30.9.2011, Kraljeva, Serbia
Taas munakas aamupalaksi, pyörän pakkaus ja matkaan. Hotellihuone oli kylmä, vaikka siinä ei mitään jäähdytyksiä ollutkaan. Aamu oli kirkas, aurinkoinen, mutta viileä. Huomasin illalla, että pimeä tuli jo heti seitsemän jälkeen, aikaistin herätystäni 5 min. Pitää hieman hilata sitä aikaisemmaksi, viileää aikaa tuntuu kestävän kuitenkin sen verran pitkään, että sillä ei juuri ole merkitystä, heräänkö puoli tuntia aikaisemmin. Alkumatkasta oli laskua n. 350m Uzice:een ja taas sain lisäillä vaatetta useampaan otteeseen. Uzicessa kävin pankkiautomaatilla, toisesta sain rahaa, nostin peräti 2000 hiljadu dinara:aa. Lähdin kaupungista pikkutietä kohti Pozega:aa ja mäkiä noustessani veri mahtoi kiertää aivoissa sen verran, että tajusin nostaneeni peräti 20E, vaihtokurssi on 1:100:aan. Korjasin tilanteen Pozegassa. Välillä matkalle sattui posti, yritin ostaa merkkejä, kun virkamies viimein tajusi, kun piirsin kortin kuvan paperille, hän toi merkkivalikoiman eteeni, minun olisi pitänyt tietää, mitä posti Suomeen maksaa. Jäi merkit ostamatta, jäi sen puoleen kortitkin, kun en niitä mistään löytänyt. Pozega:sta matka jatkui tosi kaunista jokilaaksoa lähes Cacak:iin asti. Matkalla söin kana-aterian jokivarsiravintolassa. Tie oli kohtalaisen vilkasliikenteinen, kyseessä on päätie. Ajattelinkin, että otan Cacak:ista Kraljevaan pienemmän tien, mutta en pystynyt kylteistä päättelemään, mikä oikealle lähtevistä teistä olisi ollut oikea. Niimpä päivän viimeinenkin kaupunkien välinen taival meni pääteitä pitkin.
Tien varsi, varsinkin viimeinen oli täynnä juuresten ja vihannesten kauppiaita. Paprika oli kova sana, samoin kaali, mutta muassa oli myös perunoita, komeita sipuleita, omenia….. Täällä saan melko usein kannustushuutoja ja ihmiset tuntuvat ystävällisiltä. Eilen illallakin ruokaillessa tarjoilemaan tuli mies, joka yllättäen puhui hyvin englantia ja tunsi Jari Litmasen ja Hyypiän. Kyseli kovasti matkastani. Palataampa sinne tielle. Täällä on yksi käyttäytymistapa, joka on niin yleinen, että en ole sitä muualla siinä määrin tavannut. Vastaantulevassa liikenteessä autot lähtevät ohittamaan täysin piittaamatta, että minä ajan vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että en voi hetkeksikään heittäytyä huolettomaksi edestä tulevan liikenteen suhteen, vaikka takaa ei tulisikaan autoja. Itse asiassa, jos takaa tulee autoja, silloin tiedän, että nyt eivät ohita edestä tulevat. Jouduin muutaman kerran vetämään nurmikolle, hermot eivät pitäneet, niin läheltä auto tulee vastaan.
Taas tuli tänään nuoruus mieleen tänne majapaikkakaupunkiin saapuessani. Autokanta on sen verran vanhaa, että monessakaan ei ole mitään pakokaasusuodattimia ja polttoaineen ja öljyn käry on kuin Oulussa joskus minun ollessa 16-vuotias. Valokuvaksi tällään tuollaisen traktoripelin, jossa kuski istuu kärryn päällä ja ohjailee moottoria aisoilla. On näitä kyllä näkynyt muuallakin Euroopassa. Huomenna suuntaan Kursumlija:aa kohti, tarkoituksena yrittää sieltä suunnasta rajan yli Kosovoon. Sinne ainakin osan matkaa pyrin ajamaan pikkuteitä, katsotaan taas mihin se riittää.
Majapaikan otin keskeltä kaupunkia ja aika aikaisin. Likasin eilen perusteellisesti keltaisen puseroni, se tipahti vaatetta vähentäessäni ketjun päälle. Ostin oikeaa pesupulveria, vaatteet on liossa, enkä tällä kertaa pulveria säästellyt. Katsotaan, mitä syntyy, täytyy lähteä jatkamaan pyykinpesua.
Tekstit
