Alanya:sta Ouluun ?
Valmistautumista uuteen matkaan !
Onkin pitkä aika viimekertaisesta blogista. Saavuin Suomeen Antalyasta 14.11.2011. Liikuntaan liittyviä kokemuksia on ollut senkin jälkeen. Ensimmäinen kokemukseni oli, mitä merkitsee liikkumisen tason yhtä-äkkinen lasku. Matkallani pyörä oli 70 päivän aikana liikkeessä 62:na päivänä vieläpä siten, että lepopäivien väli ja päivämatkat tuppasivat kasvamaan loppua kohti. Päivittäinen ajoaika (tehollinen, ts se, kun pyörä liikkuu) oli loppumatkasta luokkaa 7.5 tuntia. Sitten pöljä vein pyörän säilöön heti Alanyaan tultuani. Minulla oli jo hotellilla yksi aamu merkillinen kokemus, taisi olla kolmas aamu Alanyassa. Kävelin alaspäin 4:stä kerroksesta ja puolessa välissä reisiin alkoi sattumaan ja jouduin pysähtymään useaan otteeseen kivun takia ennen aamiaishuonetta. Sain jotenkin aamiaisen pöytään ja sen aikana kipu sitten hellitti.
Suomessa aloittelin liikuntaa aivan liian hitaasti uudelleen ja samantyyppisiä ongelmia ilmaantui sitten kuntosalilla. Vaihdoin kotona olevaan pyörään talvirenkaat ja aloin hiihtämään heti kuin mahdollista. Kesti kuitenkin reilun kuukauden, ennen kuin olotila alkoi tuntua jotakuinkin normaalilta. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, koitan olla viisaampi ja ajaa liikuntamäärän pidemmällä aikavälillä alas. Tätä kirjoittaessani viikottainen liikunta on ollut 12 000 kcal:n luokkaa sisältäein 150 – 200 km perinteistä hiihtoa peruskuntotasolla, muutama tunti pyöräilyä ja pari kuntosalikäyntiä. Tässä elämäntilanteessa aikaa siihen löytyy, toisin, kyllä se vaatii järjestelyjäkin. Nyt on ollut viikon hiihtotauko, flunssa oli itseäni suurempi voima, pakotti petiin ja liikunta on saanut olla tauolla. Toiveissa olisi, että huomenna pääsisin taas ladulle.
Olen tässä sivussa miettinyt miten tuon pyöräni pois Turkista. Annoin itselleni aikaa vuodenvaihteeseen tehdä päätöksen, tuonko sen koneessa vai ajamalla. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että päätös aja se takaisin kyllä kypsyi ennen vuodenvaihdetta. Reitti on ollut vähä hakusalla. Minulla olisi nimittäin ollut kova halu kiertää musta meri. Se vain tuntuu kovin vaikealta. Ensimmäinen ajatukseni oli kiertää musta meri siten, että ajasin Mersiniin ja siitä Turkin poikki, ja Georgiasta Venäjälle. Ulkoministeriön sivujen mukaan Geosgiasta ei kuitenkaan pääse Venäjälle, kyselin asiasta vahvistusta lähetystöistä, en saanut vastausta. Seuraava vaihtoehto oli Turkista Armeniaan ja Azerbaizan:iin. Turkista pääsee ilmeisesti Armeniaan, Armeniasta ei Azerbaizeniin. Seuraava vaihtoehto oli Turkista Iranin kautta Azerbaizeniin ja sieltä Venäjälle, aika iso lenkki. Kyselin tästäkin lähetystöistä saamatta vastausta ja tuo Iranin tilanne vähän huolestuttaa. Toiseksi reitti veisi juuri sen alueen läpi, joka on ajoittani Turkin kurdilevottomuuksien takia otsikoissa. Niimpä olen mukautumassa ajatukseen, että ajan turkin poikki mustan meren rannalle, sieltä rannikkoa pitkin Istanbuliin.
Istanbulista matka jatkuisi Bulgarian ja Romanian kautta Ukrainaan. Minun tekisi mieli kiertää Azovin meri, mutta taaskaan en ole saanut vastausta, pääseekö merelle johtavan salmen yli Venäjälle. En tiedä, mikä taho niitä vastauksia antaa, Suomen edustustot eivät ainakaan viesteihini vastaa. Venäjältä tai Ukrainasta Moldovan kautta Unkariin, Slovakiaan, Tsekki, Puola, balttian maat ja Suomi. 12-13 maata reitillä jos päätepisteet lasketaan mukaan, eiköhän siinä yhdelle retkelle tavoitetta tällaiselle ukolle.
Olen varannut lennot huhtikuun alkupuolelle Antalyaan. Ajatuksissani olen optimoinut lähtöä siten, että Turkin vuoristoa ylitettäessä ei olisi kovin kylmä ja toisaalta haluaisin ehtiä kotiin poimimaan hilloja tai ainakin mustikoita. Olen varautunut hieman pidempään matkaan kuin viime kerralla, joten kolme kuukautta aikaa kuulostaisi hyvältä. Mitä tulee toteutumaan, se on jonkun muun käsissä kuin minun.
Kuvaksi laitoin muistoja edelliseltä matkalta. Tuntuu hyvältä, nyt täällä pakkasten keskellä.
Tekstit
