Liikkeelle Roomasta

Matka Roomasta alkoi !
Tämä jonkinlainen juonellinen matkani alkoi Oulusta 1.9.2009 ja eteni Haaparannan kautta Ruotsiin, sieltä Tanskan ja Saksan kautta Ranskaan. Ranskasta Espanjan kautta Portugaliin, takaisin Eapanjaan ja viimein Gibralttarille. Pyörä jäi talvilepoon Fuengirolan ja jatkoin keväällä 2010 Espanjan itärannikkoa Andorran kautta Ranskan rivieeralle, siitä Italiaan. Sitten saarten (Korsikka, Sardiinia ja Sisilia) kautta etelä-Italiaan ja viimein Roomaan. Tai ei aivan Roomaan vaan Fiumicino:oon. Rooma jäi tuolloin katsomatta, jätin sen jemmaan tätä mahdollisuutta varten.
Nyt olin elämäni ensimmäistä kertaa Roomassa, Katselimme sitä vaimoni kanssa niinkuin kunnon turistit ainakin. Hotellimme sijaitsi aivan A- ja B-metrolinjan risteyksessä. Tämä risteysasema oli kuitenkin melkein koko ajan kiinni jonkin remontin takia ja ensimmäinnen metromatka rautatieasemalta Espanjalaisten portaiden tuntumaan tuntui vähän vaikealta. Kummassakin päässä sai kävellä tosi kauan ainakin valitsemaamme reittiä ennenkuin pääsimme junalle ja sieltä pois. Siksi pääasiassa kävelimme, jalat kirjaimellisesti kipeiksi. Viimeinen kävely oli sitten tänä aamuna.
Matkakumppanini toivoi että saattaisin hänet terminaaliin saakka. Koska olin kasannut pyörän, tämä tarkoitti, että pitäisi käyttää junaa. Siispä suuntasimme rautatieasemalle ja lippujonoon, koska halusin varmistaa, että pyörän saa ottaa junaan. Puolen tunnin jonotuksen päästä selvisi, että ei saanut, vaan pitäisi käyttää toista junaa, joka lähtee Ostiense:n asemalta, maanalaisen B-linjaa 4 pysäkin väliä. No, miten sinne maanalaiseen sen 60-70 kg painavan pyörän kanssa menee.
Kävimme kuitenkin koekävelemässä välin. Siihen meni rapia tunti, joten ostimme lipun, itsellemme ja 3,50 Eurolla pyörälle.
Tänä aamuna sitten tähtäsimme 10:33 junalle, Taimi veti laukkua ja minä talutin pyörää. Matka taittui taas rapiassa tunnissa, vähin vaurioin. Tulimme itseasiassa etuajassa ja tuppasimme aikaisempaan junaan. Edellisenä päivänä olimme katsoneet aikataulusta, että siinä oli pyörän merkki, mutta eipä tullut katsotuksi oliko se kaikissa linjan junissa. Tässä junassa sitä ei ollut, oli vaain junan toisessa päässä inva-vaunu. Sitä kun etsimme ja ihmettelimme, junan konnari alkoi vislailla ja puhui isoon ääneen italiaa, kelloaan näytellen. Sisälle kuitenkin pääsimme ja konnarikin kävi pariin otteeseen tekemässä katumusharjoituksia ja toivottipa vielä lentoasemalla hyvää matkaan.
Oikea terminaali löytyi, ja Taimi pääsi matkaan Suome kohti. Minä lähdin hyvin rauhallista tahtia ajelemaan.
Olin jo etukäteen päätänyt, että otan alun rauhallisesti. Täällä on aika lämmintä, uskoakseni kuitenkin yli 30C. Tämä 6 päivää on tehnyt kuitenkin hyvää, olen ehtinyt jonkin verran tottua lämpimämpään ilmanalaan. Kuitenkin minulla on kuuden päivän tauko takana, pidempi kuin yksikään pariin vuoteen. En haluaisi toistaa samaa virhettä minkä tein Ranskassa Touloista lähdettyäni. Tauon jälkeen pitkä ja rasittava päivä seurauksena jonkinasteisia rasitusvaivoja kolmisen viikkoa. Nyt ajoin rapiat 60 kilometroä tasaista rannikkoa (pääsinhän liikkeellekkin vasta puolen päivän jälkeen ja siihenkin vähään aikaan kävin vielä syömässä tapetun kanan). Pysähdyin kauniiseen Sta Marinellan rannikkokaupunkiin. Ensimmäinen hotelli ehdotti 85 Euron hintaa, toinen, kaiketi vaatimattomampi 35 Euroa. Tämä on ihan hyvä huone, portierina vin on niin vsnhs ukkosydäntahdistimineen, että pelkäsin hänen kuolevan silmälasien hakureissulle. Toivottavasti vältyn murhenäytelmältä vierailuni ajan.
Pyörästäkin olisi jotakin sanottavaa, mutta tästä tuli niin pitkä tarina, että kerron siitä seuraavassa jutussa, jos Luoja suo.
Kuva (nro 40, 28.8.2011) on vielä Rooman muistoja, ei tältä päivältä, 31. ‎elokuu‎ta ‎2011

Riittääkö Kunto

Kesän harjoittelukausi on takana, itseasiassa edellisestä pitkästä matkasta lähtien, jolloin ajoin Malagasta (Fuengirolasta) Roomaan, on vuosi. Jaksoon on kuulunut 2500 km hiihtoa viime talvena ja nyt huhtikuun alkupuolelta lähtien 9500 km pyöräiluä, noin 2000 km joka kuukausi. Lisäksi olen käynyt kuntosalilla säännöllisesti 2 kertaa viikossa. Kun lähtökohtana on 2004-vuoden alussa, jolloin lopetin tupakoinnin, lähes liikkumaton ihminen, muutos on tietenkin merkittävä.

Viime reissun jälkeen minimitavoitteena oli vähintäänkin kunnon säilyttäminen ja toivoin minä jalkoihin 5% lisää voimaa. Tämä oli se mitä esitin ystävälleni Juhalle, joka on kärsivällisesti opastanut minua, ei ainoastaan salissa vaan koko harjoitteluani. Subjektiivinen tuntemus, vaikka siihen ei voikkaan kovin paljon luottaa, on että kyllä kunto on säilynyt. Itse asiassa minusta tuntuu, että kesän aikana on ennenkaikkea kestävyyteen tullut lähes hyppäyksenomainen parannus aikaisempaan verrattuna. Lisäksi jalkojen suhteen, taidan nostaa jalkaprässillä nyt yhdellä jalalla sen, mitä pari vuotta sitten kahdella jalalla, joten luulisi sen 5 % tulleen lisää.

Minä olin pitkin kesää huolissani, kun pulssitasot laskivat akaisempaan verrattuna huomattavasti. Ajattelin, että en enään kovin korkealle pääsekkään. Harjoittelun kun muodosti pääasiassa peruskestävyysharjoitus alhaisella sykkeellä. Viimeisen kuukauden aikana otin kuitenkin kerran viikossa aerobisen lenkin aerobisen alueen yläosalla ja ne nyt jotakuinkin onnistuivat, vaikka pitkästä aikaa tuntuivat raskailta. Aivan lopussa tein kaksi 10 minuutin happoharjoitusta, jälkimmäisessä pääsin keskisykkeellel 168, joten kyllä se pumppu vielä jotenkin reagoi peloistani huolimatta. Kai se pulssitason lasku liittyy jotenkin harjoituksiin.

Saavuimme Roomaan 25.8.-11 ja olen täällä 6 päivää turistina. Pyörä on vielä paketissa, pitäisi kaiketi alkaa kasaamaan sitä, näkisi että onko se säilynyt ehjänä. Olen nähnyt kahtena yönä painajaisia siitä, että pyörä varastetaan, en kuitenkaan varioista. Eilen hotelli tarjosi kohteliaisuuden osoituksena jotakin pikkupurtavaa ja hotellinjohtaja tuli juttelemaan kanssamme. Paljastui, että hänkin oli aika innokas pyöräilijä, ja hänestä ei meinannut päästä sitten oikein eroonkaan. Hän houkutteli meitä asuinpaikkakunnalleen, kehuen upeita pyöräilumaastoja ja muutenkin. Joka tapauksessa, sovimme, että kävisin ennen lähtöäni hänen luonaan kartan kanssa reittivalintoja pohtiessani.

Laitan yhden Rooman kuvan oheen, ei vielä pyörämatkakuva, ehkä siitä tulee sellainen muutaman päivän päästä.