeksan jälkeen hyvin harmaaseen ja sateiseen aamuun. Minin alakerran baariin aamupalalle (yritin nyt kaupassa opetella juustoa espanjaksi) ja mietin lähdenkö liikkeelle. Tätä miettiessäni Pekka lähetti Fuengirolasta viestin, että pidänkö lepopäivän, ja jos pidän, hän ajaa tänne. Tämä ratkaisi ongelmani, Pekkaa odottaessani (matka Fuengirolasta pääasiassa moottoritietä vei kolme tuntia) venyttelin melkein kaksi tuntia.

Kävimme sateisessa ja hyvin ruuhkaisessa Granadassa, söimme Sierra Nevadan hiihtokeskukseen nousevan tien varrella ja palailimme lähtöpisteeseen. Kello olikin 18 paikkeilla ja Pekka lähti ajelemaan takaisin fuengirolaan.

Laitan sen pariskunnan kuvan tuohn, tuleepahan hieman paikallista väriä. Lähtivät ajamaan sateessa Granadaan, toivottavasti eivät jäätyneet. Sadetta jatkui niin myöhään kuin olin hereillä ja mietiskelin, millaiseen imaan joudun aamulla lähtemään. Toista päivää en samassa paikassa jaksaisi olla. Yöllä toimittelin asioitani vessassa ja aina vaan satoi. Aamulla oli kuitenkin nahkapoita ja pakkailin tavarani aika tyytyväisenä pyörään. Yritin muistella aamupalaa tlatessani sen edellisenä päivänä opettelemanijuuston nimeä Espanjaksi, mutta enhän minä sitä kerralla oppinut. Piti taas tyytyä ranskanpullaan ja kinkkuun, hyvää kahvia pari grandekuppia kyytipojaksi.

Päivä oli viileä, aina välillä ripotteli vettä, mutta vain noin tunnin jouduin pitämää sadetakkia. Yritin kiertää ruuhkaisen Granadan, mutta eihän se onnistunut. Se tie, jolle olin aikonut kääntyä, oli tietyön takia suljettu, niimpä ajoin keskelle Granadaa, jopa turhankin keskelle. Noin tunnin kiertoajelun jälkeen selvisin ulosmenotielle ja sitten vain pudottelin rannikkoa kohti. Vaikka lähtäpite oli n. 900 m korkealla, aivan ilman työtä en tänne rannikolle selvinnyt. Ensiksikkin, tuuli oli koko ajan vastainen ja toiseksi, kyllä siinä vastamäkejäkin kertyi 800 m, niin ja ajokilometrejä 130. Kuinka ollakkaan , 20 km ennen rannikkoa aurinko alkoi paistamaan. Hyvä päivä. Huomenna jatkan (jos herään) Fuengirolaa kohti. Sinne on atkaa sen verran, että ei päivässä selviä. Sääkin on arvoitus, mikäli oikein muistan, vielä 2 päivää olisi epävakaista, sitten oli sääkartalla runsaasti aurinkoa.


Täytyy lisätä vieläuskomaton yhteensattuma. Juuri kun olin saanut kirjoitetuksi äskeisen jutun, sisään asteli pariskunta, jonka kuva tuossa on. Miehen äiti oli halunnut lähteä viikonlopuksi Granadasta rannikolle, he olivat ajaneet tänne ja tulivat käymään tässä samassa hotellissa. Nyt vaihdoimme sähkäpostiosoitteita.

Aurinkoa ja ukkosta

sierra Nevada jäi taakse, tosin se näkyi parhaiten vasta hieman matkaa ajettuani kauemmaksi. Maanantain ja tiistain välisenä yönä satoi ja vuorilla sade oli tullut lumena, siispä ne hohtivat auringossa valkoisina. Ajelin maanantain hyvin mutkille, koska välttelin moottoritietä. Illaksi päädyin Iznalloz:n lähelle moottoritienvarsihotelliin. Sain apua kotijoukoilat, navigaattorilta ja paikallisilta en sitten juuri apua saanutkaan. Navigaattori ei löydä kaikkia osoitteita ja paikalliset näyttää yksi yhteen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Sellainen havainto on ollut aikaisemminkin, että suuri joukko ihmisistä ai tajua kartan päälle yhtään mitään. Jos vaikka pyydän näyttämään kartalta, missä ollaan, ei ne osaa sitä tehdä. Sitten, kun joku viittaa että tuohon suuntaan, niin ei yhtään tiedä, pitääkö mennä viisisataa metriä vai viisi kilometriä. Tässä tapauksessa oli viisi kolometriä lähempänä. Hotelli oli muuten edullinen, 18 eur.

Iltapäivällä alkoi kerätä ukkospilviä ja reitti kiersi aika pitkään siten, että en kastunut, mutta lopulta jouduin vaihtamaan sadekamppeet.

Tänään keskiviikkona päätin ajaa Jaen:iin, mutta en suoraan. Hotellilta moottoritietä olisi ollut rapiat 50 km, minä sain pyörän mittariin lähes 110 km, ja kannatti. Oli tosi upea reitti, isa matkaa tie sivusi Sierra Almaden Magia kansallispuistoa. Matkalla oli sen verran mäkiä, että nousua kertyi taas 1250 m, laskua vielä enemmän. Päivä oli muutenkin mukava, ukkosen kanssa oli samoin kuin tiistaina. Iltapäivällä pilviä alkoi kertyä, hieman aikaa ajoin jonkinlaisessa sateessa, sitten painelin pilviä karkuun hyvän alamäen vauhdittamana. Tänään tuli reissun nopeusennätyskin, 64,5 km/h. Kyllä siinä lahje vipattaisi, jos sellainen olisi.

Jäniksiä näkyi jossakin vaiheessa myös tosi paljon. Ne ovat pieniä, mutta niitä saattaa olla vilistämässä tien vieressä koloihinsa lähes 10 kerralla ja siellä missä niitä on, niitä on koko ajan. näimpä minä jonkin peurankin, oli aivan vieressä tienvarressa ja lähti kipuamaan tosi jyrkkää seinämää ylöspäin.

En ole oikein vielä päättänyt, mihin täälta Jaen:ista suuntaan, ehkä tuonne Cordoban suuntaan, vaikka en varmaankaan itse Cordobaan menisikään. Pidän pienemmistä paikoista. Kaikki ihan hyvin, olkapää hieman vaivaa ja jyrkissä ylämäissä jaloissa tuntuu vähän semmoista heikotusta.

sierra Nevadaa pitkin ja poikin

Lähdin launataina Roguestas de Mar:ista heti aamupalan jälkeen. Lepopäivä ottaa tosi koville, jotem menohaluja oli. Ajelin rantatietä Almeriaan ja aloin sieltä nousta uudelleen Sierra Nevadan vuoristoon, tielle A348. Päivä oli epävakainen, mutta sade alkoi vasta yhden paikkeilla. Melkein heti sateen alettua puhkesi taas kumi. No, paikkasin sen ja jatkoin matkaa. Sadekamppeet on sellaiset, että kun niillä ajaa, on jonkun ajan päältä likomörkä satoi tai paistoi. Nousua riitti aj aloin Padudesissa katsella majapaikkaa, sitä en sieltä löytänyt. Paikallinen selitti, että Fondonissa olisi hotelli, laitoin tekstiviestikyselyn Taimille ja vastauksena sain kaksi nimeä.

Pääsin Fondoniin 18:00 jälkeen ja ajeltuani puoli tuntia kylällä ja kyseltyöni aikani, löysin toisen paikoista. Huone järjestyi, mytta sen siivoamista piti odottaa pari tuntia, tosin sain kyllä tavarani jätettyä sinne ja vaaihdettua vaatteet, niin että pääsin syömään ennen varsinaista majoittumista. Ruoka oli hyvää ja maistui, kas kun jäi päivällä syömättä. Hotelilla oli Lyyjajalaispariskunta, joka kertoi, että suunnittelemani vuorenylitysreitin korkeimmalla kohdalla olisi hotelli, siellä ajattelin yöpyväni.

Päivän saldo oli noin 1600 m nousua, lähes 5000 kcal eikä erityisesti edes väsyttänyt. Ts kunto palasi aika hyvin lepopäivänä.

Jatkoin tänään matkaa ajatuksella yöpyä vuoren päällä. Paikkaushommia oli alle 10 kmajettuani. Mäki olli aika voimia kysyvä, kokonaisnousu päivälle hieman alle 1400 m. Mäen päälle päästyäni etsiskelin hotellia, ei sellaista löytynyt. Päättelin, että sen oli täytynyt olla 5 km taaksepäin, hevostilaksi luulemani paikka, epäilinkin sitä majoitusliikkeeksi, mutta huonosti oli merkitty. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa, en takaisinkaan viitsinyt palata. Lisäsin hieman vaatetta vanhasta muistista, alasmennessä tuulee kylmä. En päässyt kuin pienen matkan, kuntaas takakumi tyhjeni. Nyt vaihdoin pienessä tihkusateessa ja aika kylmissäni varallaolleen päälykymian ja päätin, että seuraavalle matkalle vaihdan samat renkaat, kuin aikaisemmassa pyörässäni oli. Paikauksen jälkeen lisäsin taas vaatetta, mutta palelin kaikesta huolimatta, piti pidätellä vauhtia hiljaisena, että ei olisi jäätynyt kokonaan. Sitä ei kerta kaikkiaan tahdo tajuta, että kun vuoren päälle pääsee, niin silloin pitäisi laittaa kaikki vaatteet päälle, mitä matkasta löytyy. Niin, korkein kohtaoli kyltin mukaan 2000 m, minun kello näytti siinä 1999 m. Kerran näin tarkasti.

Laskin La Calahorra-nimiseen kylään. Olin varautunut ajamaan pidemmällekkin, mutta kun tiepuolessa oli hotelli, pysähdyin tähän. Laskin kerrankin ammeeseen vettä ja makailiin tovin lämpimässä vedessä, (renkaiden paikkaushommien jäleen) että olisin sulannut. Kyllä vuoristopyöräily pitäisi tehdä keskikesällä, maisemat ovat kyllä mahtavia, mutta palelemisesta minä en kertakaikkiaan pidä. Nyt pitää odotella vielä puoli tuntia ruokaa, jos oikein ymmärsin. Keittiö "aukeaa 20:30. Henkilökunta kyllö puhui yhtä paljon englantia, kuin minä Espanjaa. Pitää aamulla päättää, mihin suuntaan tästä sujahtaa. Kaikki hyvin.

Lepopäivä Roquestas de Mar:issa

Lähdin Ugijarista perjantaiiaamulla liikkeelle tuntien oloni aika väsyneeksi. Päästyäni risteykseen, missä piti päättää, jatkanko etelään, käännunkö vuorten poikki vai käännynkö rannikolle, päätin kääntyä rannikon suuntaa ja viettää lepopäivän. Lakettelin Adra:aan ja ajoin siitä aivan rantaa pitkin hyvässä, oikeastaan kovassa, myötätuulessa ja ajoittaisessa tihkusateessa Almerian lähelle Roquetas de Mar:iin. Otin täältä hotellihuoneen rantahotellissa tarkoituksella levätä ja venytellää.

Jos huomenna olen hengissä, ajatuksena on jatkaa Almeriaan ja siitä uudelleen tietä A348 vuoristoon. Säätila tänäänkin on aika viileä, eikä se mitään kovin hyvää ole luvannut eteenkäänpäin. Olisi ehkä parempi, kun en katselisi noita ennusteita, turhaan huolehdin tulevista, minun kun pitäisi opetella elämään päivä kerrallaan.

Olen venytellyt aamulla jo noin tunnin. Reidet olivat vähän samaan sorttiin kipeät kuin alkumatkassa Ruotsissa kun olin matkalla gibralttariin. Nuo vuoristotiet ovat aika kovia, jyrkkiä ja lisäksi pyörässä on noin 40 kg ylimääräistä painoa. Nousuja on kertynyt keskimäärin noin 1000 m/ päivä, eilenkin 700 m, vaikka tulin alas tuolta vuoristosta. Pääsyy kaiketi kuitenkin on, että minulla on niin vähän ajokilometrejä tälle vuodelle. Mielenkiintoista katsoa, mitä tämä lepopäivä tekee.

Hyvää pääsiäisen akaa lähimmäisilleni Suomessa !

Korkealla ja kylmässä

Aamu valkeni sateisen yön jälkeen kosteana ja viileänä. Kaivoin pyöräni majapaikan ahtaasta kellarista surkean aamupalan (kaksi kahvia ja kolme siivua ranskanpullaa ohuella marmeladikerroksella) jälkeen. Lähdin kipuamaan kylästä ylöspäin tietä, joka väliin peittyi kosteisiin piviin, että katsoin parhaaksi käyttää välillä valija pyörässä. Tie seuraili vuoriston reunamarinnettä nousten parhaimmillaan n. 1600 m:iin. Päivä oli epävakaisen oloinen, uhkaavia pilviä oli vuoren päällä koko päivän ja pariin otteeseen pudotti muutaman pisaran. Varsinaine sade saapui vasta majoituttuani tänne Ugijariin. Muutoinkin päivä oli aika kylmä, ajoin flees-liivi ja pyöräilytakki päällä koko päivän, pääosin vielä hanskatkin kädessä.

Jaloissa alkoi tuntua iltapäivällä selvästi väsyneemmältä, kuin eilen. Mietin, johtuuko tuo väsymyksestä, 5:s päivä pyörän selässä peräkkäin ja vähän kilometrejä takana tänä keväänä. Toisaalta voi olla, että korkeuskin vaikuttaa asiaan. Joka tapauksessa pitäisi pitää lepopäivä, ei vain huvittaisi jäädä tähän kylään kokonaiseksi päiväksi. Pitää karsoa, miltä se aamulla näyttää. Hotelli (Pension Vidana) on kyllä aika edullinen, 21,60 E (ilman aamupalaa).

Sierra Nevadalle

Ajelin eilen kaunista rannikkotietä Nerjasta ensin Mortil:iin ja lähdin siitä nousemaan sisämaahan. Majapikka löytyi Velez de Benaudalla:n liepeiltä. Päivämatka oli lyhyt, nousua kuitenkin kertyi 1000 m, ja energiankulutuskin oli kohtuullinen. Nyt olen malttanyt aloittaa varivaisesti, ja meno on tuntunut kiireetömältä ja mukavalta. Minulla oli illalla hieman sairaaloinen olo, mutta aamulla tuntui jo paremmalta. Olkapää oli myös aika ärtynyt, mutta sekin helpotti, liekkö särkyvoide vai muuten vain. Tänään tei nousi ensin kaunista jokilaaksoa Granadaa kohti, kunnes käännyin vuoriston suuntaan. Kävin kahvilla ja sämpylällä (majapaikassa ei ollut aamupalaa) Lanjaronissa, jonka aikana taiva meni pilveen ja viileni niin, että sain lisätä useampaan otteeseen vaatetta. Aurinko palasi kuitenkin pian ja tien nousukulma piti myös huolta lämmön tuotannosta.

Taimi varmensi majapaikkani löytymistä kumpanakin päivänä, nyt se löytyi 31E:n hintaan Pampaneirasta, kelloni mukaan 1080 m merenpinnasta, pieni idyllinen kylä täynnä käsitöitä myyviä liikkeitä. Kuva otettu huoneeni ikkunasta, vuorilla on lunta. Puroissa ja joissa on vettä, kirkasta swllaista. Etelässä ei ole yleensä tottunut veteen. (lomakohteissa on useimmiten kuivaa ja karua, kas kun pääasiassa tullutvierailtua välimeren alueella syksyllä). Päivän kokonaisnousu oli hieman yli 1300 m. Teillä liikkui runsaasti muitakin pyöräilijöitä, tosin keveämmässä lastissa kuin minä. Reitti parille seuraavalle päivälle ainakin näyttää hyvin mielenkiintoiselta. Sääennustus vain lupasi sadetta ainakin eilen iltaisessa katsauksessa lippuviikoksi. Katsotaan, mitä tulee. Kaikki hyvin!

Nerja

Sunnuntaina ajoin lenkin Mijasin kylään lähellä Fuengirolaa. Kylä on lähes 500 m:n korkeudessa merenpinnasta, joten kokonaisnousun alle 50 km:n lenkille kertyi n. 800 m. Alkumatkasta tuntui aika raskaalta ja mietin, noinkohan se nousisi lastin kanssa, on noita pyöräilykilometreja tälle vuodelle kovin vähän. Kyllä-se sitten muutaman sadan mwtrin nousun jälkeen alkoi helpottaa, liekkö mäki loiventunut vai olisiko lihakset tottuneet.

iltapäivällä loikoilin rannalla jonkun tunnin, tuulensuojassa juuri tarkeni. Mereltä on tuullut koko ajan aika lujasti ja merivesi on vielä viileää, joten tuulikin on viileää. Illalla tapasin pari tyntia ystäviäni, oli oikein virkistävä tapaaminen.

Jätin aamulla pyörälaukkuni hotelliin ja lähdin ajelemaan Malagan suuntaan pilvisessä ja aika viileässä säässä. Uusi pyöräilytakki oli tarpeen, se toimi hyvin ja on miellyttävän tuntuinen päällä. Kiitoksia lahjan antajalle. Tarkoitus on vähäisistä ajokilometreistä johtuen aloittaa varovaisesti, siksi ajelin hiljalleen ja matkaakin kertyi vain n. 90 km. Kaikki on hyvin, mitä nyt tähän yksinoloon taas pitää totutella. Minähän olen ollut paljon yksin Syötteellä, mutta tämä matkalla yksinolo on kuitenkin jollakin tavoin erilaista. Uskoakseni minä siihen taas totun.

Huomenna uusi päivä, kaiketi !

Pyörän purku Oulussa ja kasaus Fuengirolassa

Uusi pyörä oli hieman työläämpi purettava. Pedaaleja en saanut irti, työkalulaukusta löytyi jopa polkimille ulosvetäjä, joten otin koko polkinet irti. Minulta meni purkuun 2 tuntia ja sama aika täällä kasaamiseen. Hotellissa oli hyvä patio pyörän kasaukseen ja säilytykseen. Olen tuossa päivän mittaan ajellut ja viritellyt pyörää. minun oli irroitettava ohjaustanko, pitä en ollut aikaisemmin tehnyt ja en meinannut saada sitä kiristetyksi uudelleen. Epäilen, että vika oli vaseliinissa, jota töhriytyi kiristysosaan. Puhdistelun jälkeen se alkoikin pitää hieman paremmin. Ehdin kyllä kaatua aika näyttävästi kerran sen löysän ohjaustangon takia.

Tavarat selvisivät aika hyvin lentomatkasta. Pyörälaukuista oli poimittu pois kaksi sytytintä ja laukkujen korjauksiin varaamani liima. Otin mukaani kolme avaamatonta purkkia urheilujuomaa, ajattelin, että eivät epäile, että mitä jauhetta kuljettelen. Yksi purkeista oli sen verran rikki, että kassi oli aika hyvin jauheella käsitelty. Navigaattorin olin unohtanut kotiin, luulin, että se on etulaukussa, takavalo näytti samanlaiselta pikaisella vilkauksella. Mennään vanhoilla menetelmillä.

Sää Fuengirolassa on ihan hyvä. Lämpömittaria en ole katsonut, mutta kyllä ihmiset ttavat rannalla aurinkoa ja T-paitasillaan terkenee ajaa. Käunen huomenna hieman pidemmän lenkin ja valmistelen laukut lähtövalmiiksi. Tarkoitus on lähteä liikkeelle maanantaina heti aamusta. Hotelli on ihan hyvä, äänieristeet vain aika kehnot ja nukuin aika huonosti, kun joillakin tuntui riittävän virtaa mesuta melkein aamuun asti. Tämä äänieristys on kyllä kehno melkein säännöllisesti eteläeuroopassa. Kaippa se sitten nukuttaa, kun tarpeeksi väsyttää.

Kaikki hyvin, terveiset Suomeen.

Matkakuumetta ?

Hiihtokausi on vaihtunut pyöräilyyn. Olen aloitellut varovasti, ensin 50 km hiihdon ohella viikossa, sitten 100 km, 250 ja tällä viikolla olen ajanut noin 50 km päivässä. Nyt alkaa tuntua, että ajamiseen vähitellen tottuu. Kelit on ainakin tänään olleet surkeat.

sierra Nevadan matka lähestyy, lento malagaan on perjantaina iltapäivällä. Olen vähitellen kasannut tarvikkeita, myös viime kesänä Sardiiniassa varastettujen tilalle. Sain lahjaksi muutamia lahjakortteja Intersporttiin, kiitos niistä. Olen hyödyntänyt ne mieluusti. Uusi työkalusarja, vesitiivis reppu ja pyöräilytakki sekä retkikeitin varastetun tilalle. Tein koepakkauksen tänään, koska tarkoitus on purkaa pyörä huomenna kuljetuspussiin. Mianusta homma tuntui toimivan, vaikka pyörä on uusi ja osa virityksistä on aikaisemmin kokeilemattomia. Mm ohjaustanjon alla oleva majoituspakkauksen kiinnityssysteemi on omatekoinen viritelmä. Matkalla näen lopullisesti, miten se toimii.

Olen katsellut Espanjassa mm Cordopan lämpötiloja, ja ainakin tällä hetkellä näyttää hyvältä. Koitan kertoa kuulumisistani niille, joita asia sattuu kiinnostamaan.