Suomussalmi-Syöte 22-23.2012

22.7.2012 Suomussalmi Lyhyt 108 km:n matka kylmässä ja epävakaisessa säässä kauniissa Kainuun maisemissa. Vaihdoin taakse molemmat kumit ja ajattelin, että eiköhän se loppumatka mene ilman varapäälykumia. 23.7.2012 Goal, Pudasjärvi, Syöte, Viimeinen matkapäivä Suomussalmelta rauhallisia pikkuteitä kauniissa kaunuun / koilimaan maisemissa. Matkaa oli noin 140 km, päivä oli melkein selkeä, aika raitis (minä en ole aika raitis, minä olen raitis) ja mukava ajella. Maisemat olivat hyvin kotoisia. Kun katsoin suolampea, sen vierestä lähtevää suota joka muuttui hiljalleen näreiköksi ja sitten metsäksi, kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Olin tulossa kotiin! Pysähdyin Metsäkylän kyläkaupassa kahville ja ostin jotakin syötävää. Ystävällinen kauppias keitti minulle tuoreet kahvit, jotka join parin moottoripyöräilijän seurassa. Taivalkoskelle saavuin iltapäivällä. Huoltamolla taasen join kahvit ja ostin koneliikkeestä uuden sisärenkaan. Minulla ei ollut yhtään ehjää laukussa. Saavuin Syötteen juurelle, Syöte Shoppiin puoli kuuden maissa ja tapasin paikallislehden (Pudasjärvi-lehti) toimittajan, joka hänkin kauppiaan lisäksi sattui olemaan tuttu. Hän oli aikanaan kaivinkoneen vivuissa, kun mökkini perusta tehtiin. Pienen juttutuokion jälkeen jatkoin muutamat kilometrit ja saavuin mökilleni, kotiin, niin kuin ajattelen. Sauna lämpiämään ja lepo pitkästä aikaa omassa sängyssä. Kirjoitan tässä lähiaikoina jonkinlaisen yhteenvedon tästä matkasta. Nyt nukkumaan.

Kitee-Juuka-Kajaani, 18-20.7.2012

18.7.2012 Kitee Minulla oli etukäteen sellainen ajatus, että tämä Suomen läpi ajaminen on sellainen keveä loppujäähdyttely. Olin taasen väärässä. Nyt on satanut 4 päivää, tänäänkin lähes tauotta. Mittariin taisi kertyä 137 km ja niistä ehkä 20 km:n aikana ei juuri tullut vettä. Olin majapaikkaan tullessani npitkästä aikaa kunnolla väsynyt. Minulla oli aamulla jokin ihme vatsakouristus ja kävin syömässä välillä ja vatsa oli taasen oudon kipeä. Tuli sitten mieleen, että join eilen ensi kertaa maitoa yli kolmeen kuukauteen ja samoin tänään lounaalla. Nyt iltaruoalta sen jätin pois, pitää katsoa, alkaako tilanne helpottamaan. Muuten matkasta ei ole paljon kerrottavaa, enempi se on sellaista henkiinjäämiskamppailua tuon vesisateen kanssa. Kyse on oikeastaan epämukavuuden sietokyvyn kasvattamisesta. Tänään ajattelin, että se sade, mikä on aikaisemmin tänään satanut, on historiaa, ei siitä kannata välittää, nyt on tämä hetki ja kyllä minä tämän kestän ja tulevista hetkistä taas en tiedä, katsotaan sitten kun ne ovat läsnä. Sillä tavalla se päivä kului. 19.7.2012 Juuka Edellistä rauhallisempi matkapäivä. Ainoastaan kolme kertaa sadeasu päälle ja pääosa päivää poutaa. Päivässä sinänsä ei ollut paljon kertomista, rauhallista ajoa maantiellä, jossa oli hieman mäkiä. Ajatuksena oli mennä Juukan keskustaan hotelliin yöksi, mutta soitin sinne matkalta ja se oli täyteen bookattu. Niinpä menin mökkikylään hieman ennen Juukaa. 40E mäkistä, jossa oli kaksi laverisänkyä, keittolevy ja yksi lamppu. Vesi löytyi vessasta 100 m:n päätä. Yö kuitenkin meni makuupui ihan hyvin ja olin aamulla taas aikaisin liikkeellä, 20. 7.2012 Kajaani Ensimmäinen matkapäivä pitkään aikaan, jolloin ei satanut ollenkaan. Vastaavasti tuuli oli kääntynyt vastaiseksi, joten reippaan 150 km:n matkaan taisi kyllä kulua aika tavalla kaloreita. Minä en tosin ole toviin aikaan viitsinyt littaa sykevyötä päälle, joten kalorit ovat jääneet laskematta. Nurmeksen jälkeen jonkin matkaa takarengas tyhjeni ja sitä vaihtaessani huomasin päälykumin revenneen. Tein ille nippuide-teippi-huollon ja ostin uuden päälyrenkaan Valtimosta. Ajoin kuitenkin värkätyllä renkaalla Kajaaniin asti, tosin pari viimeistä kilometriä vähän väliä pumpaten. Jonkinmoinen lievä flunssa on vaivannut viime päivien aikana, niin tänäänkin. Pärnusta lähdettyäni on matka-aikaa kertynyt 6 päivää ja kilometrejä noin 900, joten päätin pitää vielä yhden lepopäivän ennen matkan loppumista. Tähän vaikutti toinenkin asia. Yritän pehmentää matkan lopetusta, että kova rasitus ei loppuisi aivan seinään.

Kouvola, Imarta, 16-17.7.2012

16.7.2012 Kouvola, Suomi

Rauhaton yö autolautalla. Minulla oli hytti aamukuuteen, mutta jonkin sekaannuksen takia henkilökunta ei sitä tiennyt vaan kävi herättelemässä minua moneen kertaan. Kaivoin viimein kirjallisen varauspaperin ja sen jälkeen ne antoivat minun koittaa nukkua rauhassa. Rantaan pääsin aamukuuden jälkeen ja soitin rannasta Vesalle, Alanialaiselle Cafe Maen:n omistajalle, joka tarjosi minulle kolme kuukautta sitten läksiäiskahvit Alaniassa. Vesa ajoi kauppatorille ja joimme kahviteltassa tuliaiskahvit Suomessa. On siinä hyvä ystävä, saattoi minut matkaan Alaniassa ja oli Suomessa vastassa heti lautasta maihin päästyäni. Hän oli tullut viikko sitten Alaniasta, lämpöä oli ollut kuulemma 42C ja täällä satoi koko ajan, kun joimme kahveja. Vesa lähti töihinsä ja minä laitoin Kouvolan navigaattoriin ja lähdin polkemaan sateeseen. Sade jatkuikin pari tuntia, sitten seuraavan kerran oli todella raju kuuro Porvoossa, sen ajan olin suojassa huoltoaseman katoksen alla. Väliin oli sitten sellainen onni, että kuuropilvet eivät sattuneet kohdalle, kunnes Kouvolaa lähestyttäessä taas ajoin ukkoskuurossa lopun matkaa. Takakumi tuli alkumatkasta käyttöikänsä päähän ja olin tosi tyytyväinen, että olin ostanut uuden renkaan varalle Riikasta. Nyt se oli tarpeen. Tämä oli kolmas päälykumi, jonka vaihdoin taakse tällä matkalla. Tätä kirjoittelen kymmenen aikaan illalla ja koko illan on satanut. Nähtäväksi jää, millaiseen säähän huomenna saan lähteä jatkamaan matkaa. 17.7.2012 Imatra Tänään satoi enemmän tai vähemmän koko päivän. Kouvolasta oli helppo päästä ulos ja tie oli hyvä ajettava lähelle Lappeenrantaa. Siellä päätie muuttui moottoritieksi ja sitten alkoi vaihtoehtoisten reittien haeskelu ja sitä jatkuikin tänne Imatralle asti. En oikeastaan ole aivan Imatralla. Tiepuolessa oli ”Gashause reissupoika”, jonka ohi ajoin aluksi. Kävin katsastamassa järven rannassa Rantasipiä, huonehinta oli 150, palasin takaisin ja maksoin aika vaatimattomasta huoneesta 40. Sain ruuaksi pottumuusia ja sianlihapuhvin, huneessa ei ole suihkua, mutta sauna on lämpiämässä, joten kyllä tässä matkapölyt saa pestyä pois. Kävin Lappeenrannassa syömässä Turkkilaisen pitämässä ruokapaikassa. Kysyin, mistä hän on kotoisin, sanoi olevansa Turkista johon jatkoin, että mistä sieltä. Oli Adanasta jolloin kerroin ajaneeni tällä matkalla sen Adanan ohi. Meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Nyt on satanut joka päivä Pärnusta lähdön jälkeen, kurkku on tänän ollut kipeä, taisin vähän vilustua sinne Tallinnaan tullessani. Voisihan sitä toivoa, että olisi hieman kuivemmat kelit, mutta menee se näinkin.

15.7.2012 Tallinna, Viro

Aloin ymmärtää, että lähestyttiin Suomea. Lepopäivänä satoi ja sateisena valkeni tämäkin päivä. Tosin sade taukosi juuri silloin kun lähdin liikkeelle, mutta alkoi uudelleen ajettuani vajaat 30 km. Välillä oli lyhyt aika satamatta, mutta sitten sade alkoi uudelleen ja jatkui lähes autolautan lähtöön asti. Matka Pärnusta Tallinnaan sujui muutoin aika nopeasti sivymyötäisen tuulen ansiosta. Matkaa oli kaikkiaan noin 140 km hotellilta lauttarantaan ja olin perillä noin kolmen maissa. Tallinnaa lähestyessä takaratas alkoi taas jumputtaa pahaenteisesti ja niinhän siinä oli käynyt, että kudos oli taas revennyt. Ajelin pitkät matkat pyörätietä Tallinnaan tultaessa ja siinä on liittymien kohdalla kivetyksiä, tosin madallettuja mutta kuitenkin. Epäilen, että ne koituivat ainakin tällä kertaa renkaan kohtaloksi. Annoin tekohengitystä laittamalla nippusiteitä pullistuman kohdalle. Lautta lähti klo 22:30 joten jouduin odottelemaan aika kauan. Söin ja lueskelin ja kun paikka meni kiinni, ajoin sateessa terminaaliin sisälle odottelemaan lopuksi aikaa. Sade onneksi taukosi siksi aikaa, kun laivaan pääsi, koska siinä joutui odottelemaan jonkin aikaa ulkosalla.

13.7.2012 Pärnu, Viro

Kuva on Pärnuun tulosta, sadetta piisasi. Myöhäisen aamupalan jälkeen liikkeelle koleaan ilmaan. Ajoinkin lähes koko päivän kevyempi ajopusero päällä. Majapaikassa, jonka mökissä nukuin, oli kaksi Sveitsiläistä pyöräilijätyttöä teltassa yötä. Haastattelin heitä vielä aamulla lähtiessäni ja toivottelin heille hyvää matkaa. Olivat hieman lyhyemmällä tourneella kuin minä. Matkaa Viron ja Liettuan rajalle ei ollut kovin pitkästi. Käännyin heti rajalta aivan rantaa kulkevalle pikkutielle. Päätieltä oli pyöräreitin viitoitus sinne. Reitti ilmeisesti jatkui koko Viron rannikon matkan, mitaksi oli merkitty 370 km. Tie olikin muutaman kymmenen kilometriä tosi mukava ajettava idyllisine pikkukylineen ja lomapaikkoineen. Tien varressa oli pitkiä matkoja mustikoiden lisäksi ahomansikoita, joita maistelin. Vastaan tuli toinen papparainen pyörällä, eteläruotsista. Haastattelimme toisiamme ja juttelun jälkeen hän sanoi tavanneensa yhden Ranskalaisen kahelin Pärnussa pyörällä, nyt kuulemma vielä pahemman Suomalaisen kahelin. En ymmärtänyt oikein, ketä hän tarkoitti. Pyöräreitti palasi ennen Pärnua päätielle ja sitä ajelin loppumatkan. Piti vaihtaa vielä sadekamppeet kertaalleen päälle ennen kuin pääsin majapaikkaan. Sitä haeskelinkin muutaman hotellin verran, paikat tuntuivat olevan täynnä ja lisäksi kalliita. Ei auttanut, olin päättänyt viettää lepopäivän ja en viitsinyt takaisinkaan palata. Matkani varrella ennen Pärnua olisi varmaan ollut edullisempia majapaikkoja. Vietän lepopäiväni täällä ja sunnuntaina on tarkoitus polkea Tallinnaan, jossa minulla on varattuna lauttaliput Helsinkiin sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Kirjoitan tätä tekstiä lauantaina, 14 päivä ja ulkona on edelleen kolea ilma. Majapaikka tuntuu olevan täynnä Ikaalisten matkatoimiston lomalaisia, joku valitteli, että ei ole riittävän lämpimiä vaatteita mukana.

12.7.2012 Salacgrivas, Latvia

Aamupala Jurmalan hotellissa oli vasta kahdeksalta ja sitten liikkeelle kohti Riga:aa. Alkumatkan kapealla tiellä oli todella vilkas liikenne. Jurmalan keskusta jälkeen pian tie muuttui moottoritienomaiseksi, kolme kaistaa kumpaankin suuntaan. Moottoritiehen erona oli vain, että reunakaista puuttui. Kaupunkiin oli vajaa 30 kilometriä matkaa. Ajoin keskustaan ja ihailin kaupungin komeita kirkkoja ja vanhoja kivirakennuksia. Riga:sta oti suunnan rannikkotielle Tallinnan suuntaan. Kun viimein pääsin kaupungista ulos, tie osoittautuikin hyväksi ajaa. Siinä oli leveät reunakaistat niin kauan kuin sitä ajoin. Käännyin sitten aivan rannalle ja siinä meninkin tovin matkaa, loma-asutusten ja hienojen huviloiden keskellä. Jaoin mielessäni matkaa Pärnuun kahtia ja aloin katsella majapaikkaa. Kävinkin tutkailemassa monia ja ajattelin jo, että löydänköhän itseni vielä illan päälle Pärnusta. No, hyvä, että tämä lomakylä löytyi. Tätä kirjoittaessani vettä tulee ulkona aika reippaasti. Tänäänkin oli aika viileä päivä. Helteet tuntuvat jääneen taakse. Aion pitää lepopäivän Pärnussa, silloin voisi kyllä olla hyvä ilma ?

11.7.2012 Jurmala, Latvia

Päivän matka jatkui lähes viivasuoraa tietä ensin Liettuan puolella ja sitten Latvian puolella. Teiden kunto heikkeni huomattavasti Latvian puolella. Olin laskenut jotenkin väärin päivämatkan ja minulla olisi tullut valitsemaani etappiin vain noin 90 km matkaa ja oli siellä jo yhden maissa. Niinpä muutin suunnitelmaa ja tein pienen mutkan Jurmalaan. Ajattelin, että ajelen huomenna rauhassa Riikan läpi. Tie oli aika yksitoikkoista, kuin olisi ajanut Kokkolan ja Vaasan välin. Matkaa mittariin kertyi 146 km. Tämä paikka taitaa olla vähän sellainen rikkaampien asumapaikka ja tietenkin lomapaikka. Tämä hotelli johon eksyin on kyllä enempi köyhä, mutta kelpaa minulle. Saattaa olla vielä, että ensi yönä ei kuulu liikenteen melua huoneeseen. Päivä oli kaunis ja pyörä liikkui keveästi. Aamulla se vaati hieman huomiota, piti vaihtaa rengas muutaman kilometrin ajon jälkeen.

10.7.2012 Siauliai, Liettua

Otin matkan varrelta kuvan paikallisesta maalaistalosta. Yö Liettualaisessa pikkuhotellissa sujui mukavasti. Hieman viereisen tien liikennemelu alkuyöstä häiritsi, pidin ikkunaa auki viilentääkseni huonetta, mutta muutoin kaikki hyvin. Hotellihuoneelta olisi oikeastaan niin paljon toiveita, että parempi, kun ei toivo mitään. Varjon puolelta, olisi viileämpi, sellainen huone, jossa langaton verkko on hyvä, mielellään alhaalta, niin ei tarvitse raahata laukkuja kovin korkealle, …Siinähän sitä. Söin hieman vaatimattoman aamupalan, pakkasin pyöräni ja ajelin sitten takaisin muutaman kilometrin matkan päätielle, jolta olin eilen poikennut. Tie oli koko päivän hyvä, osin hyvät reunakaistat, toisinaan jopa hyvä pyörätie vieressä. Liikenne yllättävän hiljainen. Tuuli sivusta tai lopussa jopa selän takaa olisi siivittänyt paljon pidempäänkin matkaan kuin 134 km, jonka ajoin. Maisemat ovat aika suomalaisia, mäntyä, kuusta ja koivua mm puina. Metsiäkin oli yllättävän paljon välillä. Laitoin sykemittarin päälle nousujen takia ja niitä matkalle kertyi n. 500 m. Pientä ylös-alas-menoa. Juuri ennen majoitusta näytti, että ukkonen nousee päälle, mutta se näyttää sivuuttaneen tämän kaupungin. Hotelli maksoi 150 litiä ja se kuulosti minusta kalliilta. Piti tarkistaa valuuttakurssi ja se näkyi tekevän 43 Eur. eli ei se sitten niin kauhean kallis ollutkaan. Eilen se oli 120 litiä, eli 34 Eur.

9.7.2012 Pagegiai, Liettua

Kuvssa yksi monista Kaliningradin puolella olleista sodan muistomerkeistä. Odassa oli tosi paljon kaatuneiden nimiä. Olin mielestäni laittanut kellon herättämään kuudelta. Aamupalalle mennessäni havaitsin kuitenkin, että kello oli jo kahdeksan. Ts. aikavyöhyke oli taas vaihtunut. Matkaan kuitenkin pääsin aamuruuhkaan ja siinä ruuhkassa sitten hiljalleen kolusin reittiäni Liettuaa kohti vievälle tielle. Löysinkin sen kohtuudella, teitä menee kaksi ja minä lähdin sitä pienempää. Tiet kyllä yhtyvät parikymmentä kilometriä ennen rajaa. Rajalla on Sovetsk:in kaupunki, joka oli minusta aika iso. Jotakin minä katselin, kun ajoin päätieltä ulos ja sitten olinkin heikon navigointitiedon varassa etsimässä paikkaa, mistä pääsee rajan yli. Tupsahdin kuin vahingossa pitkään jonoon joka osoittautui raja-asemajoniksi. Pääsin pyöräni kanssa jalankulkijoiden portista, ja kun olin päässyt passintutkinnasta puhkesi raju ukkoskuuro. Sain vaihtaa sadeasun päälle raja-aseman katoksen alla ja suuntasin sitten matkaan Liettuan suuntaan. Liettuan puolella pääsin rajalta EU-passilla nopeasti ja ajelin heikossa sateessa tänne Pagehiai:ta kohti. Olin G-mapista katsonut, että täällä pitäisi olla hotelli. Pankkiautomaatti, kauppa ja sitten hotelli, kaikki löytyi. Tänään oli edellistä rennompi päivä, 133 km matkaa, pääasiassa hyvässä säässä.

8.7.2012 Kaliningrad, Venäjä

Pääsin lepopäivän jälkeen matkaan hyvissä ajoin, ennen seutsemää. Majapaikkani aamupala oli 6:30 alkaen ja minulla oli pyörä jo ennen sitä pakattu. Kaupunki ei ollut ihan niin hiljainen, kuin Praha sieltä lähtiessäni, mutta hyvä oli sen läpi kuitenkin ajaa. Minulla oli ihan keskustaan melko tarkkaan 10 km matkaa, siis se, minkä taitoin eilen trammilla. Keskustan jälkeen suuntasin päätielle siihen kohtaan, jossa moottoritien piti vaihtua tavalliseksi tieksi. Asia oli muuttunut karttani painatuksen jälkeen ja moottoritie jatkui ja navigaattorini näytti huomattavaa kierrosta sisämaan kautta. Syykin selvisi jälkikäteen. Välissä oli joki, jossa oli leveällä korkeat tulvapenkereet ja siten sillat niin pitkiä, että niitä ei kuvin tiheään tehty. Kierros oli arviolta 20-30 km lisämatkaa. Matka joutui kuitenkin hyvin, pääasiassa sivumyötäinen tuuli piti nopeuden ihan mukavana. Vähän ennen Kaliningrad:in rajaa maastossa oli jonkun verran nousuja. Tie kävi välillä ihan mukavassa rantapaikassa, ihmisiäkin oli ihan kesäloman malliin. Tapasin ennen rajaa pari eläkkeellä olevaa saksalaista pyöräilijää ja yhden venäläisen, joka oli lähtenyt kaksi viikkoa aiemmin Pietarista. Saksalaiset varoittelivat ruuhkaisesta rajasta, mutta minun sinne päästessäni noin 17. aikaan, se oli lähes tyhjä ja pääsin heti yli. Normaali Venäläinen byrokratia. Rajalta oli matkaa oli vielä n. 50 km itse Kaliningradin kaupunkiin ja liikenne alkoi vilkastua kaupunkia lähestyttäessä ja oli melko ruuhkaista ennen kuin pääsin perille. Hotelli täytyi ottaa se, minkä löysin, tietenkin hotelli Kaliningrad. Ei ollut karttaa, navigaattori näytti vain päätiet ja ilta oli käsillä. Matkaa päivälle kertyi 213,7 km. Tänään 200 km päivämatka ylittyi tällä reissulla toisen kerran.

6.7.2012 Gdansk, Puola

Kuva on päivällä matkalla otettu tienvarsiravintola / hotelli Minulla on kyllä ollut merkillisen hyvä tuuri ilmojen kanssa. Sateet ovat pääasiassa yön aikana. Nytkin heräsin aamulla vähän ennen kuutta kovaan ukkosilmaan. Kuitenkin, siihen mennessä. kun olin valmis liikkeelle, sade oli tauonnut ja pääsin kuivana matkaan. Kerran matkalla tuli ukkoskuuro juuri ennen huoltoasemaa, jonne pakenin syömään sadekuuron ajaksi. Tie oli ensimmäiset 60 km hyvää, ts siinä oli se reunakaista. Sitten loppumatkaa kohti meni aika tavalla monimutkaisemmaksi. Aluksi ilman reunakaistaa, sitten alkoi tulla kaupunkimaista systeemiä koko loppumatkan ajaksi. Pyörätiet vaihtelivat lukemattomia kertoja nelikaistatien puolelta toiselle. Täällä on pyörätiet enimmäkseen betonikivettyjä. Osa kivistä on 40*40 cm ja tie on kuin kyntöpeltoa. Kun varon renkaitani, ne on aika hitaita ajaa. No, mihinpä minulla kiire olisi valmiissa maailmassa. Ajoin Gdynian läpi ja jatkoin Gdansk:in puolelle. Tällä kertaa en ajanut keskustaan, Prahassa olin aika keskustassa ja se näkyi hinnassa. Tuossa on hotellia vastapäätä raitiovaunupysäkki, joten pääsen huomenna keskustaan jos haluan. Vietän nimittäin lepopäivän vaikka ei nyt oikein siltä tuntuisikaan. Gmapin mukaan Gdyniasta menisi laivayhteys Suomeen. Enpä kuitenkaan jätä matkaani kesken, eiköhän sitä katsella vielä Kaliningrad ja balttian maat, ennen kuin siirrytään kotimaan puolelle.

5.7.2012 Slupsk, Puola

Laitoin kuvkisi lämpöeritettävän talon. Tämä on ollut trendi jo ika monessa maassa. 5, 8 tai 10 cm:n tyrox-levy ulkopuolelle ja jonkinlainen rappaus päälle. Toisin kuin eilen ajattelin, minä ajelin kuitenkin tietä E28 Gdanskia kohti. Tie nimittäin jatkui toista metrin reunakaistalla ja se kun on niin harvinaista herkkua, että en malttanut olla käyttämättä hyväksi. Ehdin minä sitä merenrantaa varmaan vielä katsella ennen Tallinnaa. Päivä oli aamusta sumuinen ja harmaa. Sumu kuitenkin haihtui parin tunnin sisällä ja aivan iltapäivällä aurinkokin viimein tuli esiin. Maisema oli pääasiassa maaseutua, ennen tänne tuloa ajoin Koszalin:in pikkukaupungin läpi. Matkaa tälle päivälle kertyi 128 km. Pyörin hieman tässä kaupungissa hotellin haussa, sain viimein ”oppaan” joka sitten oli tyytyväinen, kun annoin kahden euron kolikon.

4.7.2012 Ryman, Puola

Kuva on omituinen ontto kivi edellisen yöpaikkani pihalla. Olen taas ajanut päivän rannikkoa kohti, ihan en sinne päässyt. 150 km etenin ja majoituin tienvarsihotelliin, ihan mukavan oloinen paikka. Tänäänkin aamu oli kostea, tihkusateinen ja aurinko näyttäytyi vasta yhden maissa, kunnes jälleen meni pilveen. Ajosuuntani tänään oli jonkinmoiseen vastatuuleen ja siten keskinopeuskin laski eilisestä. Maalaismaisemaa, pikkukaupunkeja linnanmuureineen, pikkuteitä. Tämä viimeinen tie johtaa Gdanskiin ja oli kyllä aika vilkas ja pääosin huonoilla reunakaistoilla. Viimeinen kymmenen kilometriä tilanne kyllä oli hyvä. Minua säikäytti iltapäivällä hieman. Kävin leipomossa ostamassa jotakin syötävää. Minä otan navigaattorin ja ohjaustankolaukun aina pois, kun löhden pyörän luota. Yleensä laitan navigaattorin laukkuun. Kun lähdin ajamaan, aloin kaivaa navigaattoria laukusta ja sitä ei tuntunut löytyvän. Kun löysin sopivan paikan, pysäytin ja kaivoin kunnolla, eihän sitä ollut. Lähdin ajamaan takaisin noin reippaan kilometsin päähän leipomoon. Helpotus oli melkoinen, kun löysin navigaattorin leipomin tiskiltä. Huomenna, jos herään, jatkanen rannikolle. Tästä on noin 270 km Gdanskiin, rannikkoa pitkin arvatenkin vähän enemmän. Se on siinä ja siinä, ehdinkö sinne kahdessa päivässä. Sen verran lopuksi säätietoja, että vähän ennen majoittumista oli tiesääasema, ilman lämpötila oli 19C.

3.7.2012 Mysliborz, Puola

Ajelu Saksan puolella jäi tällä kertaa hieman yli 200 km:n mittaiseksi. Tulin Oderin yli Frankfurt (Oder):n kohdalta ja jatkoin vielä jonkin aikaa Puolan puolella. Yöllä oli kova ukkosilma ja satoi aika pitkään. Aamu valkeni harmaana, sumuisena ja kosteaa sumua, ajoittain hienoa tihkua jatkui pitkälle yli puolen päivän, eikä aurinko näyttäytynyt koko päivänä. Illalla vettä oli taas uudelleen ilmassa. Tiet ovat tasaisia, 164 km:n matkalle nousuja kertyi 300 m. Tänään ajattelin, että palmut ovat häipyneet, väliin on ihan kunnollisia mäntymetsiä ja muutoinkin maisema on pohjoisemman oloista. Pyörän selässä muutokset ovat hitaita. Kerran mietin, että täällä maissi on yllättäen pidemmällä kuin Ukrainassa. Sitten hoksasin, että kyllä se taitaa olla Ukrainassakin maissi kasvanut, siitä on jo aikaa, kun olin siellä. En tiennyt, onko Puolassa käytössä Eurot vai paikallinen. Kun tulin rajan yli, näkyi hintoja Euroissa ja unohdin asian. Sitten parikymmentä ajettuani kävin huoltoasemalta ostamassa kartan, maksoin euroilla ja sain takaisin, onkohan ne Sloteja. Kävin sitten pankkiautomaatilla ja nostin 1000 slotia, tietämättä yhtään, että mikäköhän niiden arvo on. Nyt tarkistin asian, 1E on 4,21 Slot, eli 1000 Slot on 237 Euroa. Huone maksoi 90 Slot, eli 21 E. Taidan pärjätä puolen reissun tuolla määrällä. Kuva on matkalta, tämäntapaista tietä löytyi paljon sekä Saksan puolella, että täällä Puolan puolella.

2.7.2012 Cottbuss, Saksa

Kamera ei ilmaantunut tänään käteen, kuva on eilisiä Tsekin puolelta. Maa vaihtui tänään. Raja oli vain muutaman kilometrin päässä, kovin huomaamaton. Odotin, että olisi ollut rahanvaihtopiste rajan tuntumassa, mutta ei ollut ja jäi taas hieman valuuttaa jäljelle. Sitä on jo kaikenlaista, osa vaihdettavaa ja osa, mitä ei voi vaihtaa. Minkäs teet. Aamupäivällä minulle opetettiin kärsivällisyyttä, aika hyvin sitä löytyikin. Säädin vähän jarruja ja ajattelin, että tarkistan jarrupalat seuraavan kuminvaihdon yhteydessä. Ei mennyt kauan, kun takarenkaaseen meni joku piikki (yleisin on kuorma-auton renkaan teräksinen sidekudos) ja vaihdoin renkaan ihka uuteen, jonka ostin Prahasta. Kun olen rikkonut ilmeisesti liian kovan ilmanpaineen takia kaksi takarattaan päälykumia, olen vähän varonut paineita. Siitä on taas se ongelma, että rengas lyö herkemmin raskaassa lastissa teräviin kuoppiin ja katukivetyksiin. Näin kävi melkein heti vaihdon jälkeen ja heti kunnon reikä, joten ei kun taas purkamaan laukkuja pyörästä ja renkaan vaihtoon. Matkaan vaihdon jälkeen ja pian huomasin, että vaihdettu ja moneen kertaan paikattu rengas vuotaa. Kävin ohiajamassani intersportissa uusia sisäkumeja etsimässä, ei löytynyt, enkä löytänyt neuvottua pyöräliikettäkään. Muutaman kerran pumpattuani löysin taas sopivan vaihtopaikan ja vaihdoin kolmannen kerran takakumin. Jos vielä ostan matkapyörän, ostan 26” renkailla, sellaisen, missä mahtuu pyörimään paksummat kumit, ei tule tuota vanteisiin lyöntiongelmaa. Meinasin pöljä vielä ottaa mukaan 32:t varakumit 37:n tilalle, mutta onneksi Lasse puuttui asiaan. Kyllä se matka sitten alkoi joutumaan, kun paikkaushommat oli hoidettu pois alta. Alkuun kukkulaisia maisemia, jotka matkan edetessä tasoittuivat. Täällä Saksan puolella on jonkin verran pyöräteitä, toisinaan hyvä, toisinaan huono. Joissakin paikoissa ne on niin kuoppaisia, että ajaisi mieluummin ajoradalla. Täällä on paljon merkittyjä pyöräreittejä, pitäisi vain olla oikea kartta, että osaisi hyödyntää niitä. Nyt ei auta kuin tyytyä navigaattorin opastukseen. Hotellin otin edullisemman hinnan toivossa hieman syrjempää, siltikin sitä hintaa oli 55 E aamupalan kanssa. Katson huomenna, josko sattuisi sopiva Gasthause kohdalle, josko sellainen olisi edullisempi. Kirjoittelen tätä tekstiä hotellin takapihalla, jossa on puutarhassa ihan viihtyisää, lämmintä vaikka on taivas pilvessä ja ruokakin oli kohtalaista. Yksi uusi henkilökohtainen ennätys tuli tänään. Pyörän mittariin ilmaantui lukema 7260 km. Matkani Roomasta Alaniaan oli 7000 km ja Oulusta Gipralttariin 7160 km, joten tästä matkasta on tullut elämäni pisin pyörälenkki.

1.7.2012 Rumburk, Tsekki

Kuva on otettu hotellihuoneeni ikkunasta. Aamupalalla jo hieman ennen seitsemää, pyörän pakkaus ja liikkeelle. Yöllä oli ukkosilma ja aamupalan ajan satoi, satoi vielä pyörän ulos lykätessäni, mutta laittaessani coretex-takkia ovilipan alla päälle sade taukosi ja sain ottaa takin jonkin matkan päästä pois. Käytin sitä vielä hetken ennen kuin olin päässyt kaupungista ulos, mutta loppupäivän se sai olla laukussa (muistinkin, että pitää ottaa kuivaamaan). Jos suurkaupungista pitää lähteä ulos, suosittelen sunnuntai-aamua klo 7.15. Kaupunki oli todella hiljainen ja matka sujui hyvin. Olin katsellut kartalta pikkuteitä reitin Saksan rajan suuntaan ja sitä sitten ajeltiin. Alkumatka oli kohtalaisen tasaista, tuulikin taas takana ja matka joutui. Jalat toimivat lepopäivän ja venyttelyn jälkeen erinomaisesti, oli vähän sellainen tunne, niin kuin pyörä olisi kehon osa. Päivämatkan puolen välin jälkeen maasto alkoi muuttua mäkisemmäksi ja päivän 120 km:n matkaan lopulta nousuja kertyi 1065 m. Maastossa oli mielenkiintoisia geologisia muodostelmia, en osaa oikein kuvata. Mäet olivat kuin suippoja naisen rintoja, olipa joissakin nännikin päällä. Vähän ennen tänne Rumburk:iin tiloa oli tienhaara Liberec:iin, minusta kuulostaa tutulta nimeltä talviurheilupaikkana. Löysin kylästä hotellin, en aluksi ketään vastaanotosta. Kävin kierroksen ajelemassa toisen suljetun hotellin luona ja palasin paikalle ja niin tänne löytyi sitten avaimen antajakin. Tämä lienee viimeinen yö, ainakin tällä erää, Tsekin puolella. Raja on tuossa kilometrin päässä, joten huomenna ehkä ollaan sitten Saksan puolella, jos herätään.