29.6.2012 Praha, Tsekki

Pilvinen aamu ja pilvisyyttä jatkuikin aina kahden paikkeille saakka. Alkumatkasta ripotteli vähän vettäkin, hetken aikaa niin paljon, että heitin sadetakin päälle. Ostin Italiasta ohuen ja aika kalliinkin sadepuseron, ainakin myyjä kovasti vakuutti sen pitävän vettä. Keltainen on ja näkyvä, mutta ei pidä vettä, niin on laitettava coretex-takki päälle, jos meinaa pysyä kuivana. Päivä oli edellisiä helpompi, vaikka matkaa kertyi yli 140 km:n ja nousujakin 1065 m. Helppous johtui tuulesta, joka nyt oli takana ja olivat jalatkin nyt hieman paremmassa kunnossa edellisen illan venyttelyiden takia. Ajelin tietä 38 noin puoleen väliin päivämatkaa ja käännyin sitten tielle n:o 2, koska katsoi kartalta, että se ei vaihtuisi moottoritieksi. Taisin valita hieman mäkisemmän reitin, mutta kyllä sitä ihan hyvä oli ajella. Liikennettä oli aika tavalla, kumma kyllä sitten kun pääsin kaupunkiin, liikenne oli aika hiljaista. Johtuiko sitten kellonajasta, kello oli jo yli 17:00. Otin taas majapaikan summassa, tästä on ehkä 3-4 km joelle, mutta metroasema on ihan lähellä. Kirjoitan tätä 30.6. iltapäivällä. Ajoin aamupalan jälkeen metrolla pätkän, kävelin sitten hotellista saamani kartta kädessä joelle asti ja lopulta palasin takaisin metrolla. Kävin kahdessakin urheiluliikkeessä, viereisessä pyöräkaupassa ja sitten isossa Intersportissa. Katselin uusia ajohousuja ja uutta päälykumia varalle laukkuun. Kumpaakaan en löytänyt mieluista, paita taas tarttui mukaan hukattavaksi. Muutoin Praha näyttää tosi kauniilta kaupungilta. Paljon vanhoja kauniita rakennuksia, siisti lukuun ottamatta aika suurta määrää puliukkoja, valtavasti ihmisiä liikkeellä. Muutaman tunnin yksinäinen vaeltelu riitti ja palasin hotelliin jatkamaan kehonhuoltoa ja saatanpa ottaa torkutkin. On minulla tässä reittisuunnittelua myös tehtävänä, että osaisin huomenna lähteä oikeaan suuntaan kaupungista ulos.

28.6.2012 Jihlava, Tsekki

Tänään matka ei kovin paljoa edistynyt. Olen tainnut toistamiseen aliarvioida vastatuulen vaikutuksen. Aikaisempien päivien vastatuuli tuntui jaloissa aika lailla. Tänäänkin aamusta tuuli kävi vielä kohtalaisesti vastaan, iltapäivällä se hellitti. Tiellä oli merkkejä, joista päättelin, että pitäisi henkilöautojen ja sitä pienempien kiertää ja päätin uskoa ja tein pitkän kiertolenkin. Maasto on noussut aikaisemmista päivistä, nyt noin 500 – 600 m merenpinnasta. Nousuja päivään kertyi hieman yli 1000 m. Minulla on matkaa Prahaan alun toistasataa. Taidan pitää siellä lepopäivän, jos nuo jalat palautuisivat tuulen jälkeen. Minun pitäisi jatkossa lyhentää päivämatkaa vastatuulipäivinä. Jotenkin tuntuu, että se on hankalampi, kuin nousut. Tulin aika aikaisin, jo 17 maissa tähän kaupunkiin. Ensimmäinen hotelli oli täynnä, toiseen mahduin. Hinnat ovat alkaneet kohota siitä mihin olen tottunut. Päivä oli muutoin mukava, kiertotie oli taasen pikkuteitä pienten kylien läpi, kirsikkaherkkujakin oli tarjolla. Päivä oli osittain pilvinen, tuuli edelleen pohjoisesta ja aamupäivä oli aika viileä. Nyt näkyi oikeastaan ensi kerran jonkin verran asuntoautoja ja vaunuja, niin kuin lomaliikenne olisi alkamassa. Ainakin toistaiseksi majoitus on onnistunut hyvin, tilaa on löytynyt.

27.6.2012 Znojmo, Tsekki

Kuva on tiepuolesta muistaakseni Tsekin puolelta. Tänään tuli ajeltua peräti kolmessa maassa, lähdin Slovakiasta, ajoin pätkän Tsekin puolella ja sitten muutaman kymmenen kilometriä Itävallan puolella ja sitten taas tänne Tsekin puolelle. Minulla ei olisi ollut pitkää matkaa Wien:iin, mutta jätin sen nyt käymättä. Tulisi monta isoa kaupunkia peräkkäin, suunta on nimittäin Prahaan päin, valkkaan vain näitä pikkuteitä matkalleni. Tänään join 133 km, masto oli edellisiä päiviä mäkisempää, 780m, nousuja ja tuuli jatkui vastaisena, tosin ei niin kovana kuin eilen. Tosiaan, tiet olivat pääasiassa aivan pikkuteitä ja kylät Itävallankin puolella sellaisia, että en minä niistä löytänyt edes kauppaa. Paljon viiniviljelmiä, ensimmäiset puimurit olivat liikkeellä ohraa puimassa, tienvarsilla edelleen ajoittain kirsikkapuita, joten vitamiinit tulivat sieltä suuhun. Jotenkin tuntuu, että tämä Tsekin puoli ja myös Slovakian puoli on ollut mukavaa ajettavaa. Täällä on elämää, Itävallan kylät olivat niin hiljaisia, että jonkin kohdalla ajattelin, että ovatkohan täältä kaikki kuolleet. Sitten näin yhden ukon. Slovakiassa ja Itävallassa kävivät Eurot, tänne piti taas hankkia omaa valuuttaa, DVE STE, Korun Ceskych, lukee 200 setelissä. Kurssi oli, 1 E = 25 rahaa. Hotelli maksoi 690 rahaa, eli reipas 27 E. Eipä tässä tämän kummempaa, pitää tutkia huomista reittiä Prahan suuntaan.

26.6.2012 Senica, Slovakia

Kuvassa kauppalasku, minusta täällä on Suomalaiselle halpaa. 18 Euron huonehintaan ei kuulunut aamupalaa. Lähdin siis tyhjällä vatsalla liikkeelle, täytin sitä tosin huoltoasemalla ihan hyvillä kolmioleivillä. Päivän mittaan ravinto olisi kyllä ollut enemmältikin tarpeen, oli nimittäin kovan vastatuulen päivä. Vasta aivan illasta sain ajella vajaa 20 km metsäistä taivalta, missä tuuli ei puskenut niin kovasti vastaan. Tuuli oli pohjoisesta ja tänään ei tarvinnut hikoilla, ilma oli sen verran raikas. Alkumatka sujui viljapeltojen keskellä, aukeaa, tasaista maastoa ja aivan loppuosalla alkoi olla hieman kumpuilevampaa, taisi korkein mäki olla noin 100 m:n nousulla. Vitamiineja tälle päivälle piisasi. Kirsikkapuita on ollut jo monta viikkoa, viimeaikoina myös tien varsilla niin, että niistä on ajaessa saanut napattua suuhunsa. Tänään oli tosi paljon tien varrella kirsikoita ja piti jo vähän toppuutella, että ei ahmi liikaa. Tein ilmeisesti saman virheen toistamiseen ja laitoin liikaa ilmaa takarenkaaseen. Päällyskumi repesi. Luulin, että minun pitää oikaista vannetta, mutta kun aloin majapaikassa (25 euron pensionaatti, jossa olen 40 m2:n huoneessa) oikomaan sitä, huomasin, että vika on ratkenneessa päällyskumissa. Meni viimeinen vararengas, pitää yrittää löytää uusi tilalle jostakin. Kävin ennen tätä kirjoittelua syömässä. Tänään oli vähän kehnot sapuskat. Päivällä söin lounasta. Eteeni kannettiin lautanen, jossa oli kolme ohutta leipäviipaletta kellumassa ruskeassa kastikkeessa, jossa oli läskinsuikaleita, ehkä kamanaa, yhtään hitustakaan ei ollut lihaa. Nyt illalla tilasin kanaa ja mix-salaattia. Sain hyppysellisen salaattia ja hieman kanaa, mitään muuta siinä ei ollutkaan. Vaikea aina arvata, että tilaako lisukkeita vai eikö tilaa. Kun toisinaan siihen ruokaan kuuluu kaikenlaista ja toisinaan taas ei. Olin onneksi ostanut kaupasta tullessa jotakin, että eiköhän tässä yö jakseta nukkua.

25.6.2012 Nova Zamky, Slovakia

Pilvinen aamu pitkästä aikaa. Lähtiessäni matkaan joku paikallinen lämpömittari näytti 25C, hienoinen tuuli puhalteli vastaan. Matka kaupungista ulos sujui hyvin huolimatta maanantaiaamun aamuliikenteestä. Epäilen, että suurin syy asiaan on se, että olen vähitellen tottunut tähän hommaan ja pysyn aika levollisena isossakin kaupungissa. Ainakin, jos vertaa siihen, millainen tilanne oli alkumatkasta. Muuan kymmenen kilometriä ajettuani, jo ennen Sovenian rajaa alkoi sadella ja sade kiihtyi vähitellen, niin että jossain vaiheessa vettä tuli aika reippaasti. Sadetta kesti lähes koko päivän ja siksi pysähdyinkin tähän paikkaan aika aikaisin, ajettuani vain 105 km. Matka tänne sujuin aika pieniä teitä, tuleentuvien viljapeltojen ja auringonkukkaviljelmien keskellä. Rajan ylitys kävi EU-maiden välillä huomaamatta. Vaihdoin ennen rajaa Esztergom:issa viimeiset Unkarin Florintit euroihin. Niin, tämä on 11 maa tällä reissulla ja ensimmäinen, jossa Eurot ovat virallista valuuttaa. Ne olivatkin kovaa valuutta, hintataso täällä vaikuttaa edulliselta. Tästä hotellihuoneesta maksoin 18 euroa. Huone on tosin aika vaatimaton, mutta eipä ole kummoinen asukkikaan. Karttaa tuossa vilkaisin, ja Wien olisi kyllä helposti sijoitettavissa reittiin. Täytyy tässä illan päälle pohtia. Nyt pohdin itseni syömään. Kuva on Unkarin ja Slovakian rajalta, linna on Unkarin puolella.

24.6.2012 Budapest

Tietäen päivämatkan lyhyeksi, laitoin kellon herättämään tavallista myöhemmin. Navigaattorini oli kyennyt jo edellisenä päivänä laskemaan reitin keskustaan ja jatkoi samaa 7-tietä, kuin mitä olin ajanut edellisenäkin päivänä. Välillä pysähtelin taas ostelemaan jogurtteja, kahville, veden ostoon ja kävinpä minä Intersportissakin. Investoin uuden huomioliivin, edellinen alkoi olla jo taas melko surkean näköinen, aurinkorasva tahraa kaiken. Sitten ostin purkin urheilujuomaa ja katselin jopa ajohousujakin. Ei ollut yhtään sen laatuista, jota olisi voinut ajatella. Kaupunkia lähestyttäessä ajoin tovin matkaa aivan Tonavan rantaa kulkevaa pyörätietä. Viimein siitä oli erkaannuttava ja tähtäilin summassa valitsemaani ei ihan keskustassa olevaan hotelliin, joka löytyikin ihan helposti. Tonavan ylityksessä ajoin isoa siltaa pyörätietä, toisessa päässä jouduin laskeutumaan raskaan pyöräni kanssa portaita alemmalle tasolle. Oli suunnittelu jäänyt hieman kesken. Kaupungissa kyllä oli aika hyvin pyöräilykaistoja, kiitos niistä. Katselin tuossa karttaa, ehkä kävelen muunkin pienen lenkin kuin ruokakauppaan tässä illan päälle. Olen tässä välissä ahkeroinut vähän turistitöitä. Budapest on kaunis kaupunki minkä nyt tältä lyhyeltä vilkaisulta voi sanoa. Kävin testaamassa metroakin, sillä pääsi nopeasti käymään vilkaisemaan näkymiä eri puolilla keskustaa. Ajan lyhyydestä huolimatta ehdin vilkaista aika monta nähtävyyttä, mitkä oli merkitty hotellista saamaani karttaan. Uskon, että hyvässä seurassa täällä kuluisi muutama päivä hyvinkin mieluisasti. Minulla sitä seuraa ei nyt ole, joten päätin jatkaa matkaa heti aamulla, mikäli herään.

23.6.2012 Szekesfehervar

Pitäisi kyllä vähän tarkemmin katsoa, missä sitä yöpyy. Oli melko hankala nimi kirjoitettavaksi. Kävin juuri hotellin lähiseudulla syömässä, vanhoja rakennuksia ja katujuottoloita, ruokapaikka oli hakusalla. Siinä, minkä löysin, ei ollut Englanninkielistä listaa ja piti vähän niin kuin arpoa, mitä tilasi. Jotain vatsantäytettä sentään sain. Koitin löytää avointa ruokakauppaa lähistöltä, mutta en onnistunut. Ostin juuri kiinnimenevästä konditoriasta jotakin, että pärjää yön yli. Tänään ajelin pääosan päivää Balaton-järven rantatietä. Ajoin osan vielä aivan rannassa kulkevaa pyörätietä, mutta vaihdoin sitten maantielle: matka olisi joutunut liian hitaasti siellä. Paikka on oikeastaan melkein koko matkan lomanviettopaikkaa, rantaa, pieniä hotelleja ja vähän isompiakin, lukemattomia pensionaatteja ja aika paljon leirintäalueitakin.

22.6.2012 Balatonkeresztur, Unkari

Olin katsonut Gmapista, että matkaa olisi noin 130 km. Minä sähläilin ilman karttaa kun yritin löytää muuta reittiä kuin moottoritien Unkarin puolelle. Niin niitä kilometrejä kertyi 160, ennen kuin illansuussa pääsin tänne järvenrantahotelliin. Navigaattori olisi ajattanut minut pienen lenkin vielä Slovenian puolella ja se olisi tainnut olla lopen lyhyempi, kuin mitä käyttämäni reitti. Kyllä minä sitten lopulta löysin koko matkalle pikkuteitä, että ei tarvinnut mennä moottoritielle. Unkari on Kymmenes maa jossa tällä reissulla ajelen. Huomasin, että paikasta josta käännyin tänne Unkarin suuntaan, olisi ollut vain reilut 60 km Slovenian Marienborg:iin, jossa vierailin ensimmäisenä Balkkanin yönäni tultuani Itävallan puolelta samaa jokea seuraten, kuin minkä yli nyt saavuin Unkariin. Vaihdoin rajalla loput Kroatian rahat Unkarin valuuttaan ja nostin hieman pankkiautomaatista lisää. Hotelli, johon tulin, on kolmen tähden rantahotelli, aika pieni ja vaatimaton huone ja hinta oli päivällisen kanssa 60 E. Täällä on oikeastaan ensi kertaa tällä reissulla kunnolla lomalaisia ja sellainen lomatunnelma. Perheitä lapsineen ja tietenkin Saksalaisia eläkeläisiä. Paikka on kaunis, ranta hitaasti syvenevä, ihmisiä oli vielä illalla uimassa. Vesi näkyy olevan sellaista savenväristä, niinhän täällä on kaikki joetkin. Matkaa Budabestiin jäi n. 170 km, taidan jakaa sen kahdelle päivälle, niin saan jälkimmäisenä päivänä katsella vähän kaupunkia. Lämpöä on riittänyt ja nestettä on kulunut. Kyllä pohjoissuomalaiselle suunta nyt on oikea, kun se on pohjoista kohti. Niin, teistä vielä piti sanomani, Kroatian puolella oli aika paljon reilua metrin levyistä pyöräilykaistaa teissä. Olipa mukava ajella.

21.6.2012 Koprivnica

Hotellissa ei ollut ilmastointia, ei muutoin ole tässäkään, ja yö oli hieman turhan kuuma. Nukuttua kaiketi tuli, koska heräsin hieman ennen kuutta ilman kellon herätystä. Aamutoimet, pyörän lastaus ja aamupalalle. Olin täsmälleen seitsemältä ravintolassa ja ensimmäisenä ronkkimassa hienosti aseteltuja ruokatarjottimia. Jäi sinne vielä muillekin. Aamiaisen jälkeen kauniiseen aamuun ja myötätuuleen, mikäs siinä ajellessa. Reitti oli melko suora lukuisten pikkukylien ja kaupunkien läpi. Ajoin taas tyyliin, jossa pysähtelin usein, ostaen milloin jogurttia, leipomosta jotakin, kahvilla, jäätelöllä… Ts söin vähäsen mutta usein ja se nyt tuntui sopivan. Maastokin tänään oli helppoa, kokonaisnousua päivän 148:n kilometrin ajolle hieman yli 200 m. Tämä väli on tavallaan sellaista alavaa laaksoa. Ihmisiä askareissaan, viljapeltoja, hedelmäpuutarhoja jne. Rauhallista elämää. Myös tänään näkyi joitakin sodan merkkejä. Pikkupoikia leikkimässä erilaisilla näköisaseilla, ei tuntunut minusta hyvältä. Huomenna käännyn Unkarin puolelle ja jos suunnitelmani toteutuu, niin nukun seuraavan yön Balaton-järven rannalla. Niin, tänään pyöräni matkamittariin pyörähti uusi tuhatlukema, 6000 km Alaniasta lähdön jälkeen. Eli tämä matka on edelleen vasta kolmanneksi pisin pyörämatkani. Pyöräilystä sen verran, että oli maita, joissa polkupyöriä näkyi hyvin vähän. Täällä niitä on alkanut näkyä, onpa ollut pätkiä, joissa on ollut oikeita pyöräteitäkin. Toinen asia, mikä kävi tänään mielessä. Yksi syy ajankohtaan, siis siihen että olen juuri nyt täällä, enkä myöhemmin, oli se, että ajattelin keskieurooppalaisten lomien alkavan myöhemmin. Hotellien suhteen tämä on pitänyt paikkansa, minä olen saanut mielestäni erittäin hyvin majoituksia. Ja eivät nuo tietkään ole minusta ainakaan tähän asti mitenkään ruuhkaisia olleet. Saa nähdä, miten jatkossa.

20.6.2012 Nasice

Kuva on vielä lepojaksoni hotellin ravintolan ulkotilasta. Lepojakso on takana ja matka jatkuu. Se miten lepo vaikuttaa jalkojen toimintaan, on asia, josta kommentoin kahden viikon päästä, jos muistan. Yhden päivän perusteella ei kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kokeilu, jos kävisi niin, että joskus lähtisi pitkälle pyörämatkalle. Joka tapauksessa tämä päivä sujui hyvin. Tie seuraili tovin matkaa Dunav-joen kulkua. Minä pohdin aikaisemmin, että miksihän minä en ole kuullut näin isosta joesta, mutta nyt tuli mieleen, että Dunav taitaa olla sama kuin Tonava. Jokivarressa kyliä ja kaupunkeja oli tiheään, sitten käännyin Osijek:istä Nasise:n suuntaan ja vähitellen asutus harveni. Tie oli helppoa ajaa, nousuja koko päivälle 130 km:n matkalle vain noin 300m. Kauniita kyliä vaikka alkumatkasta olin kyllä havaitsevinani joissakin taloissa ja muissakin rakennuksissa sodan jälkiä. Niin, tuli mieleen, rahanvaihto. Minulla jäi rajanyli lipsahtamiseni takia Serbian dinaareita tukko, olisiko ollut 15.000 rahaa. Vaihtelin niitä sitten henkilökunnan kanssa kun en viitsinyt palata takaisin Serbiaan. Raha vastasi noin 128 euroa. Yksi tarjoilija (kaikki kolme olivat miehiä) kertoi, että se vastaa suunnilleen hänen puolen kuun palkkaa. Hän puhui minulle aika katkerana, kuinka huonosti asiat nyt ovat. Sanoi, että Titon aikana tavallisen ihmisen asiat olivat paljon paremmin, turvatumpaa. Samaa katkeruutta kuulin Bulgariassa useammasta suusta. Minä kuuntelin myötätuntoisena ja sanoin, että olen vain vierailija, en arvostele minkään valtion asioita. Kevyen päivän päätteeksi saavuin aikaisin Nasise:een puistohotelliin. Kerronpa nyt huoneen hinnan, kun en ole tullut pitkään aikaan keretoneeksi, 318 Kuna:aa eli 42 euroa. Katsoi juuri valuuttalaskimella ja se oli minusta aika kallis. Ainakin siihen nähden, mitä olen maksellut, eli menee selvästi ylimpään neljännekseen hinnoista. Ei kuin syömään !

13.6.2012 Ilok, Kroatia

Kuvassa Serbialainen omakotitalo, ei ihan tyylikästä minun mielestäni. Tämä säätyyppi on ollut aika jännää. Kirjoitan tätä juttua 14.6.2012 ja yöllä Beigradissa satoi, kuten edellisinäkin öinä ja aamu kirkas, myös viime yönä satoi ja aamu kirkas. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Kun navigaattorini ei toiminut, katsoin kartasta pikaisesti lähtösuunnan ja suuntasin Dynav-joen yli kohti Zrenjanin:ia josta tieltä sitten aioin kääntyä Novi Sad:in suuntaan. Ajettuani kymmenen kilometriä, huomasin, että olisin päässyt 20 km lyhyemmällä matkalla, jos olisin mennyt joen länsipuolta. Mutta ”haittaaks se”. Nyt tuuli ei ollut enää yhtä suotuisa, se oli sivuvastainen ja käännyttyäni Novi Sad:in suuntaan, vastainen ja kohtalainen tai vähän jopa navakka. Seutu oli hyvin alavaa, liikenne kohtalaista ja matkapäivä mukava. Ruoka ei edelleenkään oikein maistunut, niinpä pysähtelin välillä ja söin aina jotakin pientä, jogurttia, sämpylää, banaania jne. Novi Sad olikin aika iso kaupunki ja liikennettä runsaasti. Ohitus oli hieman epämiellyttävä, koska täällä taas oli sitä viimeaikoihin liittynyttä tievekkiä. Asfaltti on noussut vekille juuri siihen kohtaan, missä minun pitäisi ajaa. Vähitellen liikenne kuitenkin hiljeni kaupungista etääntyessä. Jossakin vaiheessa tien varressa oli kyltti, ”Hotel Fontana, 12 km” ja sitä sitten metsästin. Taisin kuitenkin Palankaan tullessani katsella juuri sen ratkaisevan risteyksen kohdalla jonnekkin muualle, koska sitä hotellia ei vastaan tullut ja viimein huomasin olevani Serbian ja Kroatian rajalla. En viitsinyt palata takaisin ja niin ylitin rajan Kroatian puolelle. Tämä Ilok:in kylä on aika lähellä raja-asemaa. Täällä olisi ollut useitakin majapaikkoja, kysyin kuitenkin majoitusta 4:n tähden ”kartanosta” ja yllättäen hinta oli kohtuullinen. Niin otin huoneen yöksi, maksoin sen ja kannoin tavarani huoneeseeni. Siinä sitten suihkuun valmistautuessani tajusin äkkiä, kuinka hieno paikka tämä oli. Sekä huone, että miljöö. Nettikin toimi, tosin huoneessa vain pätkittäin, olisi toiminut kaapelilla, mutta en saanut sitä jotenkin pelaamaan. Alas ravintolan patiolle ei kuitenkaan ole pitkä matka, joten se ei ole ongelma. Niinpä mennessäni syömään, ilmoitin isännälle, että minä jään tänne vähäksi aikaa. Teen nyt sen minkä valmentajaystäväni Juha Rankinen sanoi jo muuan viikko sitten, pidä kunnon lepotauko. Minä pidän, koitan kääntää Saksalaiselta nuorelta parilta saamani Alaskaa käsittelevän kirjan ja katson, mitä se lepo oikeastaan tekee noille minun kintuilleni. Lisäksi epäilen, että painonikin on laskenut monta kiloa, näyttää nuo kintut niin riukumaisilta. Jos saisi vähän tankattua. Tiedän, että tämä on minulle vaikeampaa kuin ajaminen, ehkä siksi juuri tarvitsen harjoittelua sen suhteen. Hieno paikka, jatkan tarinaa sitten kun lähden taas matkaan, katsotaan, montako päivää jaksan levätä.

12.6.2012 Beograd, Serbia

Kuvassa Beograd:ilainen tyylikäs raitiotievaunu. Yön sateen jälkeen jälleen kaunis aamu. Ahdoin vanhassa ja isossa hotellissani aamupalalla taas varsani täyteen. Maksoin huoneeni. Tämä oli hieman erikoinen hotelli, minun piti antaa 4000:n dinarin ”deposit” huoneesta, jonka hinta oli noin 3000 dinaria. Sain aamulla liiat pois. Pyörä oli garage:ssa, oli vähän likainen paikka. Löysin tieni kaupungista ulos, vaikka navigaattorini ei suostukkaan laskemaan enää reittejä. Seurailin edelleen pikkuteitä läheisen moottoritien suuntaisesti, kunnes loppumatkasta saavuin Smederevo:oon, todella ison Dunav-joen rannalle. Tänäänkin myötätuuli siivitti matkaani ja tiekin oli joen Dunav:in rantaan asti lähes tasaista, 260 m nousua. Ajattelinkin, että loppumatka tässä ajellaan joen rantatietä noin vain Beograd:iin. Se mikä kartalla näytti rantatieltä, menikun käytännössä osan matkaa hieman etäämpää, niin että lopun 30 km:n matkalla nousuja kertyi ja kokonaisnousuiksi tuli 800 m. Matkaa päivälle tuli yhteensä 141 km. Tulin kaupunkiin siinä 19:00 maissa ja taisi olla 4. hotelli, joka tärppäsi. Ensimmäinen oli remontissa, toinen oli lopettanut, kolmas oli remontissa ja neljäs sitten onnisti. Hieman sain ajella kaupunkia. Mikäs ajellessa, mieleen jäi leveitä katuja, hienoja raitiotievaunuja vai onko ne nyt sitten paikallisjunia. Useita upeita puistoja, kaunis kaupunki, sen vähän perusteella, minkä ehdin katsella. Jos jäisin tutkimaan kaikki paikat, joiden läpi ajan, ei vuosikaan riittäisi tähän matkaan. Hotellissa netti toimi vain sisääntuloaulassa ja olin ruokailuni jälkeen valmis sänkyyn.

11.6.2012 Jagodina, Serbia

Kuvia en tänään muistanut ottaa, otos on yksi eilen otetuista. Tänään oli toinen rauhallisen ajelun päivä. Sitä toivoisi noille taudeille oman aikataulun, mutta niiden kulku näyttää noudattavan omaa latuaan. Vanhastaan on mielessä, että vatsataudin aiheuttama olotilan heikkeneminen jatkuu viikon päivät ja ainakin toistaiseksi tämä näytää tälläkin kertaa pitävän paikkaansa. Sen minkä vatsa muutti aluksi oksennukseksi, tuntuu muuttavan nyt kaasuksi. Onneksi ajelen yksin, niin eivät muut kärsi tilanteesta. Kävin apteekissa ja ostelin jotakin lactofilus-bakteereja, jospa ne alkaisivat ottamaan osaa vatsan kemiallisiin toimintoihin. Voimat ovat poissa, mutta voimattomanakin jaksoin tuon hieman yli 100 km sotkea. Katselin eilen illalla karttaa ja oletin tien hyvin helpoksi. Ei se ihan niin mennyt, moottoritie näytti kulkevan laaksossa pääosin, käyttämäni vanha pikkutie kiemurteli laakson rinteillä, joskus aika jyrkkiäkin mäkiä. Ei niitä onneksi niin kauheasti ollut. Päivä oli vatsaongelmiani lukuun ottamatta ihana. Hyvä ilma, kauniit maisemat ja tällä seudulla on ollut tiheämpään pikkukyliä ja kaupunkeja kuin pitkiin aikoihin. On koko ajan jotakin katseltavaa. Ihmiset ovat hieman varautuneita, ai kuitenkaan läheskään niin kuin Ukrainassa tai Venäjällä. Minusta tämä reitti on ollut jotenkin vauraamman ja hyvin voivamman oloista kuin mitä muistikuvani viime syksyn vierailusta. Toki sen jälkeen on muistiin tallentunut monenlaista kylää ja majaa matkan varrelta, että saattaa mielikuvat olla vähän vääristyneet. Tämä hotelli, jonka paikasta löysin, on lievästi sanottuna elähtänyt. On ehkä ollut aikanaan 50 vuotta sitten hieno, nyt hoitamattomana aika koi on syönyt ja ruoste raiskannut. Hissinkin olisi Suomalainen tarkastaja laittanut välittömästi käyttökieltoon. Mutta kyllä tämä minulle kelpaa, samanlainen elähtänyt olen itsekin, eli mitäpä turhia valittamaan.

10.6.2012 Nis, Serbia

Yö tuli nukuttua vähän huonosti, ilmeisenä syynä parit torkut edellisen päivän aikana vatsatautia potiessani. Niin heräsin kuudelta ylös ja seitsemän jälkeen kannoin laikkuni ulos huomatakseni, että kaikki paikat olivat vielä kiinni. Ajattelin, että ehkä heillä on eri aikataulu sunnuntaina ja soitin oven vieressä olevalla ovipuhelimella isännälle. Tämä ilmestyi 20 minuutin jälkeen paikalle ja näytti kelloaan, joka oli puoli seitsemän, eli Serbiassa on kello tuntia myöhemmässä kuin Bulgariassa. Kaikkia ei muista. Matka Dimitrovgrad:ista Nis:iin oli oikeastaan pyöräilijän unelmaa. Loivaa alamäkeä jokilaaksoa joen virtaussuuntaan, tuuli selän takana, maisemat upeita, ilma melkein liiankin loistava, (ehkä yli +30C) ja Turkkilaiset rekkakuskit ohittelivat varovasti. Tosiaan, rekkaliikennettä oli sunnuntaista huolimatta aika paljon, rekat pääasiassa Turkkilaisia ja heille lisää pisteitä, he todella ohittivat pääsääntöisesti hyvin varovaisesti. Kävin syömässä hieman aamupuoleen kahvin kanssa ja mahassa alkoi taas etova tunne. Sen kanssa matkasin lopun matkaa ja olin tyytyväinen, että päivä oli helppo ja matka lyhyt (101 km). Kun noissa hoteleissa oli valinnanvaraa, valitsin sellaisen, jossa oli uima-allas ja hetken levättyäni ja hieman pyykättyäni kävinkin alakerran hääyleisön katsellessa uimassa. Hyvä, nautittava päivä, maisemat vaihtelevia ja kauniita, pyörämatkaa parhaimmillaan. Kuvaksi laitan tulomatkalla ottamistani yhden, pienistä viljelylänteistä. Sunnuntaista huolimatta ihmisiä oli paljon peltolänteillä roskia perkaamassa ja kastelemassa. Täällä tyypillisen maissipelon koko on muutama aari ja perkaus käsipelin kuokalla , kun Ukrainassa maissipelto oli muutama sata hehtaaria ja näin jopa viiden traktorin rivin vetämässä leveitä haroja samaa hommaa tehden. Tätä on kyllä kivempi katsella, tuottavuus on sitten eri asia.

8.6.2012 Dimitrovg, Serbia

Päivä oli hyvä, olo ei kovin hyvä ollut. Minulle on sattunut muistaakseni joka reisulla kerran vatsaongelmia, nyt aamulla tuntui siltä. Vitkuttelin majapaikassa kymmeneen, ennen kuin lähdin liikkeelle. Ajatuksena oli, että ajan vain suhteellisen laidasta juuri Sofian keskustan ohi ja sitten otan toisen hotellin. Kysyin vielä lähtiessä yhden urheilukaupan osoitteen, josta tarkoitus oli saada hieman täydennystä tavaroihini. Kauppa oli suuressa ostoskeskuksessa ja jouduin jättämään rakkaan pyöräni yksin kadulle. Urheilukaupat kyllä pitäisi nimetä uudelleen, pitäisi olla kaupat ”tekstiiliurheilijoille” ja sitten sellaisille, jotka harrastavat jotakin. Useimmissa näissä ei ole kuin muotivaatteita. Löysin samasta keskuksesta myös sellaisen body-building-kaupan. Ei sielläkään ollut muuta kuin pillereitä, joihin en uskalla koskea, ja valkoista proteiinia. Tarvitsisin suorituksenaikaista urheilujuomaa (jauhetta), joka korvaa hikoilemani elektrolyyttejä. Eli seilläkään ei ollut minulle mitään. Ei ne edes ymmärtäneet, mistä puhuin. Niin jatkoin matkaani ja sitten kun aloin katselemaan hotelleja, navigaattorini sanoi, että lähin on 3 km takana. Kun en viitsinyt kääntyä, löysin itseni lopulta Serbiasta. Hieman oli tuskien taival, muistutus siitä, kuinka mukavaa on olla terve. Tässä nyt poden täkin alla ja kun otin buranan, lakkasi palelemastakin. Katsotaan, heräänkö huomenna hengissä ja missä kunnossa. Kaikki hyvin. Kuva on Sofiasta nappaamistani epätaiteellisista otoksista yksi.

7.62012 Sofia, Bulgaria.

7.62012 Sofia, Bulgaria. Ajattelin ottaa tämän päivän rennosti. Heräsin 7:20 ja lähdin liikkeelle rauhalliseen tahtiin. Ilma oli eilistä lämpimämpi ja tuuli oli hellittänyt huomattavasti. Parinkummenen kilometrin jälkeen tie muuttui moottoritieksi. Hankkiuduin siltä pois ja menin samansuuntaista pikkutietä, joka mutkitteli melkoisia reittejä, oli ajoittain erittäin huonokuntoinen ja nousikin kerran yli 900 m:n. Niinpä siinä kävi, että hotelliin pääsy meni taasen yli 20:00:n. Päivä oli hieno, Bulgariassa on kauniita maisemia joita kelpaa ihailla. Minun pikkuteillä oli lisäksi niin rauhallista, että meni välillä pitkiä aikoja, että en nähnyt ketään. Koitan huomenna taas, josko saisi vähän lyhyemmän päivän. Matkaa päivälle kertyi 128 km, 1250 m:n nousuilla.

6.6.2012 Lukovit, Bulgaria

6.6.2012 Lukovit, Bulgaria Päivää leimasi kova, aika viileä vastatuuli. Voisipa sanoa, että se vei päähuomion, tuuli ei hellitä hetkeksikkään. Matkaa päivälle kertyi 155 km, nousua vähän yli 1100 m. Illansuussa kävi selville, että en varmaankaan ehdi kartasta katsomaani kohtaan. Käännyin reitiltäni noin 15 km sivuun, navigaattorini mukaan siellä piti olla hotelli. Sivureitti olikin päivän helpoin, alamäkeä lähes koko ajan ja tuulikin laantui illalla. Hotelli löytyi 21.15, ruoka ja uni maistui. Kylässä ,matkalla hotelliin kauppasivat ovelasti syöpyneitä kiviä.

5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria

5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria 5.6.2012 Veliko Tarnovo, Bulgria Päivä Bulgarian maaseudulla kohti Sofiaa. Aamupäivä oli aurinkoinen, sitten puolen päivän jälkeen alkoi taivaalle nopeasti kasaantua ukkospilviä. Ensimmäisen kuuron vältin menemällä syömään siksi ajaksi. Pian syönnin jälkeen jouduin kuitenkin oikein kunnon myräkkään, jossa ajelin n. 30 km. Lopun matkaa tänne majapaikkaan sateli sitten rauhallisemmin. Onneksi sade oli lämmintä, ainoa ongelma on, että kengät kastuvat. En laittanut taaskaan sadehousuja jalkaani, ne ovat hirveät lämpimällä ilmalla. Maasto oli samantapaista kuin eilenkin, käytiin hieman yli 500 m:ssä, sitten alemmas ja tämä majapaikka on taas lähes 500 m:ssä. Päivän 142 km:n ajomatkaan kokonaisnousua mahtui 1400 m. Kaunista bulgarialaista maaseutua, liikenne kohtalainen, reunakaistat kapeita mutta tie muutoin ihan hyvää. Tässä ”kylässä” on navigaattorini mukaan runsaasti hotelleja, minä olin sen verran märkä, että otin ensimmäisen, joka onkin aika hulppea. Kuva on hotellista, kirjoittelen tätä todella upeassa ruokasalissa, jossa istuu vieraita kolmessa muussa pöydässä.

4.6.2012 Sumen, Bulgaria

4.6.2012 Sumen, Bulgaria Kaunis lomapäivä lomalaisille. Eilen kyllä joku Suomalainen kertoi eilisen olleen Golden Sands:illä ensimmäinen kunnon lomasää viikon lomalla. Minä joka tapauksessa starttasin heti aamupalan jälkeen, ajelin rannan kautta ja nousin sitten aika jyrkkää pikkutietä päätielle. Ajelin Varnaan ja käännyin sieltä sisämaahan päin kohti Sofiaa. Pyrin moottoritie suuntaiselle pienemmälle tielle ja lentoaseman kohdalla ylimääräisen lenkin tehtyäni siihen pääsinkin. Sitten hyvin rauhallinen ajopäivä tänne Sumen:iin. Maasto on selvästi vaihtelevampaa kuin viime viikkoina on ollut, vaikka ei tämä väli mitään vuoristoa ollut. Sellaista nättiä kumpuilua, korkeampia mäkiä näkyy etäämpänä. Matkaa päivälle kertyi 120 km ja nousua 1160 m, joten sekin kertoo mäkisyyden lisääntymisen. Löysin pitkästä aikaa kartan, minulla ei Turkin jälkeen karttaa ole ollutkaan. Tämä on yhtä juhlaa. Kuva on Golden Sands:in hotellini allasbaarista eilen illalta. Nautiskelin siinä hyvää capuzinoa ja tutkin Gmappia.

2.6.2012 Golden Sands, Bulgaria

2.6.2012 Golden Sands, Bulgaria

Hieno aamu jälleen. Ilmat ovat minua kyllä kaiken kaikkiaan suosineet. Aurinkoa tahtoo tulla liikaakin. Olen kahtena edellisenä kertana polttanut alahuuleni ja sen paraneminen kestää kolme viikkoa. Nyt olen yrittänyt voidella entistä tehokkaammin huulia, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Huulivoiteissa on jotakin myrkkyä, kun tarpeeksi voitelee, alkaa suun kanssa olla ongelmia, sitä voidetta kun päätyy suuhun vääjäämättä. Ostin lippalakinkin, ajelen välillä se päässä ajatellen, että se suojaisi auringolta. Nyt vapaapäivänä koitan välttää aurinkoa, toisin kuin muut turistit. (en kyllä pidä itseäni turistina.) Aamu alkoi kumin vaihdolla. Ei tarvitse katseen kuin hetken liian pitkään viivähtää jossakin sivussa, niin ajaa kuoppaan, jossa rikkoo kumin. Aamusta ajelin n. 60 kilometriä rannikolla myötäisessä melko reipasta vauhtia. Sitten loppumatkasta vauhti hieman hidastuikin, tie suhteessa tuuleen kääntyi niin. Romanian rannikolla oli ihan hienoja rantapaikkoja, jokin pyöräilytapahtumakin oli, ainakin autojen katoilla oli pyöriä ja jokin rantakylä oli aivan täpösen täynnä ihmisiä pikkupäissään, kai se kuului tämän tapahtuman kuvaan. Minä jatkoin rajalle ja saavuinkin Romanian ja Bulgarian rajalle ajettuani noin 120 km. Ylitys tapahtui taas helposti ja niin matka jatkui alkuun melko autioita maalaismaisemia. Mäkiä oli sen verran, että päivän kokonaisnousuiksi kertyi n. 900. Minulla oli löysä suunnitelma ajaa tänne Golden Sands:ille, vaikka hotelleja olisi ollut pitkin matkaa. Välillä alkoi tuntumaan, että otinkohan liian suuren urakan, mutta niin sitä vain tänne tultiin, hotelli Perla, on myös Aurinkomatkojen käyttämä hotelli, joten aamiaispöydissä kuului Suomen kieli. Pitää katsoa, antaako aikataulu myötä haastatella kotimaan kansalaisia. Matkaa päivälle kertyi 210 km, joka on minun henkilökohtainen ennätykseni näillä reissuillani. Päivä ei ollut edes aivan helppo, loppupäivän sivuvastaisen takia. Kyllä ruoka maistui, vaakaa en ole edelleenkään nähnyt, mutta ei sitä noin silminnähden rasvaa kovin paljon ole. Nyt lepäilen ja laiskottelen, suunnittelen tulevia polkuja ja käyn ainakin hierojalla. Se on Juhan ohje. Juhalle terveisiä, meni tämä viikko ehkä vähän kuntoilun puolelle, mutta koitan ottaa ensi viikon rennommin. Niin, matkaa on mittariin kertynyt noin 4700 km. Lopuksi vielä sen verran Romaniasta, että minulla jäi hyvä maku lyhyestä visiitistäni sinne. Tiet olivat vähän kapeampia ajettavia, reunakaistat puuttuivat tai ne olivat kapeat. Ihmiset olivat kuitenkin paljon avoimempia ja ystävällisempiä kuin Ukrainassa tai Venäjällä. Muutoinkin, ei vaikutelma ollut mitenkään köyhää, kuten olisin voinut kuvitella, ihan jees !

1.6.2012 Cernavoda, Romania

1.6.2012 Cernavoda, Romania

Ensimmäinen yö Romaniassa kului sadetta kuunnellen. Vettä tuli ajoittain tosi rankasti. Pakkasin pyörän ennen aamiaista ja olin heti oven avauduttua tilaamassa annostani. Löysin reitin touhukkaasta kaupungista ulos. Navigaattorilla ilman karttaa se ei ole aina kovin yksinkertaista. Matka sujui sivuvastaiseen puoleen päivään ja siitä eteenpäin melkein vastaiseen. Edelleen matka oli tasaista maaseutumaisemaa, sitä on nyt riittänyt. Helpotusta tuuleen toivat silloin tällöin tienvarren puut, tosin niistäkään ei ollut juuri apua silloin kun tuuli suoraan vastaan. Lisäksi täällä puut ovat paljolti kaadettu, en tiedä mistä johtuu. Parikymmentä kilometriä ennen määränpäätäni vastaan tuli moottoritie, eikä mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Ei kun sinne, alussa oli vielä tietulli, tarjosin tytölle maksua ja tämä puisti päätä. Moottoritiellä meno helpottikin, se kaista jota ajelin, kulki aivan tietä korkeammalla olevan ratapenkan takana ja se suojasi aika paljon sivuvastaiselta. Moottoritieosuudella mentiin kahden ison joen yli ja sain ihailla komeita siltarakenteita. Niin tuo osuus selvitettiin ja saavuin illan suussa Cernavoda:aan, jossa mentiin vielä yhden kanavan yli komeaa siltaa pitkin. Hotelli löytyi kyselemällä ja illalla sain vielä syötyäkin täpötäydessä ruokapaikassa. Ruokapuoli Romaniassa muutoinkin on ollut helpompaa kuin Ukrainassa ja Venäjällä. Päivä oli fyysisesti rasittava tuulen takia, vaikka matkaa ei ollut tasaisella tiellä kuin 146 km.