Yhteenvetoa Sierra Nevadan reissusta

Olen ollut nyt viikon Oulussa ja voin ehkä pohtia, miten harjoittelumatkani meni. Matkustin Malagaan 15.4-11 ja palasin takaisin 15.5.-11. Perillä siis 4 viikkoa.

Puhuin ennen reissua, että pidän korkean paikan leirin Sierra Nevadassa. Tämä osa kyllä jäi vajaaksi ainakin ennakkoajatuksiini nähden. Pohdin etukäteen, että voisin olla selvästi yli 1000 metrin korkeudessa 3 viikkoa. Näin ei käynyt. Oli ehkä pari kolme päivää, jolloin keskikorkeus oli yli 1000 m, sitten ehkä 6-8 päivää, jolloin keskikorkeus oli 800 m. Vuoriston tien kulkee lopen aika vähän aikaa yli 1000 m:n korkeudessa ja merkittävintä on, että siellä ei ole majapaikkoja, ne ovat sen tason alapuolella.

Taas kerran tuli todetuksi, että vuoristossa on kylmä, ja minä kun en pidä kylmästä. Kun siihen lisätään sade, niin yhdistelmä on epämiellyttävä. Kyllä vuoristossa ajeluun pitäisi varata kesäinen aika, niin ainakin minun mielestäni.

Tänä keväänä säät olivat Malagan seudulla aika viileät. Jos olisin ollut rantalomalla, olisin huhtikuun puolella ollut varsin pettynyt lomaani. Toukokuun puolella oli joku päivä jo sellainen, että rannallakin olisi viihtynyt. Joku paikallinen muistaakseni sanoi kyllä, että kevät oli normaalia viileämpi. Ehkä valitsisin rantaloman vapulta aikaisintaan.

Mitä reissuuni muutoin tuli, harjoitusmielessä kaiki sujui hyvin. Minulla oli tosi vähän pyöräilyä alla mennessäni Espanjaan, silti tein kohtalaisen raskaita päiviä, nousuoosuuksia 1000 - 1500 m päivässä, huomioiden 40 kilon ylimääräinen lasti pyörässä. Varsinkin aluksi huomasin, että minua alkoi väsyttää nopeammin, kuin silloin kun ajokileometrejä on ollut enemmän takana. Toisaalta palautuminen tapahtui hyvinkin yhden lepopäivän aikana. Hyvänä asiana pidin ja pidän sitä, että paikat pysyvät kunnossa, mitään erityistä vaivaa ei ollut. Kiitoksia Juhalle, hänelle aikoinaan esitin, että jos hän voisi ohjata minua niin, että paikat kestäisivät. Näin on näköjään tapahtunut. Matkaa koko reissulla tuli ajettua noin 1700 km, siitä pääosa vuoristossa. Espanjan rannikkokin on sellaista, että ei se aivan sileää ole. Siellä saa 100 km:n matkaan helposti lähes 1000 m:n nousun, Oulun seudulla siihen saa ajaa jo melkoisen pitkäästi.

Pyörä toimi hyvin. Pari parannusta siihen ja varusteiden kokoonpanoon kyllä keksin, toivon mukaan saanen ne hoidettua elokuun loppuun mennessä.

Nyt on edessä kesä Suomessa, toivon mukaan. Pieniä palvelutehtäviä, kuntosalilla pari kertaa viikossa ja ajatuksena olisi ajaa keskimäärin 350 km:n viikkotahtia ja luoda pohjaa syksyn pidemmälle matkalle. Lepopäiväkin pitäisi pitää, koitan noudattaa ohjetta. Kyllä minä tällä hetkellä olen siinä ajatuksessa, että jos mitään estettä ei ilmaannu, ajan syksyllä Roomasta Turkkiin, Alaniaan, mutkitellen.

Laitan tuohon ylös kuvan, ajoin sellaisen kylän läpi, jossa pääosa rakennuksista oli kaiverretty vuoren sisään. Merkillinen paikka ?

Niin, tyttäreni, Teija sanoi, että minulla on teksteissä paljon kirjoitusvirheitä. No, se pitää normaalistikkin paikkansa, ja kun reissussa käytän kommunikaattoria, jossa kirjaimet ovat kärpäsen paskan kokoisia ja yhteys hidas ja hankala, niitä tuppaa tulemaan erityisen paljon. Voisihan noita korjata, mutta kun ei ole tarkoitus osallistua kirjoituskilpailuun.

Paikallisajoa Fuengirolassa

Viikko on kulunut Fuengirolassa. Olen kierrellut puolipäivälenkkejä, ts lähtenyt heti aamupalan jälkeen liikkeelle ja palannut siinä 14 - 15 maissa. Eilen kiertelin Malagan länsipuolella uuden reitin, 85 km:n matka. Palattuani kävin heti syömässä käymättä hotelulla ja olin ajamassa hotelille, kun viimeisessä kadunkulmassa paikallinen autokuski ajoi takaa päälle. Olin lähdössä liikennevaloista, ja niin ilmeisesti autoilijakin, joten vauhti oli hiljainen. Pyörästä kuitenkin meni takarengas soikiaksi. Minä meinasin hermostua, kun ajattelin, että loppuaikana en voi ajaa pyörällä.

Yritin ehdottaa ukolle maksamista, tämä puisteli päätä ja alkoi kaivaa ilmaisesti koko auton käyttöikänä kertynyttä paperivarastoa esiin. Siihen tuli yksi englantilainen nuorimies,joka selitti, että täytyy löytyä vakuutusnumero ja lisäksi tämän vuoden tosite, että vakuutus on maksettu. Siinä sählättiin melkein tunti ja sitten tuli paikallispoliisi paikalle. Nämä täyttivät perusteellisesti vahinkoilmoituksen. Näistä toinen puhui englantia kohtalaisesti ja selitti ajajanmyöntävän syyllisyytensä, hän ei ollut nähnyt minua ollenkaan (huomioliiveineni ja viittoineni). Sanoi sitten, että menen korjauslaskun kanssa paikalliseen vakuutusyhtiöön.

Kun lopulta selvisin, palasin hoteliin ja suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen jähdin takarattaan kanssa pyöräliikkeeseen. Täällä mestari pyyti pari tuntia aikaa ja palattuani ratas oli kunnossa.

Teinkin tänään taas uuden reitin Ojen ja Mondan kylän kautta. Varsinkin Ojen oli tosi mielenkiintoinen nähtävyys. Kyllä pyörän selässä tuntuu näkevän tosi paljon enemmän, kuin autolla ajaessa. Tänne Ojeen vain oli ajettava Marbellan kautta ja sinne tie on moottoritienomaista hyvin vilkasliikenteistä ja tympiää ajettavaa. Jostakin syystä se on paljon hankalamman tuntonen, kuin Fuengirolasta pohjoiseen, vaikka periaatteessa tie on samantyylistä.

Huomenna ehkä en aja kuin sellaisen palauttavan lenkin. Tänäänkin nousua kertyi yli 900 m, joten sellainen ei oikein käy palauttavaksi lenkiksi. Pyörän puran joko huomenna iltapäivällä tai sitten lauantaiaamuna. Lento Suomeen on lauanai-iltana ja kotona pitäisi olla joskus sunnuntaina puolelta päivin. Minulla olisi ollut luokkajuhla lauantaina Oulussa, harmittaa tämä ajoitus. Terveiseni kuitenkin opiskelutovereilleni, jos joku sattuu lukemaan juttujani.

Olen ollut kutakuinkin kuukauden tällä pyöräreissulla. Analyysin aika on ehkä viikon parin päästä. Turistianalyysiä sen verran, että kovin hyviä rantailmoja tälle välille ei ole monenakaan päivänä sattunut. Minä niitä en ole kaivannutkaan, tosin sateesta ja vuoristossa olleesta kylmästä en silti välitä. Ehkä tämä kevät on ollut täällä viileä koska minusta tuntui, että viime keväänä oli lämpimämpää. Meri silloinkin oli kylmää ja rannikolla aina kun tuuli on mereltä, käy sellainen vähän kolea viima. Kevään hyvä puoli on, että kaikki on vihreää ja kaunista. Kaikki hyvin !

Äitienpäiväkukat palumatkalla Rondasta

Paluumatkani Rondasta sujui hyvin. Kaupunki oli tulvillaa pyöräilijöitä ja patikoijia, kaikilla lappu rinnassaan. Joku tapahtuma siellä oli. Minä olen liian vanha sellaiseen, lähdin ja ajoin vajaa 100 km Fuengirolaan, 1200 m:n kokonainousuilla todella kaunista reittiä. Kumi puhkesi melkeiin 1200 m:ssä juuri kun vähän vihmoi vettä. Näin se menee.

Olen tässä pähkäillyt, pidänkö huomenna lepopäivän vai ei. Jätän päätöksen aamuun. Hyvää äitienpäivää kotiin, ja muillekkin äideille. Kukat ovat tuoreet, kuva on tänään otettu.

Retki Rondaan

Olen alkuviikon ajellut Fuengirolan ympäristössä. (itseasiassa kahden lepopäivän jälkeen, koska maanantaina kävimme Gibralttarilla ja tiistain olin muuten vain jouten). Eilenkin löysin tosi mukavia tienpärkiä. Pekka kertoi käyneensä autolla Rondassa ja kehui tietä. Karselin karttaa ja päättelin, että kaksi päivää siihen menee, tiellä oli kilometrin korkeusmerkintöjä. Lähdin tänään aamulla pilviseen päivään. Itseasiassa taivas oli pivessä melkein iltaan asti, mutta yhtään ei satanut. Ylhäällä oli taas hieman kylmä. No niin, ylhäällä, tämä Rondakin on 700:ssa metrissä. Illasta aurinkokin näyttäytyi. Kirjauduin aamulla hotellista Fuengirolasta ulos, jättäen pyörälaukun sinne ja kerroin tulevani huomenna takaisin. Jätin laukkuun myös telttapakkauksen, ajattelin, että en sitä tarvitse.

Tänne päästyöni ajoin ensimmäisen tienvarsihotellin ohi, ja aioin majoittua kaupunkiin. Täällä olikin todella runsaasti hotelleja, tuntuivat olevan vain kaikki täynnä. Ihmisiä oli joka paikassa ja puistossa oli armeijan vehkeitä näytillä. Päätin palata tienvarsihotelliin muutama kilometri taaksepäin. Nä, sekin oli täynnä. Keskustelin vastaanottohenkilön kanssa ja jänvahvisti epäilyni jostakin juhlaviikonlopusta ja sanoi, että hotellit on varattu jo viikkoja ennen täyteen. Pienen suostuttelun jälkeen hän alkoi selata netistä paikkoja ja löysi yhden paikan keskustan kalliimman sortin hotellista. Eipä auttanut kuin ottaa, takaisinkaan en olisi jaksanut ajaa tai ainakin olisi mennyt yöhön ennen minkäänlaista majapaikkaa. Eikä se hinta lopen sitten niin kallis ollut.

Kaupunkia tuli ajelluksi hotellia etsiessä. Todella mielenkiintoinen kaupunki, 100 m:n rotkon ja kuilun reunalla. Jos täälläpäin liikkuu, kannattaa käydä katsomassa. Minulle tuli pyörän mittariin rapiat 100 km, tosin 10 niistä hotellia etsiessä. Nousuja kertui hieman yli 1500 m. Tie olisi voinut olla paljon pahempi, siellä ei nimittäin välillä ollut juuri minkään vertaa laskuja, joita tuolle 45 km:n vuoristomatkalle olisi kyllä sopinut. Pari joen ylitystä niin siinä olisi ollut 600 m lisää nousua! Niin, tulihan sitä yksi ennätys taas rikottua, nopeutta tähän kylään lakussa oli yhdessä vaiheessa himpun yli 70 km/h. Pitääköhän tyytyä tuohon, hirvittää, jos pyörä menee rikki, silloin on leikki kaukana.

Huomenna, jos olen hengissä, ajelen toista tietä takaisin.




























.

Paluu Fyengirolaan

Aamu Motrilissa valkeni poutaisena. Päivä säilyikin sellaisena lukuunottamatta muutamia sadepisaroita, jotka eivät matkantekoa haitanneet. Matka Fuengirolaan näytti vähän siiinä ja siinä. Ts välillä oli muutaman kymmenen kilometrin päässä-Nerja, jossa olin pari viikkoa aikaisemmin yöpynyt ensimmäisen kerran. Ajelin ilman suurempia paineita ja muutoinkin tyntyi hyvältä. Edellisen päivän 130 kmei juurikaan tuntunut jaloissa. Lisäksi oli myltätuuli.

Tapasin matkalla englantilaisen ukon, mainitsi olevansa Mansesterista kotoisin. Oli ollut kolme viikkoa leirissä Orgivassa. Oli pyöräillyt ympäri maailmaa, ikää 67 vuotta. Puhui kuolemasta, mutta isäntä näytti kyllä tosi hyväkuntoiselta.

Vaikka malagan läpiajo tuotti loppupäästä taas vähän ongelmia ja yllättäen sekoilin myös Toremolinoksessa, ehdin fuongirolaan ennen klo 19:00 ja menomatkalla kävin tapaamassa Pekkaa, joka majaiee Fuengirolan Malaganpuoleisessa päässä. Sovimme päivällisestä ja ajoin entiselle hotellille, johon kelpasinkin sisään.

Yöllä satoi taas ja tänään on ollut hieman epävakainen päivä. Kävimme Pekan kanssa Gibraltar:illa, nyt autolla ja tällä kertaa kävin minäkin aivan mäen päällä. Pekasta ottamani kuva todistanee asian. Puolitoista vuotta sitten, kun olin ajanut sinne pyörällä Suomesta, jaksoin nousta vain osan matkaa. Oli turhan jyrkkä mäki siinä kunnossa ja sillä lastilla. Eipä tuolla pyörällä liikkuvia näkynyt nytkään, että ehkä minun ei tarvitse hävetä, että en ylös jaksanutkaan mennä. (usko loppui).

Viime viikon liikuntasaldo energian kulutuksen osalta oli yli 22000 kcal, sunnuntaina ajoun 140 km, nousuja yli 900 m. Vaikka sellaista hyvää tunnetta mäkiä noustessa ei vielä monestikkaan syntynyt, tuntuu, että tämän kesän pyöräilykausi on kuitenkin ajoitettu iahn mukavasti. Huomisen vielä lepäilen, sitten aloitan lenkkeilyn uudestaa, jos olen hengissä.