30.4.2012 Ascale

Kuvaksi laitoin mustavarisyhdyskunasta ottamani kuvan. Jostakin syystä näitä yhdyskuntia oli tällä välillä kymmeniä. Suomessa on vappu, minulla on hyvä pyöräilypäivä takana. Lähtöpaikkani, Erincan, on ehkä siistein kaupunki, mitä Turkissa olen nähnyt. Muutenkin koko laakso on mielestäni uskomattoman kaunis. Olin kuvitellut, että joudun heti lähtöni jälkeen kipuamaan johonkin korkealle, mutta erehdyin. Ensimmäiset 20 kilometriä olivat aivan tasaista, sitten tie noudatteli jokivartta nousten hyvin pikkuhiljaa ylöspäin. Vasta aivan loppumatkasta oli pätkä jyrkempää. Hieman ennen tätä Ascalea käytiin taas yli 2 km:n ja laskettiin sitten loppuhuikoset tähän 13 000 asukkaan kylään, joka on noin 1700 m:n korkeudessa. Matkaa päivälle kertyi lähes 140 km ja nousua 995 m. Päivä ei lopen olisi ollut kovinkaan raskas, mutta hyvän matkaa iltapäivälle jatkunut vastatuuli vaikutti selkeästi enemmän kuin alkutaipaleen loiva nousu. Piti näistä Turkkilaisten tervehdyksistä kertoa. Ihmiset tien vierellä huiskuttavat ja huutavat helouta. Jos pysähdyn, yleensä joku tulee heti juttelemaan. Henkilö-autoilijat tuuttailevat, heiluttavat kättä ja huutelevat kannustushuutoja ikkunasta. Kuorma-autoilijat ovat erityisen innokkaita tervehtimää, soittavat torvea, sekä ohi mennessään että vastaan tullessaan. Poliisiautot tervehtivät toisinaan käyttämällä sireeniä päällä, samoin ambulanssit. Tulipa yksi päivä tavarajuna vastaan tien viereistä rataa, veturinkuljettaja roikkui ikkunassa, huiskutti ja huudatti torvea. Että huomiota on tullut kyllä enemmän kuin missään aikaisemmassa maassa. Tämä hotelli oli jonkun työporukan valtaama, onneksi oli vielä huone vapaana. Pari heistä puhui vähän englantia ja sai selville, että tuossa jossakin lähietäisyydellä olisi ravintola. Olen oppinut mielestäni jo kohtalaisesti tilaamaan paikallisia ruokia, oikeastaan aika hyvinkin. Olen totutellut hieman paikalliseen maitojuomaan, olisikohan se jonkinlaista piimää. Hiton pahaa, mutta ajattelin että jos sinnikkäästi sitä juon, jos siihen tottuisi. Proteiinia siitä ainakin saa. Nyt syömään.

28.4.2012 Matka jatkuu…

Lepopäivä on kärsitty. Hotelli oli tämän matkan pohjanoteeraus. Ei minua haitannut kovin paljon, että yläkerran vessan vedet (onneksi ei pytystä) tulivat katon läpi minun ”kylpyhyoneeseeni”. Suurin ongelma oli hotelliin majoittuneet tummat ihmiset, jotka heräsivät 10 jälkeen illalla henkiin ja mekastivat pitkälle yli puolen yön. Korvaatulpat ovat mukana, mutta ei niistä paljon apua ollut. Heräsin kuudelta ja olin 7 jo liikkeellä, hotelissa ei ollut aamupalaa. Pysähdyin leipomon kohdalle, ostin leivän ja pyysin kuumaa vettä ja sekoittelin nescafeet omasta varastostani. Olin päätynyt edellisenä päivänä, että ajelen sisämaata teoreettisena suuntana Ararat. Niinpä lähdin kohti Erzincan:ia, johon on Sovasista n. 250 km. Päivä oli hivenen viileämpi kuin aikaisemmat päivät, lisäksi tie nousu nyt korkeammalle kuin mitä parina edellisenä ajopäivänä. Keskikorkeus ehkä siinä 1500 m, käytiin välillä 1700 m.ssä ja tamä majoittuminen on myös 1700 m:ssä. Tie oli edelleen erinomaista ajaa, mäkiä oli nyt enemmän, mutta nekin olivat kohtuuloivia. Täällä ylempänä alkaa jo olla pohjoisenpuolirinteillä vielä lumilaikkuja jäljellä. Kartan mukaan nousu jatkuu heti aamusta ja kartassa on merkintä 2190 ja vielä toinen ennen Erzincan:ia, 2160 m. Hotelleja ei nyt sattunut sopivalle hollille, naputtelen tätä tekstiä teltassa tiepuolessa, melko tarkkaan Erzincan ja Sivasin puolessa välissä. Kilometrejä kertyi 127, nousuja toista kolometriä alun ja energiaa kului sykemittarin mukaan 5400 kcal. Olen tehnyt sellaisen havainnon, että pulssi on lepopäivän jälkeen aina hieman korkeammalla kuin sitten jatkossa. Tämä väli on ollut aika harvaan asuttu. Pieniä kyliä siellä täällä, pitkiä matkoja, että ei näy yhtään taloja. Tuossa hetki siten oli kuitenkin sellainen huoltoasema, josta sai ruokaa, joten minun ei tarvitse alkaa isommin värkkäämään. Tässäkin huoltoasemalla koko henkilökunta kävi kättelemässä ja toivottamassa tervetulleeksi. Tiellä ohiajavat autot välillä pysähtyvät kohdalle ja teekutsuja satelee tieposkesta tuon tuosta. Kykkä täällä kelpaa ajella. Tässäpä tätä tarinaa näin retkipatjalla istuessa, ei ole oikein ergonominen asento, niin taidan lopettaa. 29.4.2012 Erzincan

Yö sujyi hyvin. Kävin keran yöllä tarpeillani ja ihailin pilvettämällä taivaalla tähtien loistetta. Ilmeisesti ilma 1700 m:n korkeudessa on jo ohuempaa ja tähdet näkyivät todella upeasti. Aamulla teltan katto oli ulkopuolelta hieman kuurassa ja kosteutta riitti. Pakkasin kamani, söin jotakin ja lähdin matkaan. Nousu jatkui ja taittui vasta 2190 m:n korkeudessa. Ilma oli ylhäällä viileähkä, mutta päivä kaiken kaikkiaan oli paras mahdollinen korkeiden mäkien ylitykseen. Laskiessani alaspäin jouduin pysähtymään renkaanvaihtoon ja onnistuin vielä vaihtamaan rikkinäisen renkaan, joten tein vaihtotyön kahteen kertaan. Tyyneysrukous oli paikallaan. Puolelta päivin kävin linja-autojen taukopaikassa syömässä. Ollessani nescafee-vaiheessa, pöytääni tuli kaunis nainen, joka kysyi, saako istahtaa hetkeksi juttelemaan. Hän kertoi olevansa design-insinööri Iran:ista, matkalla Antaliaan kansainväliseen konferenssiin esittelemään jonkin tutkielmansa. Työtään hän teki jossakin yliopistossa, en muista. Juttelemaan hän tuli, ei suinkaan charmini vuoksi, vaan kyselemään pyöräilystä, se tuntui kiinnostavan häntä kovin. Matkakumppanina, olisiko ollut esiliinana oli äiti, jota häntäkin kävin tervehtimässä, ennen kuin jatkoin matkaani. Ruokilun jälkeen tie oli tovin aikaa varsin helppoa mutta nousu taas yli kahden kilometrin ennen loppulaskua tähän kauniiseen kaupunkiin. Yritin ottaa kuvan kaikkialta vuorten ympäröimästä kattilalaaksosta, jonka pohjalla kaupunki on. Ei se tunnelma ainakaan noista minun ottamistani kuvista välity. Joka tapauksessa päädyin tänne Erzincan:iin vähän ennen kuutta, majoituin ja normaalit iltatoimet ovat käynnistyneet. Nimittäin suihkua, pyykinpesua, venyttelyä, syöntiä,,,,,Onhan tätä että ei aika tule pitkäksi. Pitkästä puheenollen, tämän päivän matka oli lähes sama kuin eilinen, 126 km, 3971 kcal. Viikko tui täyteen ja viikon ajonaikainen kulutus oli 23000 kcal, joten aletaan olla normaalissa rutmissä. Iltapäivällä nuo mäet vähän laiskotti (1255 m nousua tänään) ja mietin, olisiko tuolla korkeudella osuutta asiaan. Mene ja tiedä, kun en ole asiantuntija. Nyt lähden tankkaamaan.

26.4.2102 Sivas

26.4.2102 Sivas Lyhyt ajopäivä Sarkisla:sta Sivasiin (85 km). Söin aamupalan Stefanin kanssa. Hän jäi paikkaamaan yön aikana tyhjennyttä rengasta ja minä lähdin taipaleelle edelleen aurinkoiseen kevätpäivään. Aamu oli hieman viileä, mutta jo puolen tunnin päästä sain ottaa pitkähihaisen ajotakin pois päältäni. Tie jatkui samantyylisenä kuin pari päivää aikaisemmin, loivia nousuja ja laskuja, keskikorkeus ehkä 1300 m, jossakin paikassa käytiin lähellä 1500 m:ä.

En ole varma, käykö tämä korkean paikan leiristä merenranta-asukkaalle. Olen ollut jo tovin aikaa yli 1000 :ssa metrissä. Sivasiin tultaessa oli lyhyen matkaa vähän sellaista vuoristoisemman oloista, tie tuli sellaista kapeahkoa kanjonia pitkin ennen kaupunkia. Kaupunkiin tultaessa oli kyltti, asukkaita vähän yli 300 000 ja korkeus meren pinnasta 1265 m. Tämä matka merenrannasta tänne oli koko lailla erilainen kuin kuvittelin, kaikin puolin. Sää oli upeaa, tiet helppoja ja maasto aivan toisenlaista kuin olin kuvitellut. Varsinainen nousu sattui ensimmäiselle päivälle, sen jälkeen on ollut jopa paljon tasaisempaa, kuin turkin rannikolla, lukuun ottamatta Antalia- Alania-seutua, joka on tasaista. Niimpä olen täällä aikaisemmin kuin kuvittelin ja aika helpon matkan jälkeen. Viime viikon energiankulutus oli 19 500 kcal, tämä viikko on vielä kesken, jääköön nähtäväksi, mitä se tulee olemaan. Koitan nyt kestää huomisen lepopäivän kunnialla, lupasin valmentajaystävälleni Juha Rankiselle, että koitan noudattaa lepopäivärytmiä. Hieman yläreidet ovat kosketusarat, mikä kertoo siitä, että jalkojen suhteen ollaan totutteluvaiheessa. Kävin alkuillasta hamam:issa, lähinna hieronnan takia. Kyllä se vähän äläskäpöinen oli, iso mies runnoi hetken ja minä irvistelin. Koitan joka tapauksessa hoitaa venyttelyohjelmani kunnolla. Mustanmeren rannikolle on 2. – 3. päivän matka, jos menen suorahkoon. Lähimmät tiet kipuavat ennen rannikkoa nousevat yli 2 km:iin. Tutkailen karttaa huomisen aikana ja koitan päättää, mitä kautta sinne yritän. Kirjoittelen tätä viestiä tässä jokseenkin vaatimattomassa hotellissa otsalampun valossa, sähköt katkesivat jonkin aikaa sitten. Sinänsä tämä kaupunkikuva vaikuttaa ihan vauraalta, ihmiset pukeutuvat hyvin, autokanta on laadukasta ja kaikkea näkyy olevan. Kuva on hamam:ista, jossa kävin peseytymässä ja hierottavana. Oli aika iso ja siisti.

25.4.2012 Sarkisia

25.4.2012 Sarkisia

Jos Stefan:in paitaa katsoo tarkkaan, huomaa että katson, kenet matkaseuraan valitsen. Samantyyppinen päivä kuin eilen. Ajelin aamulla ulos lähes miljoonan asukkaan kaupungista ja jatkoin matkaa kohti Sivasia. Maasto samantyyppistä, vuorien välistä laaksoa enimmäkseen, ei kuitenkaan niin tasaista kuin eilen ja niinpä 121 km:n matkalle kertyi nousua yhteensä 825 m. Nousut ja laskut olivat pitkiä ja loivia, tie enimmäkseen erinomaisessa kunnossa. Kun lähdin iltapäivällä lounaspaikasta ja siinä värkkäsin vissiin navigaattorin kanssa, takaa tuli perävaunun kanssa saksalainen pyöräilijä. Jatkoin hänen kanssaan loppupäivän, majoituimme samaan hotelliin ja kävimme äsken syömässä yhdessä. Sattui olemaan insinööri, joka oli hypännyt viime kesänä oravanpyörästä joksikin aikaa, ajanut Istabuliin, kun ilmat jäähtyivät, lopetti sen matkan siihen, kävi kiipeilemässä Iranissa vuoristossa, meni Intiaan ja ajeli siellä jopa yli 5500 m:ssä pyörällä, ja jatkoi nyt matkaa Istanbulista pyörällä kohti Irania. Oli luvannut vanhemmilleen mennä jouluksi kotiin, mutta ei ollut varma, loppuuko reissaaminen vielä siihenkään. Että on niitä muitakin hulluja kuin minä. Hänellä oli mielenkiintoinen pyörä, 14-vaihteinen Rohloff, keskiövaihde, jota hän piti hyvänä. Etu- ja takatelineet olivat Tubus:en teräksisiä telineitä, joille oli mm. erityisen hyvä takuu. Kirjoitan ylös, että muistan. Sää on ollut edelleenkin erinomainen, samoin tiet ovat yllättäneet tähän asti kyllä ehdottomasti positiivisesti. Säätyyppi ehkä vaihtuu, sen näkee ken elää.

24.4.2012 Kayseri

Katselin aamulla freemeteosta lämpötiloja ja vielä 4:40 aamulla Kayserin lämpötila oli +3C. Autinko kuitenkin nousi kirkkaalle taivaalle ja lämpötila nousi nopeasti. Lähdin liikkeelle taas 8:n maissa kohti Nevsehir:iä. Tie nousi hieman kaupungista lähdettäessä, mutta sitten tultiinkin kaukaisuudessa vuorten ympäröimälle taangolle, joka oli pääasiassa viljapeltoja ja joutomaata. Aivan lähtöpäässä Nigden lähellä oli vielä jonkin matkaa hedelmäpuutarhoja. Kun tulin tiehaaraan, josta olisi pitänyt kääntyä Nevsehir:iin, minä arvelinkin, että tulisin turhan aikaisin perille ja kun tie vaikutti tasaiselta suuntasin tänne Kayseri:iin. Tie olikin koko päivän kutakuinkin tasaista. Yhdessä kohdassa oli nyppylä, jossa noustiin 1400 m:iin ja tultiin sitten alas noin 1200 m:iin. Päivä olisi ollut matkasta huolimatta kevyt, mutta matkalla oli viimeistä 15 km:ä lukuun ottamatta kohtalainen vastatuuli. Niinpä 135 km:n matkaan kului rapiat 4100 kcal energiaa. Keskivauhti oli jo 17,6 km/h, joten matkavauhtikin alkaa vähitellen löytymään. Kun lähdin Nigde:stä, kaukana näkyi lumihuippuinen vuori. Katsoin, että tie menee lähes sitä kohti. Kyllä se sivusta meni, mutta kesti ajaa 90 km, ennen kuin oltiin kohdalla. Nyt se vuori on tuossa ”vieressä”, tämä kaupunki on tavallaan toisella puolella sitä aamuisesta tulosuunnasta katsoen. Muuten maisemat ovat olleet aivan toisenlaiset kuin ensimmäisenä päivänä. Männyistä ei ole tietoakaan, kevätkylvöt ovat pääosin menossa ja pelloilla on tiheässä porakaivoja, joista pumpataan pohjavettä kasteluun. Auringon kanssa on saanut olla varuilaan, voiteena 28-kertoimista ja huulia olen myös yrittänyt muistaa rasvata. Toistaiseksi taidan olla säästynyt auringonpolttamilta, vaatteet kyllä tahtoo tuon rasvan kanssa ährätessä likaantua. Nyt laitoin paidalle ja huomioliiville tuhdimman pesujauhesatsin ja taisin pestä huomioliivistä värin pois, oli siihen malliin vesi keltainen.

23.4.2012 Nigde

Kevyempi päivä kuin edellinen. Matkaa 94 km, matkan korkein kohta oli 1600 m. Nousua päivälle kertyi ”vain” rapiat 1000 m . Navigaattori näyttää tämän majapaikan olevan 1255 m:n korkeudessa. Täällä on kevät, lehdet ovat hiirenkorvilla, peltoja kynnetään ja linnut laulavat. Ilma on tänään ollut suuremmoinen, koko päivän aivan pilvetön taivas, aika vähätuulistakin. Pitkähihaista alastuloissa toki on tarvinnut, mutta ihanteellinen ajosää. Tiet ovat olleet minusta niin hyviä kuin voi toivoa kaiken lisäksi mäetkin ovat tänään olleet loivia. Niimpä kaloreitakin kului vain noin 3500. Tulin hotelille hyvissä ajoin, lähdin taas matkaan ennen 8:aa varmuuden vuoksi. Huominenkaan etappiväli ei ole pitkä, maastosta ei ole tietoa, enkä viitsi katsoa gmapista, tuleepahan sitten yllätyksenä. Se on sellainen kuin on. Mukava seurata miten viljely ja maasto vaihtelee. Tämän kaupungin liepeillä oli paljon hedelmäpuutarhoja. Kuvaksi laitan läheltä sitä korkeinta kohtaa taaksepäin nappaamani otoksen. (15)

22.4.2012 Pozanti

22.4.2012 Pozanti

Kävin illalla hamamissa, löytyi oikein historiallinen sellainen aika läheltä hotelia. Minä en sitä tosin löytänyt, mutta kun palasin tyhjin toimin takaisin, hotellini edustalla lorvailevasta miesjoukosta yksi ampautui mukaan ja johdatti minut perille asti. Sisällä taas sain opastusta aika tukevalta ”saunojalta”, joka osoittautui sitten pesijäksi. Joka tapauksessa puhdasta tuli ja vähän hierontaakin. Aamulla olin liikkeellä jo 7:40. Ostelin jotakin syötävää kaupungista ulos ajaessani ja suuntasin pyörän keulan kohti Pozabtia. Masto oli alkumatkan loivasti kohoavaa ja pienempi tie mutkitteli Ankaraan johtavan moottoritien suuntaisesti. Maisema oli alkuun hedelmätarhoja ja viljapeltoja, sitten viiniviljelmiä ja loppupäivää kohti pääasiassa mäntymetsiä. Pysähdyin 12 maissa tienvarsipaikassa syömässä. Oli hyvin mielenkiintoista katseltavaa, kun isohko perhe pyöri kuin mehiläisparvi muutaman asiakkaan takia. Itse valitsin lasikaapiss roikkuvasta elikosta lihaista paikka ja siitä ne kärvensivät savuisella hiilloksella minulle pihvit. Leipiä leivotaan sitä mukaan kun on asiakkaita, leipä on kuumaa ja tuoretta. Loppupäivää kohti nousu ajoittain jyrkkeni ja korkein kohta tiessä tänään oli 1370 m. Kokonaisnousua tasan 1600 m, matkaa 84 km ja kaloreita paloi rannevekottimeni mukaa 4700. Huominen suunnittelemani väli olisi hieman pidempi, koitan herätä aamulla taas kohtuullisen aikaisin, jotta ehtisin ajaa, mikäli nousuja on samaan malliin kuin tänään. En tiedä, onko tämän alueen Turkkilaiset jotenkin erilaisempia kuin rannikolla, mutta kohtelu on ollut kyllä suurenmoista. Aivan jatkuvaa helouta, ihmiset tulevat juttelemaan, autot tyyttäävät ja kuskit vilkuttelevat. Täälläkin kylällä kun pysähdyin, heti oli pojat kyselemässä ja yksi pinkaisi pyörän ja ajoi minun edellä hotelille. Nuoret puhuvat hieman englantia, ei kovin paljoa. Kävin viereisellä huoltoasemalla syömässä pikapäivällisen, tiskistä sai valita mitä tarjottimelleen halusi. Tämä on jonkinlainen turistiseisakki, paikalla oli useita linja-autoja. Laitan kuvaksi aika läheltä tätä kylää nappaamani kuvan. Huoneeni akkunasta olisi saattanut tulla jopa parempi, jos olisin älynnyt ottaa. Matka Turkin poikki on alkanut, selvisin ensimmäisestä päivästä hengissä.

Mersin ja Tarsus

20.4.2012 Mersin Rauhallinen päivä ilman kommelluksia. Tuuli oli tyyntynyt kohtuullisiin mittoihin ja sää oli muutoinkin ihan hyvä. Lämpätila ehkä rapiat 20C, ajoittain vähän pilviä, mutta ei sadetta. Tämä osuus oli aika asuttua, varsinkibn Erdemilin jälkeen lähestyttäessä Mersiniä. Olin odottanut Mersinin olevan 1,5 milj. asukkaan kaupunki, tien varressa luku oli kuitenkin vähän päälle 800 000 asukasta. Izmir oli aika haastava läpiajettava, siksi suhtaudun hieman varauksella isoihin kaupunkeihin. Mersinin kanssa ei kuitenkaan ollut ongelmia. Katselin majapaikan melkoisen keskustasta, kaupungin sydämestä, ajettuani noin 90 km ja kulutettuani vain 2500 kcal, eli kevyt päivä. Illalla tutkin karttaa netistä ja koitin suunnitella etappeja lähinnä majoittumista ajatellen Sivasiin. Sain aikani värkättyä aikaiseksi jonkinlaisen suunnitelman, aika näyttää, miten se toteutuu. Joka tapauksessa päätin ajaa vain Tarsukseen seuraavana päivänä ja ottaa sen lepopäivänä. Tämä sen vuoksi, että ensimmäisestä mantereen poikkiajoetapista ei tulisi liian pitkää.’ 21.4.2012 Tarsus ja lepopäivä- Edellisen illan suunnitelmien mukaan ajoin hissukseen tänne Tarsus:een ja olen tässä laiskotellut loppupäivää. Valmistautunut matkaani Turkin poikki venytellen ja hieman jumpatenkin. Haeskelin kaupungilta aurinkorasvaa. Kun ei olla rannikolla, se ei olekaan enää niin itsestään selvää, että sitä löytää. Aikani käveltyä kuitenkin löysin yhden kemikaaliliikkeen josta pari putelia nappasin. Minulla tulee hätä, jos joutuisin täysun aurinkoisia päiviä ajamaan ilman voiteita. Ei tulisi mitään. Koska tämä on lepopäivä, se tarkoittaa, että ensimmäinen viikko on takana. Kaloreita kului vain 15 000, eli siinä mielessä keveä viikko, niin kuin oli tarkoituskin. Pari päivää oli tosin aika raskasta, mutta onneksi niiden aikana ei mitään rasitusjuttua tapahtunut ja nyt on jo kuitenkin jonkin verran ajoa alla. Voi hieman turvallisimmin mielin jatkaa matkaa. Koska käsitys tuosta vuoristotaipaleesta on täysin kuvitelmien vallassa, ajattelin herätä huomenna aikaisemmin, että jäisi valoisaa päivää ajettavaksi mahdollisimman pitkään. Siinäpä se ja loput onkin sitten KV:n käsissä. Tämä majapaikka, jonka kohdalle satuin pysähtymään, on ihan siedettävä, vessassa haisee vähän viemärilaitos, mutta muutoin ihan OK. Maksoi 30 TL, vähän on epäselvää, kuuluuko aamupala. Lähden oletuksesta, että kuuluu. Valmistauduin huomiseen vuoristoon lähtöön mm käymällä hamam:issa saunassa ja vähän hierottavana. Olinkin aika tukevan miehen käsittelyssä, hengissä selvisin.

Kuva on Tacucu:n hotellin ikkunasta

Sähläilyä !

19.4.2012 Tacuku, Turkki Tästä päivästä tulikin melkein lepopäivä. Kävin illalla aika myöhään syömässä. Isäntä paistoi kalaa ja sillä koitin kärvistellä yön yli. Talon väki (noin 5 miestä) asettuivat nurkkasohvaryhmään ryyppäämään, kun lähdin nukkumaan. Tuuli ei vienyt hökkeliä yöllä, vaikka siltä välillä tuntui. Olimme sopineet viittomakielellä aamupalan kahdeksaksi. Heräsin seitsemän jälkeen ja suorittelin aamurituaaleitani ja lähdin kahdeksalta norkoileen aamupalaa. Isäntä kuorsasin sohvassa eikä pienestä kolistelusta huolimatta herännyt. Palasin pakkaamaan pyöräni ja koitin kolmen vartin päästä uudelleen. Nyt oli väki herännyt ja sain aamupalani. Siinä aamupalaa syödessäni jostain kopsahti tajuntaani, että se hiton henkilöllisyystodistus jäi edelliseen paikkaan. Muistan vielä, kuinka ajattelin oikein erikseen kun annoin sen sille vastaanottovirkailijalle (oli myös tarjoilija ja mitä lienee) että pitää muistaa pyytää takaisin. Siellä se nyt oli noin 90 km:n päässä. Ajattelin ajamista, mutta se olisi ollut kahden päivän reissu. Tosiasiassa se ei olisi onnistunut, olisin joutunut ajamaan niin kovaan vastatuuleen, että siitä ei olisi tullut mitään. Aloinpa sitten keskustelutuokion talonväen kanssa, olikin mielenkiintoinen. Yritin saada heistä jotakin kuskiksi hakemaan korttia. Jos oikein ymmärsin, eivät uskaltaneet auton rattiin juominkiensa takia. Sitten he kyselivät hotellin nimeä, että soittavat. En muistanut, mutta kun aikamme selasimme nettiä, löytyihän se sieltä

Kuva on aikaisemmalta päivältä matkan varrelta ruokapaikan ikkunasta. ja löysimme vieläpä puhelinnumeronkin. Hotellivarausjärjestelmistä se on systemaattisesti jätetty pois. Pojat soittivat sinne ja taas pätkä kommunikaatiota ja ymmärsin, että se tulee linja-autossa puolen päivän aikaan. Aloin tappamaan aikaa ja jossain vaiheessa tuli tarkennus, että klo 1:45 pysäkillä. Yksi kavereista opasti sinne ja kirjoitti onnikan nimen paperilapulle. Käytin ajan venyttelyyn ja tulihan se bussi sieltä 20 minuuttia myöhässä ja rahastaja kertoi jättäneensä ”passin” markettiin aikaisemmalle kylälle, käski soittaa sinne ja auto kiirehti matkaan. Miten minä soitan mihinkään markettiin, lähdin ajamaan kylää kohti ajatuksella kahlata kaikki kaupat. Vastaan tuli tuttu mies autolla, oli se joka neuvoi minut bussipysäkille, pysähtyi ja antoi henkilöllisyystodistukseni. Näin hommat toimii Turkissa, ei valittamista. Niin, pitänee olla jatkossa huolellisempi asiassa, edellisen kerran H-kortti jäi päivämatkan päähän Makedoniassa. Ajattelin ottaa loppupäivänkin rennosti, ajelin hissukseen, söin välillä ja nautin muutoin elämästä. Tuuli oli tosi kova, aamupalalla TV-uutisissa olikin kuvia sen tekemistä vahingoista. Onneksi se oli takana. Jossain vaiheessa rantatie oli tasainen, mittarissa 45 km/h ja tuuli painoi edelleen selkään aika reippaasti. Harrastin vielä sen verran, että navigaattorin kanssa leikkiessä ajoin tien sivuun sellaisiin kuoppiin, että puhkoin takarenkaan. Paikkasin sen ja tein hieman jarruhuoltoa samalla. Tämä paikka näyttää aika mukavalta, majapaikka on paljon parempi kuin eilen ja maksaa 35 TL. Kun hintaa kysyy, ei näköjään kannata heti vastata mitään, katselee vain karttaa tuumivana, niin aika usein hinta laskee. Tässäkin sain aamupalan verran alennusta. Eilinen ruokailu jäi vähän kehnoksi, pitää nyt koittaa tankata.

18.4.2012 Ovacik

18.4.2012 Ovacik
Minun piti ottaa tänään keveä päivä, kun eilinen tuli aloittelujaksoon turhan raskas. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tilanne on vähän sama kuin loka-marraskuussa, kun ajelin tänne. Ollaan lomakauden ulkopuolella ja paikat ovat kiinni. Tämäkin lomakylän tapainen omasi ainakin kolme hotelia, kaksi muuta on kiinni, tänne kolmanteen, leirintäalueen yhteydessä olevaan sain tungettua itseni. Respan yhteydessä oli epämääräinen miesrypäs, ja kyllä ne minulle sitten katon pääni päälle antoi. Hinta oli kyllä kalliinlainen tästä harakanpesästä, mutta en halunnut enää jatkaa matkaa. Matkaa päivälle kertyi n. 90 km ja nousua taas yli 1300 m. Tie oli ehkä vähän helpompaa kuin eilen, ei ainakaan niin paljon tietöitä. Jyrkkiä kohtia kyllä riitti, pulssi oli usein yli 150 ja menipä 170 yhdessä paikassa rikki, kun poikkesin päätieltä sivuun katsomassa yhtä motellia, olisiko auki. Huomenna pyrin tekemään lyhyen päivän. Viime yönä piti kahteen kertaan varistella suolaa kielen alle, oikean jalan lähentäjä kramppaili. Ensi yönä voi olla sama edessä.

Maisemat ovat väliin mäntymetsää, kyliä, joissa ihmiset istuttelevat kevätistutuksiaan, merta ja kasvihuoneita. Tänään oli kova tuuli. Ennustuksen mukaa 45 km/h, en tiedä oliko, mutta puuskissa oli väliin vaikeaa pysytellä pystyssä. Tässä majassakin sukat pyörii jaloissa ja verhot hulmuaa rattoisasti. Taivas kyllä alkoi kirkastumaan juuri ennen auringonlaskua, sää saattaa olla huomenna aivan erilainen. Eilen hieman pelkäsinkin, että polttaisin itseni, vaikka voitelen näkyviä paikkoja 30:llä aurinkovoiteella. Huulet olen polttanut rakoille kahdella edellisellä kerralla, ne kestävät parantua kokemukseni mukaa 3 viikkoa. Yritän taas tällä kertoo käyttää ahkerasti huulirasvaa. Se vain ei tahdo hikoillessa kauaa pysyä siellä, missä pitäisi.

En voi olla ihmettelemättä, kuinka ystävällisiä nämä ihmiset ovat pääsääntöisesti. Saan päivässä lukemattomia torventöräyksiä, iloisia kädenheilautuksia ja usein veivaavat ikkunan autosta auki ja huutelevat (näin minä tulkitsen) ystävällisiä kehotuksia. Taisi olla kyllä tuo viimeinen nousu ennen tätä majapaikkaa, kun yksi kuorma-auto ohitti hiljaa ja vänkärin puolella oleva ukko katsoi säälivästi ja koputti päätä. Tämän tulkitsin, että hänellä oli jotain vikaa pääkopassa. Ohitin myös pari koulua juuri kun lapset pääsivät pois. Tuntui, että joka ainoa halusi sanoa sen heloun ja heiluttaa kättä. Pitäisi varmaan tuppautua johonkin kouluun ja pitää maantiedon tunti kertomalla matkareittini.

Pitää yrittää venytellä ja sitten syömään. Taitaa olla taas sellainen ilta edessä, että uni maistuu, vaikka melkoinen ujellus kuuluu tuosta parvekkeen ovesta, kun tuuli puhaltaa sisälle.

17.4.2012 Anamur

17.4.2012 Anamur

Kaunis päivä Turkissa. Olin suunnitellut reippaan 80 kilometrin matkaa Anamuriin, ajattelin että se on hieman enemmän kuin eilen, siis matkassa. Sitä kertyi tähän rantahotelliin lähes 90, tie kuitenkin muuttui ”Turkin rivieeran” jälkeen aivan toiseksi. Kun eilen nousua oli hieman yli 100 m, tänään lähes 1400 m. Se näkyi energiankulutuksessakin, oli kolminkertainen eiliseen nähden.
Tie kulki pääasiassa muutaman kilometrin päässä rannasta, nousten useaan otteeseen yli 400 m:n. Matkalla oli tosi paljon pölyisiä työtieosuuksia, tuntui että rahina kuului, kun silmämunia kuopissaan käänteli. Koitin käydä välillä syömässkin. Pienen tienvarsipaikan pappa näytti kylmästä ottamiaan kattiloita, ja minä näytin, että laita tuota. Sitten lueskellessani pöydässä sain hyvän tuoreen leivän eteeni, jossa oli välissä jotain kasviksia. Soin sen pois ja odottelin tovin aikaa sitä pataa, jonka luulin tilanneeni. Valo syttyi viimein otsaluun taka ja tajusin, että se ruoka olin se leipä. Kävin ja maksoin pois ja matkaan.

Tänään huomsin, että jos en löydä kameraan sopivaa johtoa jostakin, kuvaus loppuu, kun akku tyhjenee. Laitan kuvaksi kukkuvia tienvarsipensaita.

16.4.2012 On The Road Again

16.4.2012 On The Road Again
Heräsin ihmisten aikaan ilman herätystä. Minulla ei ollut kiire, vaikka kamat olivat osittain levällään. Olinhan päättänyt ajaa ensimmäisenä päivänä vain lyhyen matkan, pikemminkin totuttelua pyörään täydessä lastissa ja muutenkin. Aamupalan jälkeen pakkasin laukkuni, vaihdoin taas kertaalleen takakumin ja lastasin pyörän. Respan kanssa oli vähän sählinkiä. Minulta oli vaadittu aika poikkeuksellisesti kesken majoituksen kahden päivän yöpumisestä maksu, nyt maksoin kolmesta päivästä ja oli aivan kuin respa ei olisi muistanut saaneensa jo kahden päivän maksua. Kuittiahan täällä ei ole tapana antaa. Kyllä hän sitten vastahakoisesti tyytyi maksamaani kolmeen päivään.

Aamupalalla en edes ottanut kahvia, ajelin ensimmäiseksi Cafe Mai:hin. Taas hyvät pullakahvit hyvän matkan toivotusten kera. Kiitoksia vielä kerran sinne isännälle. Käydään vastakin, jos matka Alaniaan suuntautuu. Päivässä ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa kuin rauhallista ajelua rantatietä Gazipasa:aan. Tällä alueella on paljon banaanin viljelyä. Olen banaanikasveja (taitaa olla heinä) nähnyt useita kertoja eri rantalomareissuilla. Nyt pyöräreissuilla niistäkin on kertynyt enemmän ihmeteltävää. Marraskuussa sato oli juuri kypsynyt ja sitä kaupattiin paljon myös tien varsilla. Ihmettelin silloin, miksi osa banaanitertuista oli pantu paperisäkkeihin, jonka päälle oli vedetty muovi. Nyt luulen ymmärtäneeni asian. Pussittamisella viivästytetään tertun kypsymistä, niitä banaaneja oli vähiinsä vieläkin kaupan ja jonkin verran terttuja oli pusseissa. Pääasiassa viime kesän banaanikasvin varret olivat katkaistu keskeltä ja viereen oli istutettu uusi yksivuotias kasvi. Myös aivan neitseellisille pelloille niitä istuteltiin ja kaivureilla tekivät uusia banaaniviljelmiä.

Se banaaneista. Kierteli Gazipasa:ssa hetken ja otin sitten rantaan vievästä vaatimattomasta pensionaatista ison huoneen 40:llä liiralla. Ruokaa en taida tästä saada, pitänee tehdä pieni kävelylenkki tässä illan päälle purtavan perään. Huomenna ajelen uskoakseni hieman pidemmän matkan. Valmentajani Juha Rankinen, joka on opastanut kunnottoman miehen kunnon kohennusta ja myös erityisesti sitä, että paikat kestävät, antoi tiukat ohjeet alkupäiville. Malttia matkan pituuden suhteen ja lepopäiviä pitäisi pitää aina kuuden ajopäivän jälkeen. Viime syksynä tuo lepopäiväväli meinasi vähän lipsua. Ajattelen, että tuo paikkojen kestäminen on erittäin oleellinen asia, mikäli meinaan pyörän ajamalla Suomeen viedä, niin on syytä kuunnella itsenä viisaamman opastusta. Niinpä katselin ensimmäistä tavoitettani, Sivas:in kaupunkia sisämaassa, ja arvioin matka-aikaa sinne. Matka oli Gmapin mukaan arvioitua reittiä vähän alle 1000 km ja heitin itselleni arvion, että olisin siellä 28.4.2012. Aikaisemmilla reissuilla on aina mennyt muutama päivä, ennen kuin olen päässyt henkisesti ajorytmiin. Toivon, että niin käy nytkin. Jos joku ihmettelee, miksi ajan niin pitkiä matkoja, minulla on siihen ainakin itselleni kelpaava selitys. Koin jonkinlaisen loppuun palamisen työssäni, työuupumus, mikä lienee. En sen syvyyttä oikein tajunnut ennen kuin vähitellen lopetettuani työt. Jäljelle jäi levottomuus ja ahdistus, johon pitkät pyörälenkit ovat olleet lähes ainoa lääke. Lenkkien pituudesta voi ken haluaa arvioida ongelman suuruutta.

Valokuva on Alanya:n satamasta, Cafe Mai:n edestä kahvilaisännän minusta ottama kuva. Vaatteet eivät ole vielä ehtineet kovin paskottua.

Ajelua Alaniassa

15.4.2012 Alania
Kävin illalla testaamassa Cafe May:n keittiön ja hyväksi havaitsin. Lisäksi tarjoilu oli ystävällistä. Kaksi Suomalaista Ravintola-alan opiskelijaneitosta oli saanut 7 viikon harjoittelupestin paikkaan. Kuulosti aika mukavalta. Syönnin päätteeksi ystävällinen omistaja ajoi minut takaisin majapaikkaani, kiitos siitä.

Yöllä satoi, aika reippaastikin, aamu oli pilvinen, mutta aika lämmin. Vaihdoin rikkoutuneen tavaratelineen tilalle uuden ja ajelin sitten Martin`s Bike:een, ostin lisää sisäkumeja kun alkaa olemaan niin harvoja nuo entiset. Tarvii vissiin opetella taas tuota paikkaamista oikein ajan kanssa. Samalla ostin uuden matkamittarin, kun entinen ei yrityksistä huolimatta enää suostunut toimimaan. Kävin Cafe Maissa aamukahvilla ja ajelin taas rantatietä itään aikani. Kävin syömässä matkan varrella jo kolmannen kerran samassa paikassa, on alkanut tulla jo jotain spesiaalia lisuketta. Palattuani takaisin majapaikkaan, vaihdoin vaatteet nopeasti ja lähdin turkkilaiseen saunaan ja hierottavaksi. Siihen kuluu noin 2 tuntia ja mies on sen jälkeen aika rento. Päivä alkaa olla pulkassa, säin alhaalla kanaa ja täällä ylhäällä lähikaupan jätskin. Alakerran baarin musiikki kuuluu aika voimakkaana tänne huoneeseen, mutta ei ne onneksi kovin myöhään ole auki.

Ajelua Alaniassa

14.4.2012 Alania
Aamulla taas pyörähuoltoa pari tuntia. Takarengaskin oli taas tyhjänä. Tämä alkaa mukavasti, kun paikkaushommiakin riittää joka päiväksi. Kiertelin aamulla hetken kaupungilla ennen lenkille lähtöäni ja katselin kahvipaikkaa. Omassa hotellissa kahvi on todella surkeaa. Törmäsin satamassa suomalaisen omistamaan Cafe Mai:hin. Talo tarjosi sen verran hyvät kahvit, että taidan illan päälle käydä kokeilemassa, minkälainen ruoka siellä on.

Lenkkiä tein 90 km:n verran. Matkamittari lakkasi toimimasta, katsoin matkan navigaattorista, mutta jos en saa aamulla mittaria kuntoon niin pitää hankkia uusi. Päivä oli pilvinen ja oli joku vesipisarakin ilmassa. Kävin syömässä samassa paikka kuin eilen ja piti laittaa vähäksi aikaa pitkähihainen päälle syönnin jälkeen. Ajo tuntuu helpolta, tiet Alaniasta itään ovat aika kuoppaisia, niin saa ahteri totuttelua ajamiseen. Vaihdan katkenneen tavaratelineen tänään ja huomenna pitäisi hoidella pakkaushommia, että pääsisi liikkeelle maanantaina. Vaikka päivä oli pilvinen, olivat pilvet sen verran korkeammalla, että vuoristo näkyi paremmin. Kaikki ylemmät huiput ovat lumen peitossa, joten kyllä Turkin poikkiajolla saattaa olla haastetta. Toivottavasti säät ehtivät lämmetä seuraavan viikon aikana.

13.2.2012 Pyöröhuoltoa ja pieni lenkki

13.2.2012 Pyöröhuoltoa ja pieni lenkki
Suhteellisen kaunis päivä, vuoristossa jonkin verran pilviä, rannikolla oikeastaan koko päivä aurinkoista. Lämpötila ehkä +23, mereltä käyvä tuuli on keväällä hieman sellainen kalseahko, johtuu siitä, että merivesi on vielä kovin kylmää. Tämän olen huomannut aikaisemmillakin reissuillani. Tarkenin kuitenkin lyhythihaisella ajopaidalla, jonka päällä oli huomioliivi.

Aamupäivä kului pyörää huoltaessa ja vielä jäi tekemistä huomisellekin. Vaihdoin päällyskumit, vaikka entiset eivät vielä aivan loppu olleetkaan. Niillä oli ajettu ainakin 7000 km, koska Suomessa ne oli paikalle laitettu. En muista aivan tarkkaan, kuinka lähellä edellistä matkaanlähtöäni. Roskiin piti heittää, eihän noita pysty mukanakaan kuljettamaan. Kiristin pinnoja, oikaisin rattaita Lassen oppien mukaan. Kyllä ne ainakin mahtuvat pyörimään niille varatussa tilassa. Puolen päivän jälkeen lähdin taas totutteluajolle. Totuttelua pyörään ja ilmaan, onhan täällä kuitenkin yli 20C lämpimämpää kui Suomessa. Noudatin coach:n ohjeita ja tyydyin hiljaisella nopeudella tehtyyn 70 km lenkkiin. Hengitinkin hyvin kevyesti ! Söin jotakin pataa kääntöpisteessä kiireettömästi meren rannalla korkealla kalliojyrkänteellä olevassa ravintolassa ja nautin olemassaolosta. Tässä on pari tuntia mennyt kirjallisissa tehtävissä, nyt alan olla taas valmis syömään. Sen minä parhaiten osaankin, nimittäin syömisen. Valkkasin johtoja kotona ja jotenkin päädyin siihen tulokseen, että navigaattorin johto käy kameraan ja jätin toisen johdon turhana kois matkasta. Ei käynyt enää. Nyt kuvat täytyy siirtää kuvat muistikortilla koneeseen, en viitsi aukoa kameraa joka välissä, niin laitan eilen ottamani kuvan tuohon muistoksi.

Ensimmäinen päivä Turkissa.

12.4.2012 Ensimmäinen päivä Turkissa.

Niin, tällä reissulla. Myöhäinen aamupala, hieman tavaroiden purkua ja puolen päivän aikaan pääsin hakemaan pyörän. Se oli säilynyt turvassa turkkilaisen ystäväni kotona, olipa ehtinyt muuttaakin kerran tällä välin. Ajoin pyörän hotelille, söin ja lähdin pienelle lenkille. Suuntasin ensiksi Martin`s Bike:iin. Hänellä ei ollut työkaluja etutelineen katkenneen ruuvin poraamiseen. Hän kuitenkin neuvoi minut verstaalle muutaman kilometrin päähän. Taisi käydä kyllä sillä tavalla, että se verstas ei puheista huolimatta ottanut hommaa, mutta seutu oli täynnä kaikenlaisia verstaita ja löytyihän sieltä sellainenkin joka ruuvin porasi ja perkasipa vielä kierteitä kierretapilla. Katsotaan, miten saan seuraavan pultin kestämään?
Alaniassa on tehty taas kovasti töitä, rantabulevardia on kivetty itään vaikka kuinka pitkälle ja uutta rakennetaan. Kyllä tänne kelpaa lomalaisten tulla. Nyt on vielä aika hiljaista, vaikka kyllä jonkin verran auringonottajia jo on rannalla. Meni minun liikkeellelähtö sen verran myöhään, että käännyin takaisin jo parikymmentä kilometriä ajettuani. Paluumatkalla pumppailin rengasta, olin lähtenyt ilman paikkavehkeitä ja sehän ei hyvää tiedä. Kannoin pyörän 5 kerrosta ylöspäin parvekkeelle, huollan sitä aamulla ennen lenkille lähtöä.
Hemmottelin itseäni ennen päivällistä, kävin turkkilaisessa saunassa ja hieronnassa. Sitten syönti ja siinäpä se päivä kului. Muutos Oululaisesta kaupunkilaisesta yksinäiseksi pitkän matkan pyöräilijäksi on hiljalleen alkanut. Voin vakuuttaa, että ne ovat kaksi aivan erilaista maailmaa. Kuva ylhäällä on verstaskadulta.

Istanbulissa, matkalla Alanyaan

11.4.2012 Istanbul
Kuva ei kyllä ole Istanbulista vaan kotipihalta. Laitoin sen siihen kiitokseksi Joutsensillan Intersportille, joka sponsoroi minulle uudet ajohousut ja paidan. Muutoinkin olen saanut kko harrastukseni ajan tosi hyvää teknistä tukea välinepuolella samasta paikasta, kiitos siitä. Keli Oulussa oli vielä varsin talvinen. Sain kuitenkin ajettua sen mitä olin suunnitellut, eihän se paljon ollut. Hiihtoa kuitenkin kertyi perinteisellä menetelmällä 2500 km, minulle se on paljon. Sairasta huumoriani hyvin kestävä kunto-ohjaaja Juha R. väitti, että peruskuntoni olisi parempi kuin koskaan. Kunhan pyöräilen 6 viikkoa, alkaa se sujua ! Pakkohan sitä on ammattimiestä uskoa.

Pakkaaminen ja matkalle valmistautuminen on joka kerta yhtä hermostuttavaa. Nytkin meni aivan viime tippaan. Roinaa on kyllä mukana, mitenköhän nuo kaikki saa mahtumaan pyörään ? Muistin koneessa, että minulla oli etulaukun kiinnitysruuvi poikki, sekin pitäisi saada jotenkin korjattua ennen lähtöä. No, tämän päivän homma on hankkiutua Alanyaan ja katsoa sitten miten asiat järjestyvät. Laitoin vielä viime lauantaina Georgian Helsingin suurlähetystöön sähköpostia kysyen mahdollisuudesta mennä Georgiasta Venäjälle. Yllättäen suurlähettiläs soitti minulle maanantaina ja keertoi, että se ei ole mahdollista, mutta hän kyllä kehui Georgian rannikkokaupunkia ja kertoi sieltä pääsevän autolautalla ainakin Ukrainaan . Hän lähetti linkin (http://www.youtube.com/watch?v=3hYtl8eDzm8&feature=related), mukavalta ainakin minusta näyttää. Sinne on aikaa, joten ehdin kyllä suunnitella reittiäni. Katsellaan huomenna lisää, jos ollaan hengissä.

Matkakuumetta ?

Talven hiihdot on hiihdetty. Niin kuin kuvasta näkyy, Pudasjärvellä lunta vielä on hiihtokelejä varten. Kävin viimeisen kerran ladulla 1.4. ja keli oli koko viikonlopun loistava. Sain kuitenkin hiihtotavoitteeni täyteen ja täytyy saada pyöräilyä edes hiukan alle, ennenkuin on aika jatkaa matkaa Alanyasta.

Olen talven aikana pyöräillyt muutamia kymmeniä kilometrejä viikossa. Flunssan jälkeen jäi kolme viikkoa kokonaan väliin (oli niin kylmääkin). Nyt olen parin viikon aikana lisännyt pyöräilymäärää niin, että viime viikolla ajoin noin 190 km, tällä viikolla tavoitteena 300 ja ensi viikolla olisikin keskiviikkona sitten lento. Pyrin kyllä ajamaan silloinkin kaikkina muina päivinä kuin matkapäivänä. Peruskuntoa on kyllä ladulla hoidettu ja lihaskuntoa salilla, mutta tuntuma pyöräilyyn ei tule kuin ajamalla.

Olen keräillyt tarvikkeita vähitellen. Matkasuunnitelma on reilun kolmen kuukauden mittainen, joten miettimistä on. Tiedän vanhastaan, että lopullinen helpotus tulee siinä vaiheessa, kun pääsen tien päälle. Kuva on uudella kameralla, pitää katsoa, miten sen käyttö onnistuu reissussa. Illalla olisi oppitunti pyörän vanteen oikaisusta, Intersportin Lasse on lupautunut ystävällisesti opastamaan minua asiassa. Matkapyöräni, joka jäi marraskuussa Alaniaan, on hieman "oikaisun" tarpeessa auton tönäisyn jäljiltä.